25.06.2012, 12:02
513
Pelit, Seikkailu- ja roolipelit, Linux, Strategia- ja sotapelit, Mac, Artikkelit, Muut, Peliala, PC

Dwarf Fortress – iloiset kääpiöt uppoavassa vuoristoluolassaan

Dwarf Fortress. Kaksi sanaa, jotka saavat monen pelaajan sydänjuuret väpättämään. Minut ne saivat kohauttamaan olkapäitäni vielä pari päivää sitten, sillä en ollut ikinä päässyt pelissä valikkoon hajoamista pitemmälle. Viime viikonloppuna kaikki muuttui ja nyt olen addikti. Tämä on kamala tarinani.

Dwarf Fortress on peli, joka uhmaa kaikenlaista luokittelua. Se on osaksi roguelike: satunnaisesti luotu maailma, avoin pelattavuus ja suunnaton kuoleman uhka ovat sen genren määrittäviä osasia. Toisaalta se on myös vähintään yhtä paljon manageripeli: onhan ideana kuitenkin johtaa aivottomien kääpiöiden siirtokuntaa ojasta allikkoon ja kohti kunniaa. Mutta samalla se on myös niin paljon enemmän.

Peli on nauttinut jo vuosien ajan miltei legendaarisesta statuksesta PC-hardcoren keskuudessa. Something Awful -foorumin Boatmurdered-siirtokunnan tarinasta kehittyi yli 300-sivuinen PDF, jonka varrelle mahtuu aivan uskomattomia käänteitä ja tapahtumia. Tämän ja lukemattomien muiden huikeuksien seurauksena olen itsekin halunnut jo pitkään kokeilla Dwarf Fortressia, mutta useat yritykseni ovat aina tyssänneet alkumetreille. Peli kun on todella hankalasti lähestyttävä. Käyttöliittymä on suoraan 80-luvun neuvostohelvetistä kotoisin ja informaatiotulva on valtava. Mitään tutorialeja tai muita ei tietenkään tunneta.

Ostin kuitenkin viime viikolla uuden Macbook Airin ja halusin löytää sille jotain hauskaa pelattavaa. Dwarf Fortress oli täydellinen kandidaatti: siitä riittää peliä pitkiksi ajoiksi, se ei vaadi nettiyhteyttä (mikä on matkaläppärin pelissä hyvä juttu) ja se on sen verran kevyt, että se pyörii iloisesti läppärilläkin. Niinpä otin sunnuntai-illan tavoitteekseni opetella pelin salat.

Ja oppihan ne. Dwarf Fortressin kamala ASCII-ulkoasu vaihtui helposti iloisempaan pikseligrafiikkaan ja vaikka valikoille ei voinut tehdä mitään, netistä löytyi hyviä oppaita, joissa selitettiin aivan perusasiat: miten kaivetaan luolastoa, miten rakennetaan farmeja, miten raaka-aineita käsitellään ja niin edelleen. Tämä olisi monessa pelissä jo se koko sisältö, mutta Dwarf Fortressissa ne ovat vain ne perustason työkalut, joista riemu rakentuu.

Parin tunnin opettelun jälkeen oli aika yrittää siirtää teoria käytäntöön ja aloittaa kunnon luolasto. Ja perseelleenhän se meni, kolossaalisesti. Mutta niin sen pitikin mennä, sillä Dwarf Fortressin mantra on “losing is fun”. Ensimmäinen luolastoni tuhoutui, kun kuvittelin ‘burrow’-toiminnon määrittävän makuuhuoneita. Ehei, se määrää alueen, jonka sisällä kääpiö saa liikkua. Ja jos tämä alue käsittää vain makuuhuoneen, ressukat kuolevat ajan myötä janoon ja nälkään.

Seuraava luolastoni vältti tämän ongelman, mutta kohtasi pieniä hukkumisjuttuja kun päätin kaivaa valtavasta vedenalaisesta järvestä kasteluputken maanalaista perunamaatani varten. En kuitenkaan aivan tajunnut, miten sulkuportit toimivat ja niinpä luolastoni oli yllättäen veden alla. Muutama eloonjäänyt taisi kellua lopulta ulos.

Kuuden tunnin yritysten jälkeen luulin vihdoin saaneeni aikaan toimivan linnoituksen, mutta olin unohtanut yhden tärkeän jutun: puolustuksen. Tämä konkretisoitui kun paikalle lampsi yksi kämäinen koboldi, joka murhasi kääpiöni yksi kerrallaan minun yrittäessäni paniikinomaisesti saada aikaan jonkinlaista puolustusrintamaa.

Ja siihen se peli eilen jäi. Katastrofiin toisensa jälkeen. Mutta minä? Minä olen koukussa. Kun tänään heräsin, ensimmäinen ajatukseni oli Dwarf Fortress ja se, miten voisin seitsemännen linnakkeeni toteuttaa. Ja samalla tieto siitä, että olen vasta alussa. Olen vain raapaissut ainutlaatuisen ja hillittömän hienon pelin pintaa. Edessä odottaa satojen tuntien rupeama, jonka varrelle tulee mahtumaan sen verran emergent gameplayta, että keskiverto open world -pelin PR-henkilö vetäisi itsensä kateudesta jojoon. Ja kaikki tämä ilmaiseksi.

Niinpä en voikaan sanoa tätä tarpeeksi painokkaasti: kokeilkaa Dwarf Fortressia. Moni on varmasti yrittänytkin, mutta hajonnut jo alkumetreille. Ei huolta, setä auttaa:

  1. Ota avuksi hyvä tutorial. Vaikka tämä.Se on osittain vanhentunut, mutta opettaa UI:n salat ja aivan perusteet.
  2. Lataa Lazy Newb Pack. Se on kokoelma modeja ja loader-ohjelma, josta voi helposti valita peliin pikseligrafiikat ja säädellä modien toimintaa. Paketti sisältää myös tuoreimman Dwarf Fortressin. Tai jos pelaat Macilla, MacNewbie Pack.
  3. Avaa rinnalle Wiki ja lue sitä. Aina kun et ymmärrä jotain termiä tai asiaa, etsi sitä Wikistä ja lue. Lue, lue, lue. Ja sitten lue vähän lisää. Aloita vaikka perusteista.
  4. Muista, häviäminen on hauskaa. Vain häviämällä oppii. Vain oppimalla pärjää paremmin.

Netti on myös pullollaan videoita, joissa pelataan tai opetetaan Dwarf Fortressia. Niiden katselustakin voi olla apua. Tässä vaikka kotimaista vaihtoehtoa.

 

Ja muista: lopussa kiitos seisoo.

 

Lue myös

E3 2012 päivästä päivään

Pelialan koulutusta Pohjois-Karjalan tapaan

Pohjois-Karjalassa haudotaan uusia pelialan menestystarinoita

Suomalaiset pelit silloin ja nyt -näyttely esittelee suomalaista pelihistoriaa liki sadan vuoden ajalta

Wiikon wanha: Battlefield Vietnam

Wiikon wanha: Ghostbusters – veikot joille hädässä soitetaan

 

Teksti: Miikka Lehtonen
Tagit: legendat, indiepelit, Dwarf Fortress, Bay 12 Games

Kevyt ja Dwarf Fortress samassa lauseessa? Virransäästötilassa oleva läppäri ei ainakaan adveture modissa hirveän nopeaa pelattavaa ole 😀

Sanotaan että kevyt näyttisvaatimuksiltaan 🙂 Kyllä tämä vm 2012 Macbook Air ihan kivasti tätä fortress modea pyörittää.

Pitkänlinjan DF fanina kiitän siitä että eDome on vihdoin päättänyt kirjoittaa artikkelin dwarf fortressista.

Ehkä tämän jutun inspiroimana itsekkin taas jaksaisi aloittaa uuden linnakkeen… edellinen kun jäi goblinejen jalkoihin. En ollut tietoinen siitä että moiset osaavat lentää jättiläislepakoilla muurien yli =)

lopetin lukemisen kohdassa macbook.

Mukava nähdä Dwarf Fortressin arvio, peli kieltämättä ansaitsee kaiken saamansa huomion.

Se kääpiöiden liikkuma-alan määrittelevä komento on muuten burrow, ei warren.

5: Näin on, ajatuskatko tullut. Korjaanpa.

Suosittelen muitakin aegiZGaming peli videoita. Nyt menossa on DF lisäksi Gnomoria, joka on DF tyylinen mutta graafisempi ja kääpiöiden sijaan siinä pääosissa ovat gnomet.

Gnomoriaa olen pelaillut itsekin melkoisesti, tosin en ihan pariin kuukauteen. Pitäisiköhän taas asentaa ja katsoa, mitä sitten viime syksyn on tapahtunut 🙂

Kommentointi on suljettu.