Ryse: Son of Rome –ensikosketus – verta, suolia ja gladiaattoreita

18.09.2013 18:47 Jukka O. Kauppinen

E3-messuilla Microsoftin esittelemä Ryse jätti jälkeensä hyvin hämmentyneitä tunnelmia. Peli oli visuaalisesti aivan upea, mutta sen eventtipohjainen meininki antoi kuvan hyvinkin yksioikoisesta reaktiopelistä, jossa pelaaminen jää kovin vähiin. Kunhan nyt painellaan välillä nappeja.

Onneksi koko totuus ei ollut siinä, sillä Rysestä löytyy myös ihan oikeaa pelattavaa. Ja tuhottoman hauskaa ja mainiota sellaista. Yksinpelin suurista kuvioista en osaa sanoa suuria analyysejä, ehkä se on eventtikliksuttelua, ehkä siitä löytyy vapaampaakin menoa.

Kerrataan kuitenkin pikaisesti yksinpeli: pelaaja on roomalaissotilas Marius Titus, joka näkee barbaarien murhaavan perheensä. Onneton mies janoaa kostoa ja värväytyy armeijaan, jossa tarjoutuu tilaisuus jos toinenkin tehdä selvää Euroopan barbaarikansoista. Mariusista tulee lopulta yksi Rooman mahtavimmista sotilaista ja johtajista.

Yksinpelin esittelyssä pelaajia johdatettiin Saksan metsissä, jossa on käyty kova taistelu barbaarien ja roomalaissotilaiden välillä. Huonosti oli käynyt, sillä teurastettujen sotilaiden jäännöksiä roikkui puista, eivätkä keihästetyt tai ansoihinkaan pudonneet aivan silmää miellyttäneet. Ja siellä ruumiiden keskellä sitten möngittiin upeassa metsässä, jonka keskellä solisi runollisen kaunis joki. Todella kaunista ja vähän pelottavaakin, aina siihen saakka kun astuin typerryksissäni ansaan ja kuolin, enkä demosession mittaan enää ehtinytkään jatkaa pidemmälle. Hitto!

JOKin pikakommenttia paikan päältä

Colosseum hurjempana kuin koskaan

Moninpelissä pelaajat heitetään suurelle areenalle, joista toinen on barbaariheimojen linnake, toinen taas astetta eeppisempi Colosseum, jossa valtavat ihmismassat tiiraavat kun porukkaa pistetään suorittamaan verisiä ja hurjia tehtäviä. Mitään näin hurjaa ei historiallisilla areenoilla koskaan nähty, elleivät sitten Rooman Colosseumin muinaiset meritaistelut (!) olleet jotain eeppisyyden uskomattominta huipentumaa.

Nyt areenalla pistetään kuitenkin aivan hurjaksi. Areenan lattia laskeutuu ties minkä älyttömän hissivirityksen avulla maan alle, jossa sille rakennetaan noin minuutissa täysin uusi alue. Ja sinne heitetään yleisön silmien alle pelaajat ja runsaasti teurastettavia sivuosagladiaattoreita taistelemaan.

Sinänsä hyvinkin perinteisen oloinen alue alueelta ja vihollisaalto aallolta etenevä peluu on hämmästyttävän viihdyttävää. Etenkin tiukasti kimpassa pelaavan kaverin kanssa väännettynä taistelu etenee hauskasti, kun toisella silmällä seuraa missä kamu menee ja toisella koettaa seurata millaisia vihollislaumoja ympärillä oikein pörrääkään. Siinä sitten mätkitään, pätkitään ja lyödään vastustajia kilvellä päähän, annetaan tilaisuuden tullen tappoisku ja koetetaan pysyä kaverin lähellä niin, että tätä voi tarvittaessa auttaa. Jotenkin automaattisesti yritin peluun aikana kiertää kaverin hakkaamien tyyppien taakse niin, että saisin mätkäistyä näitä takaapäin, saaden oikein maistuvan yllätysiskun ja kenties saataisiin se perskale liiskattua tehokkaalla yhteistyöllä. Ja pojat, sehän onnistui ja upeasti. Peliin onkin tehty runsain mitoin erilaisia yhteistyötappoja, jotka kieltämättä tuntuivat hienoilta.

Vihollisetkin tuntuivat verraten näppäriltä. Ne osasivat käyttää torjuntoja ja kiertääkin pelaajan sivustaan, mutta erilaisten soturityyppien taistelutavat ovat toki selkeästi erilaisia. Jotkut käyvät aggressiivisesti päälle, toiset yrittävät kiusata kauempaa ja yksikin oli hyvin tiukasti kilpensä takana piilossa vaikka miten pitkään ja sitkeästi. Paskiainen täytyi ensin kaivaa esiin piilostaan ennen kuin hänestä pääsi eroon.

Plussaa täytyy antaa siitäkin, miten peluu oli paitsi todella viihdyttävää, myös monipuolista. Jokaisen areenan vihollisaallot ja eri osiot toivat jotain uutta, eikä meiningissä päässyt tylsistymään. Pelaajia myös ohjataan kivalla tavalla oikeaan suuntaan ja kenttien erikoisjuttujen ääreen.

Mike Read, Rysen tuottaja

Gorea kerrakseen

Hyvää toimintaa ja aivan ihanaa gorea. Siinäpä herkkua. Mahtavat K18-kohtaukset aiheuttavat mainiota repeilyä, kun vastustajien teurastusta esitellään sopivan läheltä ja punahermuisesti, yli sadalla erilaisella tappotavalla, mutta ei kuitenkaan liian ällörealistisesti. Eihän tästä voi kuin tykätä.

Vaikka peli olikin vielä kehitysversio, oli se visuaalisesti selkeä ja mainiossa pelikunnossa. Kuvaruudun vasemmassa yläkulmassa näytetään paljonko pelaajalla on elinpojoja ja jumalvoimaa. Pienemmät ikonit taasen näyttävät mitä perkkejä hahmolla on kulloinkin käytössään. Perkkejä voi myös vaihtaa lennosta, jos haluaa muuttaa taktiikkansa kesken mätön.

Rysessä on myös varsin monipuoliselta vaikuttanut SmartGlass-tuki. Tabletin kautta pelaaja voi laiskanpulskeasti ja padia helpommin muun muassa muokata moninpelihahmonsa asusteita, varusteita ja värkkejä, muun muassa tuunaamalla esineiden statseja. Pelaaja voi myös luoda moninpelihaasteita ja kenttien ”soittolistoja” muille nettipelaajille vaivattomasti, napsuttelemalla napsautella haluamiaan kenttiä ja säätämällä niiden tavoitteita ja ominaisuuksia. Ihan kiva lisä älyluurien ja tablettien käyttäjille.

Jepu. Ryse tuntui pelikokeilun jälkeen reilusti paremmalta ja monipuolisemmalta peliltä kuin E3-trailereissa. Syystäkin, kun sitä pääsi nyt ihan kunnolla pelaamaan. Hyvää shittiä ja odotan innolla miekkaani teroitellen.

Tekijä: Crytek

Julkaisija: Microsoft

Testattu: Xbox One

Tulossa: Xbox One

Pelaajia: 1, 2-?

Pelin kotisivu: http://www.crytek.com/games/ryse/

Jukka O. Kauppinen

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet