Uusimmat

Tähtiretki sieluttomaan rahastukseen – Star Trek trekkien silmin

22.10.2013 18:45 Muropaketin toimitus

Minä olen uuden sukupolven kasvatti. Olin ala-asteella kun Suomen televisiossa näytettiin Star Trek: The Next Generation-sarjaa. Siitä on muodostunut minulle Star Trekin malli. Jean-Luc Picard oli ainoa oikea kapteeni, Riker ja Troi unelmien pariskunta eikä Wesley Crusher ollut yhtään ärsyttävä, vaan nuoruutensa takia samaistuttava hahmo.

Sittemmin olen katsonut läpi myös Deep Space Nine-sarjan, Voyagerin ja Enterprisen. Alkuperäinen sarja on ikävä kyllä jäänyt vähän paitsioon, mutta siitäkin olen katsonut kaikki leffat ja osan ensimmäisestä kaudesta. J.J. Abramsin elokuvat katsoin teatterissa ja olivathan ne hyvin viihdyttäviä sekä mielenkiintoisia uudelleentulkintoja vanhasta materiaalista. Mutta eivät ne minun Trekkiäni olleet. Keväällä ilmestynyttä Star Trek: The Video Game –peliä vaivaa sama ongelma.

Star Trek: The Video Game on jo nähty julkaisu, joka ei miellyttänyt J.J. Abramsia tai Domen arvostelijoita. Mutta yksi juttu jäi vaivaamaan. Miltä peli näyttää tositrekkien silmin? Elisa Wiik uhrautui ja mietti Star Trekiä Star Trek –fanin näkökulmasta.

Ennen julkaisua luin ennakkohypen, joka oli tehty katsotun demon perusteella. Siinä hehkutettiin miten Kirkin ja Spockin erilaiset luonteet ja tavat toimia on tuotu mukaan pelimekaniikkaan. Tulos ei ollut sinne päinkään. Viime kuussa J.J. Abrams kertoi olleensa syvästi pettynyt peliin, eikä ihme.

Peli on alusta loppuun menoa ja meininkiä, eikä hengähdystaukoja juuri ole. Enterprisella vain käydään kääntymässä pari kertaa, loppuajan Kirk ja Spock riehuvat milloin missäkin uudessa tapahtumapaikassa. Periaatteessahan on ihan hyvä, että vaihtelua löytyy, mutta mitään ei ehditä pohjustaa kunnolla.

Keskittymiskyvyttömät sankarit

Kirk on aina ryntäämässä suin päin toimintaan, eikä Spock häntä juurikaan estele. Eikös Spockin pitäisi olla se järjen ääni? Alukselle ei jätetä ketään toimittamaan kapteenin virkaa ja loittoryhmä on ilmeisesti aivan vieras käsite. Tasan yhdessä kentässä tiimiin liittyvät myös Sulu, Bones ja pari punapaitaa. He jäävät kuitenkin nysväämään sukkulaan sillä aikaa kun taisteluparimme seikkailee kahdestaan.

Entäs ne seikkailut? Kirk ja Spock ampuvat naamaan gorneja sekä tartunnan saaneita upseereita, pelastavat avuttoman naisen ja siinä sivussa vielä koko galaksin. Missä ovat diplomatia, neuvottelut, tutkiminen ja teknohöpötys? Ei ole Trekkiä ilman teknohöpötystä!

Pelintekijät ovat yrittäneet monipuolistaa suoraviivaista toimintaa lisäämällä tavoitteisiin vapaavalintaisen hiiviskelymahdollisuuden. Sankarin ei ole aina pakko ampua, hän voi tainnuttaa takaapäin tai ryömiä tunneleissa vihollisten ohi. Tämä ei minulle kuitenkaan riitä. Tähtilaivaston upseerit käyttävät ensin älyään ja neuvottelutaitojaan, sitten vasta vaiheistaan. He eivät hiippaile pelkurimaisesti tainnuttamaan vastustajiaan.

Väärät vehkeet

 Kummallakin hahmolla on vaiheisen lisäksi trikooderi. Sen avulla he voivat skannata ympäristöstä löytyviä esineitä, nähdä vihollisten sijainnit ja hakkeroida. Hakkerointi on mukavan monipuolista ja välillä haastavaakin, mutta ei tähän universumiin sopivaa. Minun Trekissäni trikooderi on tieteellinen apuväline, joka auttaa ymmärtämään ympäristöä paremmin. Sen avulla voi analysoida maaperää, ilmakehää sekä ihmisiä. Sillä ei näe seinien läpi eikä murtauduta huoneisiin. Todellisen Tähtilaivaston upseerin ei edes tarvitse murtautua, hän osaa käyttää oveluutta hyväkseen. 

Muun toiminnan lisäksi sankarit lentävät ilmassa sekä avaruudessa erikoispukujen ja laitteiden avulla. Se on hienoa ja vauhdikasta, mutta ei sovi Star Trekin henkeen. Lentäminen on aivan liian vaarallista kapteenille ja hyvä försti huomauttaisi tästä. Lentopuku konseptina on myös aikaansa edellä, mikä tietenkin selittyy Abramsin Trekin vaihtoehtoisella aikalinjalla. Itse olisin mieluummin aikaistanut holokannen ja replikaattorin keksimistä lentopukujen sijasta.

Moraali hukassa

Jäin myös ihmettelemään pelissä esiintyneen kommodori Danielsin kusipäisyyttä. Trekin historiassa Tähtilaivaston upseerit ovat välillä hairahtuneet pahisten puolelle tehden kyseenalaisia ratkaisuja, mutta Danielsista oikein huokuu silkka vittumaisuus. Yleensä Tähtilaivaston upseereja määrittää kunnollisuus ja kirkasotsainen sankaruus. Wesley Crusherin sanoin: I’m with Starfleet. We don’t lie.

Minun Trekkini on älykästä viihdettä, jossa pohditaan ihmisen paikkaa universumissa, moraalisia dilemmoja ja ihmisten välisiä suhteita. Se kuvaa välillä naivistisen utopistista todellisuutta, missä hyvikset ovat hyviä ja pahikset pahoja. Kornien juonikuvioiden vastapainona jaksoissa on löytöretkeilyn riemua ja vieraiden rotujen kohtaamisia. Sarjassa yritetään tulla toimeen kaikenlaisten rotujen kanssa ja sen tulevaisuudenkuva on joskus jopa yltiöpäisen positiivinen.

Abramssin elokuvat ovat hyvää aivot narikkaan-viihdettä: vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei niistä puutu. Mitään ei kuitenkaan pysähdytä pohtimaan tai tutkimaan, pääasia on toiminnassa. Sen vastapainoksi olisi rebootin ystäville voinut tarjota tässä pelissä vähän muutakin kuin elokuvien tauotonta kohkaamista.

Minä olisin halunnut toimintapelin sijasta roolipelin höystettynä seikkailupelin elementeillä. J.J. Abramsilla olisi ollut mahdollisuus kehittää hahmoja eteenpäin paperinohuista stereotypioista. Pelaajat olisivat päässeet tutkimaan Star Trekin rikasta ja yksityiskohtaista maailmaa. Näin ei ikävä kyllä käynyt. Peli on tehty hutiloiden ja toivomisen varaa jää niin mekaniikassa, tarinassa kuin ulkoasussakin. Se ei kunnioita Star Trek-universumin henkeä ja on vain sieluton rahastus.

 

Tekijä: Digital Extremes
Julkaisija: Namco Bandai
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.startrekgame.com
Elisa Wiik

 

Star Trek: The Video Game (PC, PS3, Xbox 360) 

Sopivasti juuri jatko-osan kynnyksellä joku on keksinyt, että maailman suosituimpiin tieteissarjoihin kuuluvalla lisenssillä voisi rahastaakin ja jokainenhan sen arvaa, mitä siitä tulee, kun lisenssit ja rahastus yhdistetään: roskaa.

Star Trek: The Video Game sijoittuu elokuvien välimaastoon. Ykkösosan tapahtumista on jo jonkin aikaa ja kakkosen tapahtumia alustetaan täyttä häkää. Tiettävästi käsikirjoituksesta vastasi jatko-osaakin kirjoittanut porukka, mikä ei todellakaan herätä paljon toiveita elokuvan tason suhteen. Pelin tarina kun on täysi kalkkuna.

 

Lisää aiheesta

Arvostelu: Star Trek Into Darkness on edeltäjäänsä paljon parempi elokuva

Elokuva-arvostelu: Star Trek 

Star Trek Online (PC) 

Star Trek Voyager: Elite Force (PC) 

Lue myös

Assassin’s Creed IV: Black Flag – merellistä seikkailuhaastattelua itse meripirun kanssa

Kerbal Space Program – indiepelien aatelia

Taistelupelejä henkeen ja vereen

Wasteland 2 –ensikosketus – kaikkien ydintuhoseikkailujen esi-isän pojan paluu