Uusimmat

Total War Rome II -ensikosketus – kohti neljättä puunilaissotaa

17.09.2012 17:30 Jukka O. Kauppinen

Total Warien pressejä on aina ilo seurata. Olkoonkin pelisarjassa omat puuteensa ja Creative Assemblyllä omat hassut päähänpinttymänsä, niin kyllähän tämä on yksi niistä upeista pelisarjoista, jota ei kuuna päivänä voida toteuttaa konsoleilla mitenkään järkevästi. Sarjalla on myös kiihkeitä faneja, myös lehdistön keskuudessa, jotka tulevat aina hyvin mielellään pelin pressiesittelyihin. Tämä hyvä fiilis heijastuu esittelyissä – tosiaankin, enpä ole usein nähnyt että isossa tapahtumassa PC:n strategiapeli saa isoimmat aplodit – ja ihmisiä nousee satapäin taputtamaan pelin trailerille.

Tällaista aitoa reaktiota ei saa aikaan tyhjällä hypellä tai omakehuilla. Siksi jokainen uusi Total War -peli on tapaus ja jokaiseen Total War -pressiin lähtee ilomielin varmana siitä, että luvassa on jotain todella kiinnostavaa.

Niin tälläkin kertaa. Creative Assemblyn viestintäpomo Al Bickham kertoi meille paljon mukavia uutisia ja esitteli peliä, joka varmasti kelpaa Total Warien ja historian ystäville.

Kaikkien aikojen imperiumi

Creative Assembly on hemmotellut fanejaan palaamalla uusien elämysten tarjoilun jälkeen vanhimpien, legendaarisimpien teostensa pariin. Shogun 2 tehtiin pelaajien loppumattoman tivaamisen jälkeen, kun kansa vaati tyyppejä palaamaan sen legendeaarisen, ensimmäisen Total War -pelin pariin.

”Rome oli Shogunin jälkeen fanien kaikkein kovaäänisimmin vaatima jatko-osa”, firma kertoo.

Ja mikä ettei. Creative Assembly näkeekin tilanteen nyt niin, että mikäpä olisi parempi hetki vaihtaa taas skaalaa. Total Wareissa on keskitytty monen pelin ajan suppeampiin ajanjaksoihin ja Shogunissa yhteen ainoaan kulttuuriin. Nyt olkoon kunnon imperiumien rakentamisen ja kulttuurien sulatusuunin vuoro. Suuria sotia, valtavia määriä historiaa ja diplomatiaa. Rooma. 2.

”Rooma on kaikkien aikojen mahtavin aikakausi ihmiskunnan historiassa ja kaikkein huikein imperiumien aika.” Tottahan se, pakko allekirjoittaa.

Noh, mitäs Rooma 2 tuleekaan sitten tarjoamaan? Gladiaattoritaisteluja 3D:nä, jossa pelaaja ohjaa gladiaattoriaan gamepadilla? Ei sentään, vitsi vitsi.
Tavoitteet ovat jossain korkeammalla, eeppisemmällä tasolla.

”Haluamme tehdä muun muassa paljon isomman kartan kampanjaan, jossa alueet kuvataan aiempaa tarkemmin. Haluamme laajentaa kampanjajärjestelmää, mutta myös mallintaa valtavasti eri kulttuureja ja armeijoiden taistelutyylejä”, studiopomot kertovat suurista suunnitelmistaan ja kulttuurillisista visioistaan.

”Samalla haluamme tuoda peliin ihmisiä ja draamaa. Henkilöitä ja sukuja, näiden välistä kitkaa ja kilpailua, poliittista keinottelua ja senaatin juonittelua.”

Brutukseni, toisitko maljan simaa

Tässä kohtaa mennäänkin jännille vesille. Pelisarjan viehätyshän on ollut perinteisesti suurissa kuvioissa, joten pelin siirtäminen inhimillisemmälle tasolle kuulostaa jokseenkin jännittävältä. Sukuriitojen ja politiikan vaikutukset peliin voivat näet olla mittaviakin, mikäli historiaa pidetään tässä mittapuuna. Moni mullistus ja maailmanhistorian käännekohta kun pohjautuu johonkin käsittämättömän inhimilliseen kaunaan tai typeriin poliittisiin päätöksiin. Ja kun pelin sisäiset juonikuviot saattavat kulkea pelaajan havaintohorisontin alapuolella vuosikymmenten tai satojenkin ajan, niin monien päätösten vaikutukset saattavat välittömän tuloksen lisäksi peilautua pitkänkin ajan päähän.

Tämä on toki osaltaan tuttua jo Shogun 2:n dilemnoista, mutta Rome 2:ssa päätöstenkulkua on laajennettu ja monipuolistettu entuudestaan. Millä kaikin tavoin, sitä ei kuitenkaan paljastettu, mutta pelaajalle on väittämän mukaan jätetty runsain mitoin valinnanvaraa ja yllätyksellisyyttä tulevaisuuden suhteen. Ja tietenkin se kaikkein suurin ja valtavin kysymys tulee jossain vaiheessa vastaan: haluatko jatkaa tasavallan perinteitä vai pyritkö jumalaksi jumalten paikalle, koko imperiumin diktaattoriksi?

Ihmisläheisyyttä lähestytään myös zoomatummalla tasolla, esimerkiksi peligrafiikoissa uusituilla sotilaiden kasvoanimaatioilla ja välivideoiden entistä suuremman inhimillisen tunneskaalan kautta. Noh, kai sekin jotakuta kiinnostaa. Tosin tästä voidaan loikata mukavasti myös grafiikkamoottorin kasvaneeseen yksityiskohtaisuuteen, sillä esittelijöiden mukaan ”pelin grafiikat ovat valtavasti aiempaa parempia ja yksityiskohtaisempia.”
”Ja kaikki valaistusjärjestelmät on koodattu uusiksi.”

Kyllähän me Total War -pelaajat tiedämme, että sarja on aina käyttänyt hienosti hyödykseen PC-peliraudan ominaisuuksia ja peli peliltä taistelukentät ovat muuttuneet upeammiksi ja herkullisemmiksi. Sitä on luvassa ihan selvästi tälläkin kertaa, etenkin kun siirrymme seuraavaksi varsinaisen peliesittelyn pariin.

Roomalainen lihamylly

Rome 2:n muutokset eivät suinkaan jää pelaajalle näkymättömään poliittiseen juonitteluun tai ihmisläheiseen draamaan. Ne näkyvimmät ja vaikuttavimmat muutokset löytyvät taistelukentältä ja visuaalisuudesta.
”Me puskemme rajojamme molemmista päistä. Pelin taistelut ovat valtavampia ja monipuolisempia kuin koskaan. Tässäkin demossa pelikartta on suurempi kuin ikinä yhdessäkään Total Warissa koskaan. Lisäksi pelijärjestelmä mahdollistaa nyt toisiinsa liittyvät taistelut. Ehkäpä käyt ensin meritaistelun haluamasi kohteen rannikolla ja sen voitettuasi teet maihinnousun. Sen jälkeen työnnyt sisämaahan maihinlaskemillasi joukoilla. Meritaisteluissa on näin uutta merkitystä ja voit oikeasti vallata laivastoilla alueilta!”

Ja vaikka pelimaailmaakin kuvataan aiempaa tarkemmin, ei pelaajia haluta ajaa hulluuden partaalle mikromanageroinnilla. Siksi pelijärjestelmä mahdollistaa myös yleistasoisemman provinssinhallinnan, jossa käskyjä annetaan kokonaiselle provinssille kerrallaan, yksittäisten alueiden tai kaupunkien sijaan. Tätä ei tietenkään ole pakko käyttää, mutta halukkaat säästyvät liialta säätämiseltä.

Lähelle zoomattuna taisteluissa on entistä enemmän yksityiskohtia, persoonaa ja toimintaa, mutta myös varsinaiseen taistelujärjestelmään on luotu uutta laskentaa ja syvyyttä.

Yksikköjä pelissä ei ole sinänsä aiempaa enempää, mutta taistelukenttien skaalaa on kasvatettu. Kuten meille esitellyssä kaikkien aikojen merkittävimpiin lukeutuvassa yhteenotossa, siinä lopullisessa taistelussa kun Karthagon vallit lopulta murtuivat ja monisatavuotinen kilpailu Välimeren herruudesta sai lopulta ratkaisun…

Carthago delenda est

Karthago oli suuruuden päivinään yksi Välimeren suurvalloista – ja siten suora kilpailija kunnianhimoiselle Roomalle. Valtioiden kilpailu kiristyi yli sadan vuoden aikana käytyyn kolmeen sodaan, joita kutsutaan puunilaissodiksi. 264-146 eaa käydyt taistlelut johtivat hiljalleen Karthagon voimien hiipumiseen ja lopulta tuhoon, mistä viimeistä kuvataan myös Rome II:ssa.

Kahden ensimmäisen sodan taistelut ovat kuitenkin omallakin tavallaan piirtyneet maailmanhistoriaan. Toisessa puunilaissodassa Karthagon sotapäällikkö Hannibal (jonka nimen luulisi jotain kautta kaikuvan kaikille) johdatti sotajoukkonsa norsuineen aina Italian niemimaalle saakka. Ensimmäisen puunilaissodan lukuisista maa- ja meritaisteluista kannattaa mainita Ecnomusin meritaistelu, joka on yhä edelleen maailmanhistorian suurin meritaistelu. Siihen näet osallistui lähemmäs 700 sotalaivaa ja noin 300 000 sotilasta. Miettikää! Vuonna 256 eaa!

Takaisin Karthagoon. Sen valtaus – vai miten siinä pelissä itsekullekin käyneekään – on hyvin erilainen yhteenotto Total Warien klassisiin yhteenottoihin verrattuna. Luvassa on niin maihinnousu, joukkojen etenemistä puolustajien tulessa kohti jättikaupungin muureja, muurien yli ja läpi murtautuminen sekä sen jälkeen sarja verisiä taisteluja kaupunkien kaduilla. Väkevää kuvakulmaa ja lihamyllytystä.

Tähän kiintoisa detalji: kaupunkitaisteluihin on lisätty karttapisteitä, joilla taistelu voidaan ratkaista. Pelaajat eivät voi yksinomaan kökkiä paikoillaan ja hakea moraalista voittoa, vaan kaupungeissa voi olla esimerkiksi poliittisesti merkittäviä kohteita, joiden hallinta ratkaisee lopputuloksen. Näin joukot pakotetaan liikkelle ja hakemaan ratkaisua, jos ei vihollisarmeijan nujertamisen niin sitten strategisten kohteiden valtauksen kautta.

Esitelty taistelukohtaus oli visuaalisesti erittäin vaikuttava ja elokuvamainen, joskin se oli toki viritetty näyttämään mahdollisimman paljon pelimoottorin uusia ominaisuuksia. Teoriassa pelaaja toki voi seurata tapahtumia näinkin, ei vain katotasolta vaan aivan yksittäisten solttujen selän takaa, joskin komentojen antaminen näin voi toki olla hiukkasen hankalaa. Kartan saa toki nostettua lintujenkin selkään kunnon komenteluja varten.

Vekkuli detalji taistelun lähikuvauksesta: kamerasta tuli eräällä tapaa mieleen vanhat sotadokumentit, joissa kuva välillä tärisee ja on vähän sumeakin. Tämä on tehty täysin tietoisesti, sillä tekijät ovat hakeneet taistelukameraan, kun vaikkapa seurataan jotain tiettyä yksikköä, katsomisen jännitystä nostavaa fiilistä ja realismia.

Kaleerit lähestyvät rantaa kauniisti aaltoilevalla Välimerellä. Sotilaat seisovat riveissä alusten kansilla ja loikkaavat maihin, kun niiden keulat kohtaavat rannan. Kaupungin muurit siintävät edessä syösten taivaalle savua, liekkejä ja katapulttien ammuksia, jotka hamuavat hyökkääjiä. Karthago kuitenkin seisoo yhä jylhänä, vaikka sotilailla täytetyt piiritystornit lähestyvät muureja, valmistautuen kipuamaan niiden yli.
Omatkin katapultit viskovat ammuksia puolustajien niskaan, samalla kun jalkaväki on edennyt muurin viereen ja murskaa aukon suureen porttiin. Ratsuväki ryntää portista sisään, perässään jalkaväkeä, aloittaen myllytyksen portin ympärille kertyneiden puolustajien kanssa. Samaan aikaan sotilaat rynnistävät muureille raivaten siellä toista tietä kaupunkiin. Lisää joukkoja kohtaa toisensa suurkaupungin kaduilla, yksiköiden saadessa pelaajalta komentoja milloin etenemiseen, milloin jo taistelussa olevien yksiköiden sivustaan tai selustaan hyökkäämiseen. Taistelut leviävät rajusti ympäriinsä mutta Karthagolaisilla on vielä yksi valtti hihassaan. Sillä nyt tulevat sotanorsut!

Kaupungin detaljia uskaltaa sanoa häikäiseväksi. Historiankirjat on luettu ja muinaisissa kaupungeissa käyty, sillä tarkkasilmäinen bongaa seinistä jopa graffiteja (kyllä, silloinkin töhrittiin) ja arkkitehtuuri on muutenkin huiman monipuolista. Karthagon temppelit, kuuluisa satama ja muut kohteet osuvat myös herkullisesti historiaa tuntevan silmiin. Olen myyty.

Dramaattista. Upeaa. Ja eeppistä. Karthagon taistelu on suurin yksittäinen skenaario ja kartta, mitä Total War -peleihin on koskaan tehty, joskaan muut kaupungit eivät liene ihan näin yksityiskohtaisia. Mutta nythän on kyse nimenomaan kokonaisen suurvallan viimeisistä hengenvedoista ja yhdestä ihmiskunnan historian kauden merkkihetkestä.

Peliä varten on luonnollisesti tehty tiukkaa taustatutkimusta niin Creative Assemblyn omien kuin muun muassa yliopistojen tutkijoiden kanssa. Vaikutteita on haettu eri puolilta, mutta ennen kaikkea todellisesta maailmanhistoriasta ja faktoista – mitä todella tapahtui ja miten?

Speksejä PC-version laitevaatimuksista ei osattu vielä sanoa, mutta vaikka peli halutaankin tarjota mahdollisimman monille, niin taitavat vaatimukset silti taas pykälällä nousta.

Total War: Rome 2
Tekijä
: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Tulossa: PC – 2013
Pelin kotisivu: http://www.totalwar.com/en_us/rome2

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää aiheesta

Total War: Shogun II (PC)

Lue myös

Guild Wars 2 -matkapäiväkirja – osa 3: Kehitys kehittyy

Rocksmith -ensikosketus – lopultakin todellista kitarapelaamista

SteelSeries Sensei on käsittämättömän tarkka pelihiiri

Tritton Detonator -pelikuulokkeet: johdossa löytyy

Wii U – Nintendon uusi konsoli peleineen ensitestissä – osa 2