Wiikon wanha: Battlefield Vietnam
Battlefield-pelisarja on tänään iskostunut järkähtämättömäksi osaksi suurempaa pelikulttuuria. Sarja on laajentunut PC:ltä konsoleille ja tarjoilee lystejä pelielämyksiä niin internetissä kuin yksinpelinäkin.
Minulle Battlefield-sarjan multihuipentuma on kuitenkin vajaan vuosikymmenen takainen matka Vietnamiin.
Battlefield 1942 oli ilmestyessään ainutlaatuinen peli. Digital Illusions, tai tarkemmin sanoen DICEN OSTAMA FIRMA, oli hakenut nettipelattavien räiskintöjen muotoa jo jonkin aikaa, mutta iski Battlefieldillään kuokkansa kultaiseen kiveen. Muistan, miten ihmettelimme kovasti, että miten ihmeessä tällainen pelkän nettipelin tarjoava räiskintä muka voisi toimia tai kiinnostaa. Mutta toimihan se. Ja kiinnosti. Ja voi että se oli niin hauskaa.
1942:n jälkeen julkaistu Battlefield Vietnam oli pohjimmiltaan aika lailla sama peli kuin 1942. Mutta. Iso mutta. Vietnam. Tuo hämmentävä, verinen ja päätön sota Aasian viidakoissa. Jotenkin sen puitteisiin siirrettynä Battlefield 1942:sta tuli täysin uusi ja suorastaan humoristisen kaheli peli.
Olihan siinä toki joitakin sisällöllisiä muutoksia. Kuten se, että pelaajat pystyivät lentämään helikoptereilla. Ja ajoneuvoissa oli Vietnamin aikakauden kalustoa. Ja sitten niitä kujeilevia ratkaisuja, joiden ansiosta Vietnamissa sotimisesta tuli todella viihdyttävää. Kuten se, että pelissä oli mukana pitkä liuta 60- ja 70-lukujen rokkia ja biisejä, jotka pystyy yhdistämään juuri Vietnamin sotaan. Ja jostain ihmeen syystä helikoptereissa oli kaiuttimet. Ulospäin. Joku DICEn porukasta oli katsonut ihan liikaa Apocalypse Now -elokuvaa.
Ja sanotaan se kukkasin: minulla on harvoin ollut yhtä hauskaa ikinä, missään pelissä, kun tarttuessani BF Vietnamissa helikopterin kahvoihin, vääntäessäni PA:n päälle ja kiitäessäni kurmottamaan Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin asemia kopterin syytäessä kommunisteilla Valkyyrioiden ratsastuksen ja Surfin’ Bird kaltaista musiikillista propagandaa.
Tai harvoin maassa pelatessa on kuunnellut taivaalle niin innoissaan, kun jostain kaukaa sinestä alkaa kaikua musiikki, joka voimistuu ja lähestyy ja kohta alkaa sataa raketteja ja luoteja. Ei haittaa, vaikka pelasi vietkongia ja kuoli, sillä kaunis on kuolla The Trashmenin säestämänä.
Ja olihan siinä pelissä paljon muutakin. Mutta kyllä te tiedätte. Battlefield. Räiskintää, ajoneuvoja, kahakointia. Ja Vietnamissa sellaista harvinaisen lystiä asennetta ja kahelia toimintaa nettiräiskinnän muodossa, erilaisilla pelimuodoilla.
Tähän onkin hyvä peilata Battlefield Bad Company 2 -peliä ja siihen ilmestynyttä Vietnam-laajennusta. Muun muassa maestro Lehtonen tykkäsi molemmista todella paljon. Itse tartuin molempiin Steamin joulualessa, kun mieleni minun tekevi Vietnamin viidakoihin sukeltavi. Kanteleeni kera laulamaan Vietkongeja rämeeseensä.
Mutta ei se vain sytyttänyt. En tykännyt. Ei pelissä ollut läheskään samaa fiilistä kuin siinä aidossa Battlefield Vietnamissa aikoinaan. BBC2 Vietnam oli samaa perusräiskettä kuin muutkin, ilman BF Vietnamin komediallisia piirteitä ja hieman rauhallisempaa tahtia. Pelasin aikani ja nautiskelin jonkin verran, yritin löytää pelistä sen muinaisen tuntuman, mutta Vietnam ei ollut enää entisensä. Kapitalismi oli saapunut ja pilannut tämänkin työläisten paratiisin. Coca Cola Light ei antanut enää samaa nautintoa kuin alkuperäisreseptillä tehty koka-Cola.
Tekijä: Digital Illusions
Julkaisija: Electronic Arts
Alustat: PC
Lue myös
One Piece Unlimited Cruise SP (3DS)
Minecraft Xbox 360 Edition (Xbox 360)
