Ace Combat Assault Horizon – Enhanced Edition (PC)

23.04.2013 18:30 Lasse Haverinen

Tekijä: Project Aces
Julkaisija: Namco Bandai Games
Testattu: PC (Windows 7 64bit, AMD X4 955, 8 Gt RAM, Nvidia Geforce 560 )
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista/Windows 7/Windows 8 , Intel Core 2 Duo 1,8Ghz tai AMD Athlon X2 2,4GHz, Nvidia GeForce 8800GT tai AT Radeon HD 3850, 2Gt muistia, 16Gt levytilaa, ja internet-yhteys pelin aktivointia ja käyttöä varten
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: Assault Horizon EE
Arvostelija: Lasse Haverinen

Ace Combat Assault Horizon – Enhanced Edition on puhdas arcade-lentelypeli. Lähitulevaisuuteen sijoittuva tausta tarina on klassinen pelitarina, jossa pahat terroristit ja niiden vielä pahemmat venäläispomot uhkaavat maailmaa. Monikansallisen erikoisjoukon, johon pelaajakin kuuluu, tehtävänä on pysäyttää pahojen poikien suunnitelmat.

Tarina vie pelaajaa maapallon eri kolkkiin milloin minkäkin aasinsillan kautta, ja välinäytökset koettavat pitää pelaajan kartalla missä mennään ja miksi. Meininki on hyvin Call of Duty -henkistä, mutta rynnäkkökiväärin sijaan käsissä on suihkuhävittäjän ohjaussauva.

Enhanced Edition on PC:lle päivitetty versio. Alkuperäisen konsoliversion arvostelun voit lukea täältä:

Lue arvostelu: Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360)

Cost of a single AC-130U Gunship: $190 million

Suurimman osan ajasta pelaaja on hävittäjälentäjä, joka taistelee lähes loppumattoman asevaraston turvin päälle hyökyviä vihollishävittäjiä vastaan. Välillä tehtävät kuljettavat myös muiden lentohärveleiden ohjaimiin. Esimerkiksi Apache-taisteluhelikopterin lentäminen on mukavaa vaihtelua kiinteäsiipisiin ja tietysti tässäkin pelissä päästään välillä toimimaan AC-130-tulitukikoneen ampujana.

Ace Combatissa ei pahemmin realismilla juhlita, vaan pelin henki on puhdas räiskintä. Eri tehtävissä saa yleensä valita lentolaitteensa kourallisesta vaihtoehtoja, joiden joukossa esiintyvät melkeinpä kaikki yleisimmät nykyiset ja tulevat taistelukoneet. Koneet eroavat toisistaan muutamien perusasioiden kannalta, mutta tärkein erottava tekijä on asekuorma. Perustaisteluohjuksia koneissa on aina noin 200 kappaletta, sen päälle tulevat vielä koneesta riippuvat erikoisaseet, kuten moneen ilma- tai maamaaliin lukittavat ohjusparvet tai pommit. Perusmallin ohjuksia ei turhan tarkasti lajitella ilma- tai maakohteita vastaan, vaan sama malli käy kätevästi molempia vastaan.

Aseita riittää, mutta kulutuskin on kova. Tyypillisesti pelaaja kohtaa yhdellä lennolla kymmeniä viholliskoneita ja pudottaa niistä leijonanosan. Taistelu tapahtuu aina näkökantaman sisällä, sillä kehittyneiden taistelukoneiden järjestelmiä ei pelissä mallinneta mitenkään. Maaleja riittää ja ohjuksia kuluu, sillä niillä ei juuri osu muualta kuin aivan takasektorista ammuttaessa. Vastustajat tipahtavat harvemmin yhdestä osumasta, vaan tuplalaukaus on normi.

Incoming fire has the right of way

Pelin taistelumekaniikan ydin on takasektoriin, kutoseen, pääsy. Sopivan lähellä viholliskoneen kutosta voi kytkeä päälle Dogfight Mode -tilan (DFM), jolloin pelaajan kone hyppää ikään kuin raiteille viholliskoneen taakse ja kuvakulma tarkentuu HUD-näyttöön. Pelaajan kone pysyy tällöin automaattisesti vihollisen perässä ja pelaajan tehtäväksi jää haarukoida viholliskone ohjuksen lukitusalueelle. DFM-tilassa lukitut ja ammutut ohjukset osuvat lähes aina, kun muulloin osumaprosentti on ehkä neljäsosa.

Erityisiä pomokoneita vastaan on käytännössä mahdoton saada osumia muuten kuin DFM-tilassa. DFM:n raiteet myös kuljettavat taisteluparin yleensä lähelle maankamaraa erilaisiin vauhdikkaisiin tilanteisiin, kuten öjynjalostamon tankkien väliin, kaupunkien pilvenpiirtäjien ja moottoritiesiltojen sekaan ja niin edelleen. Välillä näissä tilanteissa eteen lentää hetkeksi myös osasto muita viholliskoneita, jolloin on lyhyt tilaisuus käyttää moneen maaliin kerralla lukittuvia erikoisohjuksia.

Myös vastustaja voi päästä pelaajan taakse, jolloin pakokeinon tarjoaa etukäteen ohjelmoitu väistöliike, jonka saa aktivoitua tekemällä ohjaimilla tarvittavat toimenpiteet oikeassa järjestyksessä ja lopuksi painamalla väistönappia. Tällöin pelaajan kone tekee jonkinlaisen pyörähdyksen, joka vaihtaa osat vastustajan kanssa.

Lentomalli ei ole kummoinen ja eri koneiden eroja on vaikea hahmottaa. Koneet lentävät ja reagoivat ohjaimiin, jos nopeutta on tarpeeksi. Jos nopeutta ei ole, kone sakkaa. Ohjaintuntuma vaikuttaa olevan viritetty konsolin padiohjaukseen, sillä nopeita suunnanmuutoksia joutuu tekemään jatkuvasti eikä joystickin käyttö lentämiseen tuntunut missään vaiheessa hyvältä ajatukselta. Padin puuttuessa näppäimistöohjaus tuntui ihan toimivalta.

If at first you don’t succeed, call an air strike

Graafisesti Ace Combat Enhanced Edition on nättiä tavaraa ja testikone pyöritti peliä ongelmitta. Pelissä tahti on yleensä niin kova, ettei hienoja maisemia juuri ehdi ihailemaan. Äänimaailma ei jäänyt mieleen erikoisen hyvänä tai huonona, joten se ajaa asiansa. Välinäytösten ja radiokeskusteluiden ääninäyttelijät ovat tuttua pelien keskitasoa.

Arvostelukappale oli Steam-versio, mutta outona yksityiskohtana Steamista huolimatta peli vaati ensitöikseen Games for Windows Liven -asennusta ja tunnusten luontia. Steamia käytetään vain jakelukanavana ja eräänlaisena kuorena pelin käynnistykselle.

Rehellisesti sanottuna alussa Ace Combat ja sen hieman kahjo meininki ärsytti, mutta hetken pelaamisen jälkeen huomasin, jopa pitäväni tästä turbovaihteella kulkevasta räiskinnästä, joka esittää ilmataistelua. Ei Ace Combat muistuta vähääkään oikeaa lentämistä eikä siitä saa mitään käsitystä nykyaikaisesta ilmasodasta, mutta peli ajaa asiansa aivottomana räiskintänä.

Aiemman PlayStation 3/Xbox 360 –version arvostelun pelistä voit lukea täältä: Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360).