Amnesia: The Dark Descent (PC)

Tekijä: Frictional Games
Julkaisija: Frictional Games
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista/7, Mac OS X 10.5 tai uudempi tai vuoden 2010 Linux-julkaisu, 2,0 Ghz prosessori, 2 Mtmuistia, 3 Gt kiintolevytilaa, Radeon HD tai GeForce 6 -näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.amnesiagame.com
Juho Anttila

Muistinmenetys, mikä ihana tekosyy. Pelaaja herää keskellä synkkää linnaa, pihalla kuin Vihreät hallituksessa. Lattialla on verta, jäljet vievät kohti pimeyttä. Selittämätön pahuus vaanii yhä lähempänä. Mitä on tapahtunut?

Amnesia: The Dark Descent on lovecraftmainen tarina pelosta, pimeydestä ja hulluudesta. Tie vie syvemmälle raunioituneen linnan ja horjuvan mielenterveyden syövereihin. Uskaltaako tätä matkaa käydä loppuun saakka?

Pelin kehittänyt Frictional Games on ansainnut kannuksensa innovatiivisella Penumbra-sarjalla. Kyseessähän on sarja kauhupelejä, joissa pääpaino on taistelemisen sijaan tutkimisessa ja ongelmanratkonnassa. Jopa siinä määrin, että useimmissa tilanteissa pakeneminen tai piiloutuminen on ainoa tapa selvitä hengissä kohtaamisesta pimeyden hirviöiden kanssa.

Uutukainen etenee samoja polkuja pitkin, vain aihepiiri ja ajankohta on muuttunut. Tapahtumat sijoittuvat pimeääkin pimeämmälle 1800-luvulle. Lähtötietoja ei juuri jaeta, vaan muisti palaa pätkittäin takaumien ja päiväkirjamerkintöjen myötä. Samalla kasvaa myös kauhu.

Pimeyden sydämeen

Jos Amnesiaa olisi pakko kuvata yhdellä sanalla, voisi todeta pelin olevan pimeä. Linnan käytävät ja huoneet ovat täynnä synkkiä varjoja. Valo on rajallinen luonnonvara, pimeimmissä loukoissa loistaa vain satunnainen kynttilä, jos sekään.

Pimeys on myös tärkeä pelillinen elementti. Päähenkilön, jonka nimeksi paljastuu pian Daniel, mielenterveys ei ole siitä vakaimmasta päästä. Valon puute, järkyttävät näyt ja pelottavat tapahtumat tuovat hulluuden kuilun vähän kerrallaan lähemmäs.

Apuakin on tarjolla. Sieltä täältä löytyvillä tuluksilla voi sytyttää tulen seinillä roikkuviin soihtuihin tai pöydiltä löytyviin kynttilöihin. Öljylamppu tarjoaa liikuteltavan valonlähteen, mutta tarvittava polttoneste on kultaakin arvokkaampaa ja ennen kaikkea harvinaisempaa. Varomaton tuhlaa varusteensa huolimattomasti. Tosipaikan tullen se kostautuu. Pimeyden vyöryessä päälle henki ei ole enää minkään arvoinen.

Kun järki järkkyy, näkyy se myös ruudulla. Näkökenttä huojuu ja vääristyy, tunnelma välittyy myös näppäimistön ja tuolin väliin. Välillä huimaa, hartiat jännittyvät, yhtäkkiä ei voi olla enää varma siitä, näkyikö nurkassa aitoa liikettä, vai onko kyse vain horjuvan mielenterveyden luomata harhasta.

Äänimaailmalla on kauhun luomisessa korvaamaton rooli. Linna huokailee ja hengittää, kolahdukset ja raahaamisen äänet saavat pelkäämään, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Amnesian äänisuunnittelu ansaitsee kehuja siinä missä Dead Spacenkin, vaikka käytössä on takuulla ollut rutkasti vähemmän rahaa.

Aseena vain oma nokkeluus

Erona Dead Spaceen ja muihin perinteisiin kauhupeleihin Amnesian sankarilla ei ole käytettävissään aseita. Penumbrasta tuttuun tapaan taisteleminen on useimmiten varma keino päästä hengestään. On järkevämpää piiloutua komeroon kuin käydä sylipainiin elävän kuolleen kanssa.

Valo ja äänet houkuttavat hirviöitä, mutta välillä tekoäly pettää. Kaappiin luikahtaminen suoraan demonin nenän edessä saattaa riittää hämmentämään ilkiön, vaikka tempun tekisi selvästi hirviön näköpiirissä.

Kohtaamiset pysyvät silti pelottavina, ennen kaikkea siksi, että niitä annostellaan maltilla. Varsinkin alussa aikaa kuluu vaikka kuinka pitkään ilman, että pelaaja joutuu kohtaamaan mitään aidosti hengenvaarallista. Tunnelmaa rakennetaan huolella, eikä sitä päästetä missään vaiheessa lässähtämään.

Eteen osuvat pulmat ovat aluksi helppoja, jopa triviaaleja. Haaste lisääntyy matkan edetessä, mutta useimmiten kyse on silti enemmän tavaroiden etsimisestä kuin varsinaisesta ongelmanratkaisusta. Näkökulma on kuitenkin seikkailupeleistä poikkeava. Esineisiin tartutaan konkreettisesti hiiren osoittimen toimiessa kätenä. Immersio syvenee, kun kanssakäyminen maailman kanssa on muutakin kuin pelkkää klikkailua.

Hiipivää kauhua, liiankin

Amnesia on erikoinen pelitapaus, pääasiassa hyvällä tavalla. Rauhallisesti rakennettua tunnelmaa voisi leikata vaikka sahalla. Helppoja ratkaisuja vältetään eikä kokemus vajoa missään vaiheessa toiminnalliseksi. Tämä ajaa ADHD-sukupolven edustajat väistämättä muiden teosten pariin.

Mysteeriä avataan sieltä täältä löytyvien päiväkirjamerkintöjen kautta. Nykyään jo standardiksi muodostunut ratkaisu palvelee tällä kertaa tarinaa hyvin. Lovecraftinsa lukeneet ovat oikealla aaltopituudella alusta saakka. Muille meno voi olla välillä liiankin vanhahtavaa.

Pelistä on yritetty tehdä helposti lähestyttävä jaetun informaation niukkuudesta huolimatta. Kuoleman koittaessa ruudulla näytetään selkokielinen vihje, jonka avulla kurja kohtalo on yleensä vältettävissä. Päiväkirjasta löytyy myös vihje tavoitteista, jotka olisi täytettävä, jotta matka voisi jatkua. Liiallinen ohjaaminen rikkoo immersiota, mutta vihjeet saa onneksi käännettyä pois päältä.

Pienen tiimin rajalliset resurssit näkyvät käyttöliittymässä. Inventaario on karu ja välillä vaikea käyttää. Kokemus on myös pohjimmiltaan lineaarinen, vaikka fysiikkapohjainen pelijärjestelmä salliikin erilaisten ratkaisumallien kokeilemisen.

Peliä myydään Steamissa hieman alle 15 euron hinnalla. Jos kärsivällisyys riittää hieman rauhallisemmasta pelistä ja tiiviistä tunnelmasta nauttimiseen, saa rahoilleen vastinetta. Penumbransa pelanneet tietävät jo, mistä Amnesiassa on pohjimmiltaan kyse. Muiden kannattaa kokeilla ainakin ilmaista demoa.

Lisää aiheesta

Penumbra Collection (PC)

Penumbra-tiimi suuntaa seuraavaksi goottikauhun pariin

Lue myös

F1 2010 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Golden Sun: Dark Dawn -ennakko (DS)

Halo: Reach (Xbox 360)

Lost Horizon (PC)

Monday Night Combat (Xbox 360)

Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge Special Edition (PC, PS3, Xbox 360)

RUSE (PC, PS3, Xbox 360)