Uusimmat

Asura’s Wrath (PS3, Xbox 360)

30.03.2012 15:00 Eric Hartin

Tekijä: Cyberconnect2
Julkaisija: Capcom
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivuhttp://www.asuraswrath.com
Arvostelija: Eric Hartin

 

Interaktiivinen elokuva oli joskus 90-luvun puolivälissä se Iso Juttu. Jokainenhan halusi pelata Hollywood-elokuvaa ja juuri tulleet yleistyneet CD-asemat mahdollistivat matalaresoluutioisen suoraan TV-kanavalle suunnatun materiaalin suoltamisen peliksi. Ei siis ihme, että terminä  ”interaktiivinen elokuva” on kokenut, noh, jonkinlaisen inflaation.

Silti, Asura’s Wrath on pitkälti juuri interaktiivisten elokuvien jälkeläinen. Sen pelilliset meriitit ja osiot ovat suhteellisen harvassa ja muualla paremmin toteutettuja. Se, mihin Asura’s Wrath luottaa, on lähinnä lopputuloksen outous.

Kuten pelin nimestäkin voi päätellä, Asura on Vihainen. Lavastettuna oman keisarinsa murhasta, mies heitetään 12 000 vuodeksi limboon. Kun Asuran palatessaa maanpaostaan, on maailma on tuhon partaalla. Asuraa ei sinällään kiinnosta muu kuin kosto, mutta eihän se haittaa kun on edes yksi tekosyy pistää läskiä tummumaan.

Juo ES, lyö avaruuslaivastoa turpaan

Asura’s Wrathin mielenkiintoisin piirre on juuri sen häröydessä: buddhalaista uskontoa, scifiä ja silkkaa happokerrontaa yhdistelevä teos säilyttää oudon meininkinsä loppuun asti. Selkeimmillään pelissä pistetään pataan kerrostalonkokoisia mutanttikilpikonnia; häröimmillään oikeutta jaetaan antamalla monituhantiselle avaruuslaivastolle jumalan nyrkkiä.

Iso osa pelistä on välipätkää, joita rytmitetään Quick Time Event -minipeleillä. Näissä mokaamisesta ei rankaista varsinaisen pelin aikana, mutta jokaisessa kentässä onnistuneet QTE:t pisteytetään. Tällä ei olisi normipelaajan kannalta mitään merkitystä, ellei pisteytys vaikuttaisi suoraan pelin antamaan tarjoilemaan loppuanimaatioon. Huonot eivät nimittäin pääse näkemään kuin osan pelin oikeasta lopusta (toim. huom. eivätkä hyvätkään kaikkea koska oikea loppu myydään DLC:nä).

Varsinaiset pelilliset meriitit ovat Asura’s Wrathin kohdalla suhteellisen kehnoilla kantimilla. Silloin, kun peliä pääsee oikeasti pelaamaan, tarjoaa peli se lähinnä moneen kertaan nähtyä ja paremmin tehtyä Ninja Gaidenista ja Devil May Crysta tuttua mätkintää. Ihan mielenkiintoiset omat ideat eivät poista sitä, että vihollismääriä on vähän ja moisten kohtausten päätavoite on kasvattaa palkkia, jota kautta pääsee uuteen välipätkään.

Puutteellinen peli

Näiden lisäksi peli tarjoaa raideräiskintäkohtauksia, jotka nojaavat samaan ideaan: ylaälaidassa viuhuu palkki, jonka täytettyään pääsee taas seuraavaan välipätkään. Nämä kohtaukset tuntuvat lähinnä turhalta pitkitykseltä lyhyessä pelissä.

Asura’s Wrathin ongelma on selkeä: siinä, missä moni muu vastaavan genren peli tarjoaa happoisen ja täysin ylivedetyn kuvaston lisäksi myös mielenkiintoista pelattavaa, Capcomin uusin yritelmämenee pelillisesti sieltä aidan matalimmasta kohtaa.

Pelasin sen läpi mielelläni ihan vain nähdäkseni, mihin happoinen anime-tarina päättyy. Valitettavasti tiedän jo nyt, ettei pelillä ole omaleimaisen japanilaisen yleisfiiliksensä lisäksi oikein muuta tarjottavanaan.

 

Toinen mielipide

En odottanut ennakkoon Asura’s Wrathilta yhtään mitään ja täten en siihen juuri pettynytkään, vaikka sen pelilliset ansiot ovatkin todella heikoilla kantimilla. Mutta ei se olekaan pelin — jos tätä sellaiseksi kehtaa kutsua — varsinainen pointti. Ei, täällä ollaan kokemuksen takia, ja sellaisen Asura’s Wrath tarjoaa.

Pelattavuus itse on uskomattoman pelkistettyä: pienten D-luokan character action kohtausten ympärillä katsellaan pitkiä välianimaatioita ja tehdään yksinkertaisia Quick Time Event -juttuja vain yksi tarkoitusperä mielessä: burst-mittarin täyttäminen. Asuran V-käyrä kohoaa vihollisten kaatuessa ja pelaajan onnistuessa QTE-naputuksissa ja kun se on täynnä, ruudulle paukahtaa suunnaton BURST!-teksti ja sitten … no, englanniksi ilmaistuna ”shit gets real”. Asura lyö jättimäistä buddha-hahmoa niin kovaa mahaan, että tämä lentää kiertoradalle ja räjähtää. Asura heittää avaruusalusta niin kovaa kivellä, että se räjähtää. Oikeastaan kaikki burst-kohtaukset voisi ilmaista muodossa ”Asura {verbi} {objekti} niin kovaa, että se räjähtää”.

Ja se on hauskaa. Aivan pirun hauskaa. Ensimmäinen läpipeluu menee epäuskoisen naurun vallassa toinen toistaan älyttömämpien kohtausten ja vihollisten yllättäessä pelaajan kerran toisensa aivan puun takaa. Valitettavasti ongelma onkin siinä, että se ensimmäinen läpipeluu on myös ainoa. Kun peli on skriptattu niin tiukkaan että QTE-kohtauksissa ei voi edes epäonistua, kaikki mahdollinen nähtävä nähdään ensimmäisellä kierroksella ja motivaatio palata pelin pariin sen jälkeen on nollissa.

Lisäpyyhkeitä myös pelin teknisestä toteutuksesta, joka on suorastaan jäätävää. Taidetyyli on persoonallinen, mikä on hyvä juttu, mutta ei niin vaativa, että Asura’s Wrathin pitäisi pyöriä vähän väliä yksinumeroisilla FPS:illä. Unreal Engine 3 pystyisi paljon parempaankin! Ja megaluokan pyyhe siitä, että mitä ilmeisimmin Capcomin suunnitelmissa on myydä pelin todellinen loppu pelaajille DLC:nä. Itse peli — pelasi sen läpi miten hyvin tahansa — päättyy aikamoiseen cliffhangeriin. Mitä sitten tapahtuu? Maksa pari euroa ja ota selvää! Alhaista.

Joka tapauksessa Asura’s Wrath on kokemisen arvoinen kokemus, sillä täsmennyksellä, että ei täyteen hintaan. 65 euron hintalappu tuntuu sisällön määrään nähden naurettavalta, mutta alekorista bongattuna Asuran kostoretkestä irtoaa kyllä hupia illaksi.

Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Crusader Kings II (PC)

Journey (PS3)

Mario Party 9 (Wii)

Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)

The Last Story (Wii)

Wargame: European Escalation (PC)

Yakuza: Dead Souls -ennakko (PS3)