Call of Duty: Black Ops 2 -moninpeliarvostelu (PC, PS3, Xbox 360)

Tekijä: Treyarch
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (samalla konsolilla), 2-18 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.callofduty.com/blackops2
Arvostelija: Juho Anttila

Kuten Terokin yksinpeliarvostelussaan mainitsee, uusi Call of Duty tekee jotain lähes ennenkuulumatonta ja esittelee kosolti ihan aitoja uusia ideoita jo yksinpelikampanjassaan. Kokemukseen vaikuttavat pienet valinnat, kahden aikakauden yhdistäminen ja kustomoitavuus ovat tervetulleita lisäyksiä paikallaan polkeneeseen sarjaan, puhumattakaan sinällään vähän raakileeksi jääneestä Strike Force -tilasta.

Viimeisen päälle skriptattu ja roisisti yli vedetty Hollywood-räiskintä vie mukanaan, hengästyttää ja hämmästyttää. Kokemuksena yksinpeli on ensiluokkaista viihdettä, jos vain jaksaa innostua  lajityypistä, jota tällainen valinnoista huolimatta kapea mutta vauhdikas putki edustaa.

Vaikka yksinpeliin onkin panostettu miljoona jos toinenkin, on kuitenkin pakko myöntää, että CoD-sarjan pelistä puhuttaessa moninpeli on vähintään yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi osa kokonaisuutta. Siksipä se ansaitseekin hieman tarkemman katsauksen.

Oletko jo lukenut Black Ops II:n yksinpeliin painottuvan arvostelumme? Jos et, niin…

Lue juttu: Call of Duty: Black Ops II (PC, PS3, Xbox 360) 

Tuttua huttua, mutta hiottuna

Jos joku odottaa moninpelin täydellistä uudistamista, on edessä pettymys. Pelattavuudeltaan Black Ops 2 on tuttua CoD:a. Kentät ovat tiiviitä ja koukeroisia tappoalueita, joissa kuolema vaanii jokaisen kulman takana. Laajoista avoimista alueista tai ajoneuvopohjaisesta pelistä on turha haaveilla.

Pelaaminen myös tuntuu samanlaiselta reaktiopeliltä kuin aiemminkin. Toiminta on nopeatempoista ja etenkin aloittelija on hätää kärsimässä, kun ADHD-teinit napsivat suojautumisen unohtaneelta hengen pois keskimäärin kymmenessä sekunnissa. Onneksi taisteluun pääsee takaisin pelimuodosta riippuen heti tai muutaman sekunnin kuluttua viikatemiehen vierailusta. Matsien aikana ei ole luppoaikaa.

Näkyvimmät muutokset kohdistuvat kokemuksen keräämiseen ja varusteluun. Tappoketjujen korvaaminen pisteketjuilla tuo hieman lisää joustavuutta tappavien erikoiskykyjen keräilemiseen. Nyt tavoitetta saa edistettyä muutenkin kuin vain kuolemaa kylvämällä, mikä tasapainottaa palkintojen jakautumista eri rooleissa pelaavien pelaajien välillä. Muutos on pieni mutta ehdottomasti toimiva.

Kykyjä ja varusteita varten on käytössä kymmenen paikkaa, jotka saa täyttää haluamallaan tavalla. Yksi tahtoo aseeseensa parhaan tähtäimen ja äänenvaimentimen, toinen panostaa mieluummin hahmonsa erikoiskykyihin. Kokemusta keräämällä ja uusia kykyjä ja varusteita avaamalla saa lunastettua itselleen valinnanvaraa, vaan ei epäreilua etua aloittelijoita vastaan.

Metapeliin vahvasti keskittyvät monitasoinen kokemuksen keräämiseen ja haasteiden suorittamiseen tähtäävä pelijärjestelmä addiktoi aivan yhtä vahvasti kuin jo ristiriitaisen MW2:n aikoihin. Black Ops 2 esittelee rinnalla myös toisen järjestelmän, johon on haettu vaikutteita suoraan Starcraft 2:n liigajärjestelmästä.

Herrasmiesten liiga

Liigapelissä käytössä on alusta asti kaikki aseet, lisävarusteet ja bonukset. Vakavampaan ja kilpailullisempaan pelaamiseen tähtäävässä pelimuodossa ratkaiseekin vain taito, verkkoviive ja nautitun kofeiinin määrä.

Kuten Starcraftissa, myös Black Ops 2:n liigapelissä haetaan ensin lähtöpaikka kunnialistalla viiden sijoitusottelun kautta. Näiden perusteella pelaaja sijoitetaan omantasoiseensa liigaan muiden toivottavasti samalla taitotasolla räiskivien codittajien kanssa. Menestys ja sijoitus listalla on tästä hetkestä eteenpäin pelaajan itsensä käsissä. Listasijoitus kasvaa vain, jos tilille kertyy voittoja kilpailijoita enemmän.

Liigapelissä voidaan kisata joko yksinään tai ryhmänä. Testijakson aikana pelimuoto ei ollut vielä noussut aivan lentoon ja matseja joutui hieman odottamaan. Aika näyttää, miten CoD-liiga tulee lunastamaan paikkansa, mutta potentiaalia pidempiaikaiseen addiktioon oli havaittavissa. Toisaalta liigapeleissä on kääntöpuolensakin. Mahdollisuus päästä yhden pelimuodon kautta käsiksi kaikkeen siihen, mikä toisaalla joudutaan avaamaan kymmenien tuntien pelaamisella syö väkisin hieman motivaatiota jatkaa tutumman moninpelin parissa.

Zombi ahoy

Kolmas palanen Black Ops 2:n moninpelipaletissa ovat zombiet. Eläviä kuolleita vastaan taistellaan kolmen enemmän tai vähemmän yhteistyöhön nojaavan pelimuodon parissa. Sanon vähemmän, sillä toinen uutuuksista, grief keskittyy yhtä paljon kaverien kiusaamiseen kuin henkiinjäämiseen.

Perinteinen survival on hordetyylinen yhteistyötila, jossa ryhmän kimppuun vyöryy lauma toisensa perään eläviä kuolleita. Tappoja keräämällä saa pisteitä, joilla voi puolestaan ostaa parempia aseita, muita varusteita tai vaikka avata uusia reittejä kentän sisällä.

Uusi TranZit muistuttaa survivalia, mutta nyt pelialue koostuu useammasta erillisestä pienemmästä alueesta. Niiden välillä liikutaan hassulla robottibussilla, johon voi myös ostaa lisävarusteita ja suojia. Alueille ja niiden väliin on myös kätketty monenlaista pientä mukavaa, josta palkitaan ainakin saavutuksilla.

Toinen uutukainen, grief jakaa pelaajat kahteen joukkueeseen. Tavoitteena on yhä henkiinjääminen, mutta vain toinen joukkue voi voittaa. Kaverin pakkiin on siis syytä virtsata urakalla. Vaikka vastustajia ei saakaan vahingoitettua suoraan, voi kiusaa tehdä kranaateilla, tönimällä tai vaikkapa johdattamalla zombilauma kaveriaan elvyttävän vastustajan niskaan.

Black Ops 2:n zombipelien suurin ongelma on se, että itse elävät kuolleet ovat tällä kertaa aika tylsiä ja persoonattomia tapauksia. Pelit myös käynnistyvät hitaasti, aikaa kuluu usein minuuttitolkulla ennen kuin toiminta pääsee oikeasti kunnolla käyntiin. Kaiken lisäksi kiinnostava grief jää toteutukseltaan hieman torsoksi. Ideasta ei oteta läheskään kaikkea irti, ehkä resurssipulan vuoksi.

Kokonaisuutena Call of Duty: Black Ops 2 on, jos ei muuta, ainakin osoitus siitä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Muhkeat tuotantoarvot näkyvät korkeana viimeistelyn tasona niin yksinpelin kuin moninpelinkin puolella. Ainoastaan zombipelimuodot jäävät hieman lapsipuolen asemaan.

Moninpeli, se osa Black Ops 2:sta, jota pelataan todennäköisesti ainakin läpi koko ensi vuoden, on samaa tuttua CoD-toimintaa muutamilla parannuksilla varustettuna. Jos se ei vielä riitä veteraaneille, luulisi liigapelin kiehtovan ainakin kilpailuhenkisimpiä. Näin monen iteraation jälkeen muutokset eivät edes voi olla kovin suuria, mutta tällä kertaa niitä on tehty ainakin oikeaan suuntaan.

Niin paljon kuin CoD-sarjaa tekisi mieli inhota ihan periaatteen vuoksi, on pakko myöntää, että Black Ops 2 on ensiluokkainen räiskintäpelikokemus myös moninpelin puolella. Ihan vuoden parhaiden pelien palkinnoista se ei kilpaile, mutta eivätpä ne vuoden suurimmat kassamagneettielokuvatkaan yleensä rohmua Oscareita, vaikka kansa niiden parissa viihtyisikin mitä parhaiten.

Lue myös: Call of Duty: Black Ops II (PC, PS3, Xbox 360) 

Lisää aiheesta

Call of Duty: Black Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Black Ops First Strike DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Call of Duty: Modern Warfare 2 (PC)

Call of Duty: Modern Warfare 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Epic Mickey 2: The Power of Two (PS3, Xbox 360, Wii, Wii U)

Lego The Lord of the Rings (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Need for Speed Most Wanted (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

New Super Mario Bros. U (Wii U)

Nintendo Land (Wii U)