Commander the Great War (PC)

11.01.2013 16:30 Leevi Rantala

Tekijä: The Lordz Games Studio
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows 7, AMD V-Series V160 2.4 Ghz, 2 Gt muistia, ATI Mobility Radeon HD 4250
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP, Pentium 4 -prosessori, 1 Gt muistia (2 Gt Vista/7)
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella, PBEM)
Muuta: Ladattava peli, hinta 12,99 euroa
Pelin kotisivu: Commander the Great War
Arvostelija: Leevi Rantala

Ensimmäinen maailmansota on aihe, jota ei ole juurikaan käsitelty strategiapeleissä. Toisesta maailmansodasta löytyy kymmeniä hienoja pelejä, kun taas ensimmäisestä suuresta mittelöstä mieleen tulee vain pari tekelettä. Onneksi Slitherine paikkaa hyvin tämän vakavan puutteen, sillä Commander the Great War on vallan mainio kevyt strategiapeli.

Great War tarjoaa pelattavaksi koko suuren sodan, tosin aloitusvuoden voi halutessaan vaihtaa. Pisin kampanja alkaa vuodesta 1914, kun Itävalta-Unkari hyökkää piskuisen Serbian kimppuun. Tämän jälkeen mukaan liittyy Saksa, joka hyökkää Belgian kautta Ranskaan. Pian soppaan sekaantuvat myös Venäjä ja Englanti ja koko Eurooppaa ravisteleva sekasotku onkin valmis.

Koko sota on paras sota

Vuodesta 1914 aloitettava kampanja tarjoaa ehdottomasti parhaan pelikokemuksen. Ensimmäiset vuorot menevät todella nopeasti ja keskusvalloilla pelattaessa avainasemaan nousevat etenkin Saksan hyökkäysliikkeet Belgiaan ja Ranskaan. Ne nimittäin määräävät pitkälti länsirintaman muotoutumisen. Kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen täytyy katse kääntää myös itään, sillä Venäjältä marssiva ja tasaisesti kasvava ihmisvirta uhkaa nielaista Berliinin, mikäli itärintamaa ei vahvisteta. Toisaalta länsirintamaakaan ei voi jättää oman onnensa nojaan, sillä Ranskaan laivoilla kuskatut englantilaiset joukot mahdollistavat läpimurtoyritykset Saksan linjojen läpi. Vastaavasti ympärysvalloilla pelattaessa on tärkeää puristaa tasaisesti keskusvaltoja kaikilta mahdollisilta puolilta, jotta mikään rintama ei pääse muotoutumaan liian vahvaksi.

Yksinkertaista sotimista isossa mittakaavassa

Peliteknisesti Commander the Great War on sieltä kevyimmästä päästä. Joukkoja voi käskyttää ainoastaan liikkumaan ja taistelemaan. Mikäli sotilaita ei liikuta, he yrittävät kaivautua asemiin. Ratkaisu pitää pelin temmon nopeana ja yksi vuoro kestää yleensä alle viisi minuuttia.

Yksityiskohtien karsiminen mahdollistaa myös sen, että ajatukset voi keskittää näpertelemisen sijasta suuriin linjauksiin, kuten esimerkiksi murtoyritysten tai puolustuslinjojen miettimiseen. Ratkaisu on onnistunut, sillä pienten yksityiskohtien miettimiseen ei jää aikaa, kun vastuulla ovat kaikki Euroopan mahdolliset rintamat, merisodankäynti sekä sotiminen Afrikassa.

Sotavoimien kehittämisen vastuu

Pelaajan harteille sysätään myös vastuu sotavoimien kehittämisestä. Jokaisella suurvallalla on samat teknologiapuut, jotka on jaettu karkeasti aselajien mukaan. Esimerkiksi maasodankäynnin alta löytyvät kaikki mahdolliset perussotilaiden kehittämiseen liittyvät asiat käsikranaateista it-tykkien kautta bunkkereihin. Samaan malliin ilmavoimien alta löytyvät kaikki ilmalaivoihin ja lentokoneisiin liittyvät teknologiat. Myös tankkien kehittämiseen on mahdollisuus uhrata voimavaroja. Tosin tarpeellisen teknologian keksiminen kestää niin kauan, että tietokonevastustajani ovat aina ehtineet antautua, ennen kuin yksikään telaketju on edes ehtinyt taistelukentälle.

Periaatteessa kullakin suurvallalla on mahdollisuus erikoistua hyvin erilaisiin asioihin, mutta käytännössä tehokkaimmat yleisratkaisut löytyvät samojen polkujen takaa. Esimerkiksi maasodankäynnissä kannattaa aina panostaa ennemmin yksittäisten sotilaiden hyökkäyksen ja puolustuksen kehittämiseen kuin linnoittautumisen parantamiseen. Ensinnäkin hyökkäys- ja puolustusbonukset hyödyttävät kaikkia maasotajoukkoja, olivat nämä sitten jalka-, ratsu- tai nostoväkeä, kun taas linnoittautuminen hyödyttää ainoastaan jalkaväkeä. Lisäksi poterojen kaivaminen ja bunkkerien varustaminen edellyttää joukoilta passiivisuutta, mihin ei useinkaan ole varaa.

Liian aggressiivinen tekoäly tuhoaa itsensä

Tekoäly ajaa pelissä asiansa, mutta se ei tarjoa kokeneille pelaajille kunnon haastetta. Normaalilla vaikeusasteella vastustajat hyökkäilevät aivan liian usein, mikä johtaa etulinjan joukkojen moraalin ja suorituskyvyn laskemiseen. Tällaiset yksittäiset joukot on helppo tuhota keskitetyillä hyökkäyksillä, mikä mahdollistaa reikien tekemisen puolustuslinjoihin. Ongelma ratkeaisi tehokkaammilla reservien käytöllä, jossa tuoreita joukkoja kierrätettäisiin väsähtäneiden tilalle. Valitettavasti tietokone ei osaa pitää linjojensa takana tarpeeksi joukkoja tätä varten, vaan haaskaa kaikki joukkonsa liian nopeasti.

Ei kannata kuitenkaan luulla, ettei konevastustaja osaisi hyödyntää pelaajan tekemiä virheitä. Heikentyneet rintamakohdat ja yksittäiset joukot tuhotaan armotta nopeilla taisteluilla. Siirtojaan kannattaa harkita tarkkaan ja väsyneet joukot pitää siirtää nopeasti pois etulinjasta. Avain voittoon piilee juuri reservien pitämisessä ja varovaisissa hyökkäyksissä. Etenkin talviaika kannattaa kuluttaa poteroissa puolustaen ja lisäjoukkoja värväten.

Tietokonetta vastaan taisteltaessa peli päättyy yleensä jo parin vuoden sisällä. Pisin pelini kesti noin 60 vuoroa, mikä on vasta kolmasosa pisimmän kampanjan peliajasta. Tämä on harmittavaa, sillä en koskaan saanut panssareitani kentälle.

Moninpelirintamalta ei mitään uutta

Moninpeli toimii odotetusti hyvin. Pidän erityisesti Slitherinen järjestelmän ominaisuudesta, jossa omasta vuorosta saa aina ilmoituksen sähköpostilla. Jos jotain nettipeleistä puuttuu, niin ne ovat pelaajat. Täysimittaisen kampanjan sotimiseen saa varata aikaa kahdesta kolmeen kuukautta ja harvat pelaajat jaksavat panostaa näin pitkiin peleihin. Peliseuraa kannattaa metsästää Matrix Gamesin ja Slitherinen foorumeilta, sillä siellä ne innokkaimmat sotijat majailevat.

Puutteistaan huolimatta Commander the Great War on hyvä peli. Sen ainoaksi suureksi puutteeksi nousee liian aggressiivinen tekoäly. Toisaalta ihmisvastustaja tarjoaa tässä mielessä huomattavasti paremman haasteen, tosin tällöin yhden sodan kesto lasketaan kuukausissa. Mutta jos ensimmäinen maailmansota kiinnostaa, peliä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Se nimittäin eroaa kokemuksena huomattavasti toiseen maailmasotaan sijoittuvista peleistä.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Klassinen kirja, hieno elokuva. Tutustukaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsirintamalta_ei_mit%C3%A4%C3%A4n_uutta