Dirt Showdown (PC, PS3, Xbox 360)

24.06.2012 15:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Codemasters Southam
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows Vista/7/8, AMD Athlon 64 X2 tai Intel Pentium D 3.4GHz, 2Gt muistia, ATI Radeon HD2000 tai Nvidia 8800 -sarjan näytönohjain, 15Gt kovalevytilaa
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: Dirt Showdown
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Edesmenneen rallilegenda Colin McRaen nimeä kantaneesta rallipeleistä aikoinaan syntynyt Codemastersin Dirt-sarja on tarjonnut kevyttä mutta kaikin puolin toimivaa näkökulmaa rallin siihen puoleen jonka suomalaisetkin osaavat, eli ajamiseen. Kilpaa ja kovaa ajamiseen.

Sarjan uusin vesa Dirt Showdown on kuitenkin jotain aivan muuta. Se yhdistää Destruction Derby -henkisen puhtaan romurallin arcade-henkiseen kilpa-ajoon. Kuten aina yhdisteltäessä, myös tälläkin kertaa tietyt osa-alueet toimivat paremmin kuin toiset.

Yksinpelaajille peli tarjoaa suppean ja melko koruttoman uratilan, joka on rakennettu eri pelitilojen varaan. Pelitiloja on hiukan päälle kymmenkunta, ja valikoimaa piisaa melko perinteisestä kilpa-ajelusta stunttiratoihin. Vaihtelusta huolimatta pelin todellinen ydin ovat erilaiset eliminaatio- ja romurallikisat.

Puhtaana ajoviihteenä Dirt Showdown ei vakuuta. Radat ovat lyhyitä ja melko mielenkiinnottomia- Puhtaana arcade-henkisenä kilpa-ajona kotimaista perua oleva Ridge Racer Unbounded on paljon parempi kokonaisuus. Samoin erilaisiin ajokikkailuihin keskittyvät temppuradat lähinnä turhauttivat.

Ilo irtoaa kuitenkin heti kunhan pelti rytisee. Varsinaista romurallia on tarjolla useana versiona, joista erityisesti kukkulan kuningas -henkinen knockout on mitä mainiointa hupia. Ideana on, kuten perinteisessäkin romurallissa, romuttaa autoja, mutta samalla eniten pisteitä nettoaa pudottamalla vastustajia areenana toimivalta tasanteelta alas. Puhtaaseen kolarointikisaan tulee näin yllättävä taktinen ulottuvuus, kun oma törmäysvauhti ja muut apajille tulevat kisaajat joutuu ottamaan huomioon.

Tiimi toimii ja annetaan palautetta

Ei varsinainen kilpa-ajelukaan täysin tuhoon tuomittua ole. Elimination, jossa peli pudottaa kisan häntäpään pitäjän pois kisasta aina muutaman kymmenen sekunnin välein, on juuri niin hauskaa kuin miltä kuulostaa. Myös radan eri osuuksia vauhdin mukaan pisteyttävässä Dominationissa on yritystä. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että sekä autot että radat ovat rumia, ja meiningin viehätys on hyvin pitkälle kiinni peliseurasta.

Moninpeli onkin pelin selkeä henkireikä, sillä sinänsä pätevä tekoäly ei yksinkertaisesti tuo pelin parhaita puolia esille. Moninpelipainotteisuutta korostaa se, että osa pelitiloista on pelattavissa ainoastaan netissä. Erityisesti lipunryöstötyyppinen transporter on mainio.

Dirt Showdown on teknisesti toimiva kokonaisuus, joskin ainakin Xbox 360:n sydän ei enää valitettavasti jaksa sykkiä täysin peliä pyörittävän EGO-moottorin tahdissa. Tämä ehkä osaltaan on vaikuttanut siihen, että pelin toiminta on rajoitettu melko suppean kokoisille areenoille ja radoille. Toisaalta näin myös itse toiminta saadaan pidettyä hektisenä.

Pelitilojen monipuolisuus paikkaa osaltaan vaihtelevaa tasoa, koska näin pelaajat voivat selkeästi valita minkä tyyppisiin kisoihin keskittyvät. Jopa yksinpelikampanja on rakennettu niin, ettei niitä aivan ehdottomia inhokkeja välttämättä tarvitse ajaa.

Peli tukee myös jaetun ruudun moninpeliä, mutta Dirt Showdownin eliniän ja laadun takaa ennen kaikkea sen taakse muodostuva ja toivottavasti siellä pysyvä nettiyhteisö. Yksinpelinä tätä ei jaksa kovinkaan kauaa, moninpelaajille luvassa on monipuolista ja helposti lähestyttävää romurallia.