Divinity 2: Ego Draconis (Xbox 360)
Saksalaisten lahja peliteollisuudelle tiivistyy kuta kuinkin kolmeen asiaan: Piranha Bytes, tiukka sensuuripolitiikka ja keskinkertaiset Diablo-kloonit. Viimeksi mainittujen ankeassa sarjassa kovimpia nimiä on ollut Larian Studiosin vuonna 2002 ilmestynyt Divine Divinity ja sen spinoff Beyond Divinity.
Divinity 2: Ego Draconis palaa jälleen Rivellonin fantasiamaailmaan, tällä kertaa uudella uljaalla uudella ulkoasulla. Teknisten puitteiden pitäisi olla ainakin kunnossa: peliä vauhdittaa sama Gamebryo-pelimoottori, joka löytyy muun muassa Oblivionin ja Fallout 3:n taustalta.
Kuten Divinity 2:n lisänimestä voi päätellä, tällä kertaa seikkaillaan lohikäärmeiden parissa. Pelaaja on tarinan alussa uunituore lohikäärmeentappaja, joka pikaisen koulutusvaiheen jälkeen löytää itsensä liskojahdista. Homma ei kuitenkaan mene ihan putkeen, ja pian soturimme saakin huomata, että liittolaiset ja viholliset ovat vaihtuneet päittäin. Pottina pelissä on luonnollisesti Rivellonin tulevaisuus.
Pelin hahmonkehitys on varsin vapaata. Vaikka pelaaja alussa valitseekin ”hahmoluokan”, vaikuttaa tämä käytännössä vain muutamaan alkutaitoon, ja pelin edetessä kertyvät taito- ja ominaisuuspisteet voi jakaa haluamallaan tavalla.
Vapaus aiheuttaa myös tiettyjä ongelmia: pelimekaniikasta ja eri taitojen hyödyllisyydestä pihalla oleva pelaaja voi helposti ryssiä hahmonsa kehityksen totaalisesti. Myös roolipelejä aktiivisesti pelaava allekirjoittanut joutui aloittamaan pelin kertaalleen alusta huomattuaan mokanneensa hahmonsa täysin.
Pohjimmiltaan peli on vanhojen Divinity-sarjan pelien hengessä tehty toimintaroolipeli, joskin kuvakulma on siirtynyt Gothic-henkiseen selän takaa kuvattuun näkymään. Perinteisestä toimintanaksuttelusta Divinity 2 kuitenkin eroaa sillä, että se on yllättävän vaikea. Viholliset hyökkäävät vastaan reilulla ylivoimalla, mutta panssaroitukaan lohikäärmesoturi ei kestä tasavertaisten viholliset kuristusta kovinkaan kauaa. Pikanäppäimen takana olevat terveys- ja manapullot tulevat valitettavan tutuiksi, samoin pelin latausruutu. Kannattaa siis tallentaa aktiivisesti.
Lohikäärme Duh
Perinteisen taistelun lisäksi peli tarjoaa muutakin. Rivellonia kansoittavat oliot jakavat pelaajalle tehtäviä, ja lohikäärmesoturien mielenlukutekniikalla eri ihmisten ajatuksista voi kaivaa erilaisia salaisuuksia, hintaa vastaan toki. Hinta on tosiasiassa niin naurettava, että käytännössä kaikkien vastaantulijoiden mieli kannattaa lukea.
Myöhemmin pelaaja pääsee vielä lentelemään lohikäärmeenä, mikä tuo peliin vielä oman ulottuvuutensa. Pääsääntöisesti toiminta on kuitenkin maan pinnalla, mutta oltiin missä tahansa,. Gamebryo-moottorin avulla on loihditut jylhiä ja vaikuttavia maisemia. Pieniä omituisuuksia tosin on, muun muassa se, ettei sankarimme oli moksiskaan esimerkiksi muutaman sadan metrin pudotuksista. Joka tapauksessa pelin tapa tarjota korkeuseroja ja niitä hyödyntäviä maisemia on hatunnoston arvoinen.
Parhaimmillaan Divinity 2: Ego Draconis onkin todella viihdyttävää rooliseikkailua. Oman mukana kulkevan hirviön tuunaaminen on hauskaa, samoin pelaajan tukikohtana toimivan tornin kehittäminen. Puuhaa piisaa ja lohikäärmeosiot ovat mukavaa vaihtelua.
Täysipainoinen pelistä nauttiminen tosin vaatii pelaajaltaan rautaisia hermoja ja lukuisten ärsyttävien pikkuvikojen sietämistä. Monelle tulee itku kurkkuun ennen sitä. Kun pelaamisen aloitti välittömästi Dragon Age Originsin jälkeen, sen puutteet tosin puskevat törkeällä tavalla esille. Pelissä on ensinnäkin bugeja, jopa niin pahoja että peli jumittui täysin pariin otteeseen. Ympäriinsä haahuilevien tehtävänantajien löytäminen on välistä todella turhauttavaa ja oikean vihollisen valitseminen on Xbox 360:lla todella hankalaa. Ongelma tosin poistuu panostamalla useampaan vastustajaan osuviin hyökkäyksiin.
Lisäksi pelimaailma on valitettavan suppea, eikä hahmointeraktiota ole tarpeeksi. Hieno mindread-systeemi menettää ison osan tehostaan kun sen hintana toimivat kokemuspisteet muuttuvat irrelevanteiksi. Lisäksi pelillä on ärsyttävä tapa ”lukita” pelaajan mielipide. Jos jollekin henkilölle lupaa jotain esimerkiksi tehtävän aikana, ja myöhemmin tulee ilmi asioita jotka muuttavat tilannetta, valinnan pyörtäminen ei enää ole mahdollista.
Paremmalla pelitestauksella, ärsyttävien mokien korjaamisella, armollisemmalla hahmonkehityksellä ja vaikeustasolla Divinity 2:Ego Draconis olisi ollut todella mainio toimintaroolipeli. Tällaisenaan siitä saavat valitettavasti riemua vain saksalaisen pelisuunnittelun oikkuihin tottuneet kovanahat.
(Toim. huom. Pelistä on todellakin julkaistu myös PC-versio, jonka pitäisi olla sisällöltään identtinen Xbox 360 -version kanssa. Koska pelit ovat kuitenkin tiettävästi tekniseltä toteutukseltaan aivan eri maata, emme uskalla yleistää 360-version tökkimisiä koskemaan myös PC-versiota.)
Tekijä: Larian Studios
Julkaisija: DTP Entertainment
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: 1.8GHz Dual Core, 1Gt RAM, 256Mt DirectX 9.0c-yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.divinity2.com
Tero Lehtiniemi
