Uusimmat

First Templar (PC, Xbox 360)

03.06.2011 17:00 Juho Anttila

Tekijä: Haemimont Games
Julkaisija: Kalypso Media
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.thefirsttemplar-game.com
Arvostelija: Juho Anttila

Ristiretkiä, temppeliritareita, salaliittoja. 1300-luvun Euroopan ja Lähi-idän tapahtumissa riittäisi potkua, mutta yllättävän vähän niitä on käsitelty ainakaan toimintaroolipelien muodossa. The First Templar korjaa tämän puutteen.

Luvassa on, ei sen enempää tai vähempää kuin itse Graalin maljan etsimistä. Kippo on kateissa, petoksia ja luihuja juonia pukkaa joka toisen kulman takaa. Vain aito temppeliritari voi ratkaista arvoituksen.

The First Templarin ensivaikutelma on kuin Hakkaraisen edustajanura. Puulaakisarjan resurssitasolla yritetään pärjätä mestareiden liigassa. Kulmat repsottavat, suoritus on kauniisti sanottuna rosoinen ja aivan väärät asiat nousevat esille. Ulkonäkö voi kuitenkin pettää, sillä ensimmäisen temppeliritarin seikkailu on kaikkea muuta kuin läpikelvoton esitys.

Toimintaroolipeli lisätoiminnalla

Toimintaroolipelinä myytävä teos on roolipeli vain nimeksi. Toimintaa löytyy sen sijaan sitäkin enemmän. Ohjattavana on aina vähintään kaksi hahmoa. Päähenkilö Celian d’Arestide ja tarinan käänteitä seuraillen joko Roland-nimeä totteleva vanhempi temppeliritari tai Marie d’Ibelin, veitsin varustautunut aatelisnainen.

Maailma ei ole vapaa, vaan kahdestakymmenestä sangen lineaarisesta kentästä koostuva putki. Matkan varrella törmätään myös sivutehtäviin ja salaisuuksiakin on etsittävänä, mutta parhaimmillaankin nämä tekevät reittiin vain pienen mutkan.

Taistelu, ja sitä on paljon, noudattelee tutuksi käynyttä kaavaa. Käytettävissä on kaksi lyöntinappia, väistö ja torjunta. Lyönnit ja torjunnat kasvattavat kiihkomittaria, jota verottamalla pääsee hyödyntämään erilaisia erikoishyökkäyksiä. Yllätyksetön järjestelmä tuntuu aluksi kömpelöltä ja rajoittuneelta, etenkin, kun peli ei tarjoa edes vaikeimmalla vaikeustasolla kummoista vastusta.

Puolivälin jälkeen tilanne kuitenkin paranee. Koska kyse ei ole varsinaisesta fantasiapelistä, ovat vastustajat pääasiassa erilaisia sotilaita. Ritareiden, inkvisiittoreiden ja jousimiesten ristitulessa miekankalisteluun joutuu jo hieman paneutumaankin, jolloin myös kokemus paranee merkittävästi. Mistään merkkipaalusta ei ole kyse, mutta esimerkiksi viimeisimmän Gothicin taistelujärjestelmä jää vertailussa toiseksi.

Yksin, tai miksei kaksinkin

Koska mukana on aina kaksi hahmoa, voi peliä pelata myös yhteistyössä kaverin kanssa. Tämä onnistuu joko jaetulla ruudulla tai verkon kautta. Oman pelinsä voi jättää halutessaan auki kaikille, jolloin kuka tahansa voi liittyä seuraan.

Jos kavereita ei ole saatavilla, hoitaa kohtuullisen pätevä tekoäly toisen hahmon ohjaamisen. Ohjattavaa hahmoa voi vaihtaa lennosta koska vain, mikä tulee tarpeeseen sekä pelin puzzlepainotteisempien kenttien aikana että myös silloin, kun oma hahmo puree nurmea. Taistelutoveri nimittäin osaa elvyttää kaatuneen kumppaninsa, kunhan mittarista löytyy tarpeeksi kiihkoa.

Kuten mainittua, aivan kaikki aika ei kulu tapellessa. Osa rähinöistä on vältettävissä hiiviskelemällä. Vihollissotilaat ovat melkoisia puusilmiä, eivätkä ne myöskään juuri hätkähdä, vaikka keskeltä polkua löytyisi kasa niskansa mystisesti nyrjäyttäneitä kavereita. Oli miten oli, hiippailuosiot rytmittävät mukavasti muuta pelaamista.

Mainitut pulmakentät tuovat myös kaivattua vaihtelua mätkeeseen. Meininkiä voisi kuvata parhaiten Prince of Persiaksi ilman kiipeilyä ja hyppelyä. Paljoa ei siis jää jäljelle, mutta ansoista, kätketyistä vivuista ja suljetuista ovista saadaan silti kasaan muutama ihan mukava pulma. Seikkailullisia osuuksia ei ylikäytetä, mikä kertoo osaltaan onnistuneesta rytmityksestä.

Seikkailun aikana pakkiin kertyy kokemuspisteitä, jotka on vaihdettavissa erilaisiksi kyvyiksi ja parannuksiksi. Ristin muodossa neljään suuntaan jakautuvat kykypuut täyttyvät pelin loppuun mennessä melko lailla kokonaan, joten varsinaisista valinnoista ei tässäkään yhteydessä voida puhua.

Pienen budjetin sympaattisuutta

Jos The First Templarille pitäisi etsiä vastine elokuvamaailmasta, puhuttaisiin varmaan b-elokuvasta. Resursseja ja aikaa ei selvästikään ole ollut tarpeeksi. Graafinen ulkoasu on lievästi sanottuna vanhentunut ja kontrolleihin on jäänyt monenlaista pientä kankeutta.

Aivan oma lukunsa on itsensä hellyttävän vakavasti ottava tarina. Tapahtumat on pohjustettu ansiokkaalla historiallisella taustatyöllä, mutta amatööritason ääninäyttelylle ja korneille repliikeille ei olla osattu tehdä mitään. Kun kömpelösti animoidut puhutut päät laukovat mukahauskoja onelinereitä, jää immersio väistämättä ohkaiseksi.

Turpaan tulee myös kilpailijoilta. Pelillisesti The First Templar osuu jonnekin Zeldan perillisten ja toimintaroolipelien välimaastoon. Haettiin vertailukohtia sitten kummalta suunnalta tahansa, jää The First Templar auttamatta toiseksi. Kilpailu on yksinkertaisesti liian kovaa.

Tästä huolimatta peli nappasi kankean alun jälkeen otteeseensa. Vähän käsitelty aikakausi ja omintakeinen ote saivat kiinnostumaan siitä, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu. Osa ansiosta kuuluu myös jo mainitulle onnistuneelle rytmitykselle. Vaikka taistelut toistavatkin pian itseään, varioidaan pelikokemusta silti jatkuvasti sen verran, ettei tylsyys pääse iskemään kovin pahasti.

The First Templarin vikoja luetellessa huomaa, ettei kyse ole suinkaan tekijöiden taitamattomuudesta, ainoastaan rajallisista resursseista. Viisautta on osoitettu myös pelillisillä valinnoilla. Enempää ei yritetä tehdä kuin mihin rahkeet aidosti riittävät, paitsi ehkä tarinan eeppisyyden kohdalla. Pari näkymätöntä seinää ja ajoittainen hidastelu eivät riitä muuttamaan sitä tosiseikkaa, että peli tuntuu omalla persoonallisella tavallaan ehjältä kokonaisuudelta.

Kun markkinoille pukkaa jatkuvasti suurempia ja laadukkaampia tuotteita, ei The First Templaria oikein kehtaa suositella kenellekään, ainakaan täydellä hinnalla ostettavaksi. Alelaarista haalittuna sitä voi sen sijaan pitää jo pienimuotoisena yllättäjänä. Erityisesti kaverin kanssa yhdessä nautittuna runsaan kymmenen tunnin mittainen kampanja maistuu mainiosti, vaikkei pelin tekniikka olekaan enää edes sitä edellisvuoden mallia.

 

Lisää aiheesta

Dungeon Siege 3 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Gray Matter (PC, Xbox 360)

Mount & Blade: With Fire & Sword (PC)

The Witcher 2 (PC)

Lue myös

Brink (PC, PS3, Xbox 360)

Mortal Kombat (PS3, Xbox 360)

Steel Diver (3DS)

Yu-Gi-Oh! 5D’s World Championship 2011: Over the Nexus (DS)