Gunstringer (Xbox 360)

15.11.2011 20:30 Juho Anttila

Tekijä: Twisted Pixel Games
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox 360 Kinect
Saatavilla: Xbox 360 Kinect
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.thegunstringer.com
Arvostelija: Juho Anttila

Villin lännen laki laukeaa kuudesti eikä ystävyydellä ole arvoa kuin niin kauan, kun et käännä selkääsi. Lyijymyrkytys on useimmille peruuttamaton, mutta joskus koston liekki palaa kuolemaakin vahvemmin.

The Gunstringer on tarina sheriffistä, joka joutuu joukkonsa pettämäksi. Hauta ei pidättele kostajaa, joka nousee kuolleista antaakseen entisille ystävilleen kalmansuudelman. Tämän lisäksi Gunstringer on marionettinukke nukketeatterinäytelmässä.

Alun perin ladattavaksi peliksi tarkoitettu teos laajeni täysimittaiseksi hyllytuotteeksi, kun Microsoftin edustajat innostuivat tuotoksesta. Ei toki ihme, Kinectin pelivalikoimalla on syytäkin tarttua mihin tahansa potentiaaliseen ehdokkaaseen.

Pohjimmiltaan kyse on aivan tavallisesta valopyssyräiskinnästä. Siis sellaisesta tuotteesta, joka voisi aivan yhtä hyvin ilmestyä Wiille tai Move-ohjaimella varustetulle PlayStation 3:lle. Pelin kehittänyt Twisted Pixel Games on kuitenkin tunnettu omituisesta huumoristaan, joten myös Gunstringeriltä on syytä odottaa muutakin kuin rutiinisuoritusta.

Sukella sisään nukketeatteriin

Erikoisuutta löytyykin ainakin pelin lavasteista. Sanon ”lavasteista” tarkoituksella. The Gunstringer on nukketeatterinäytelmä, jota esitetään oikeassa nukketeatterissa elävän yleisön edessä. Yleisö seuraa tapahtumia jatkuvasti, hurraa ja buuaa suorituksen mukana. Välillä kamera kuvaa myös katsomoa, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hauskaa.

Myös sankari on nukke, pelaaja puolestaan omaksuu nukkemestarin roolin. Luurankosheriffiä ohjataan vasemmalla kädellä kuin marionettinukkea konsanaan. Oikealla kädellä tähdätään ruudulle. Ampuminen tapahtuu nostamalla oikeaa kättä pystyyn kuin rekyylin voimasta.

Myös maasto ja viholliset ovat kuin nukketeatterista repäistyjä. Kulissit on askarreltu pahvista, vessapaperirullista ja muista vastaavista tarvikkeista. Niin myös viholliset, jotka ovat yhtä lailla nukkeja kuin sankarikin.

Persoonallinen ulkonäkö ei vakuuta tarkkuudellaan, mutta ihastuttaa tyylillään. Villin lännen pölyinen tunnelma yhdistyy nukketeatterin kotikutoisuuteen ja Twisted Pixel Gamesille tyypilliseen piirrostyyliin saumattomasti. The Gunstringer on hauska katsella. Mutta valitettavasti latauspelijuuret näkyvät sisällön puolella.

Raiteilla

Raideräiskinnästä kun on kyse, on liikkuminen rajoitettua. Tavallisimmassa tapauksessa kostaja juoksee eteenpäin ja pelaajan tehtäväksi jää ampua ja väistellä eteen tulevia esteitä joko sivuttaisliikkeellä tai hyppäämällä.

Liikkumisen tarkkuus jättää välillä toivomisen varaa, etenkin loppupuolen haastavammissa kentissä. Hypyssä on pieni viive ja välillä vaadittaisiin nopeampia sivuttaisliikkeitä kuin mihin ohjain taipuu. Onneksi kuolema ei korjaa kovin helposti, mutta maksimipisteitä metsästävää tarkkuuden puute saattaa häiritä.

Ampuminen sen sijaan on sujuvaa. Ruudulle tähtäämällä maalataan maksimissaan kuusi kohdetta, jotka sankari sitten ampuu pelaajan tehdessä laukaisuliikkeen. Määrä korvaa laadun ja kyse on tarkkuuden sijaan nopeudesta. Ruudulla sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Jotta peli ei menisi silkaksi itsensä toistamiseksi, maltetaan teemaa myös varioida. Välillä kamera siirtyy sivulle, jolloin painopiste on oikea-aikaisessa hyppimisessä. Joissain kohtauksissa liike pysähtyy ja vihollisjoukkoja räiskitään suojan takaa. Muutamaan kertaan toinenkin käsi tarttuu aseeseen ja roistolaumaa niitetään kahden kuudestilaukeavan voimin.

Toistolta ei voi välttyä

Vaikka pelikokemusta muunnellaankin jatkuvasti, ei The Gunstringer pääse silti pakoon juuriaan. Valopyssyräiskintä mikä valopyssyräiskintä. Tämä näkyy sekä pelin kestossa – läpäisyyn kun ei juuri neljää tuntia pidempään kulu – että myös kierrätyksessä. Samat pelimekaniikat käydään läpi jokaisessa pelin neljästä luvusta. Toisto tuntuu vihollisissakin, vaikka roistojen ulkonäkö muuttuu teemaan mukaisesti.

Onneksi peliin on yritetty upottaa myös uudelleenpeluuarvoa. Suorituksista palkitaan rahalla, jolla voi puolestaan ostaa kaikenlaista lisäherkkua. Valikoimasta löytyy sekä vaikeampi vaikeustaso että myös erilaisia pelin ulkonäköön ja pelimekaniikkaan vaikuttavia bonuksia. Lisäksi peliä voi pelata myös kahdestaan, tosin toisen pelaajan rooliksi jää pelkkä räiskiminen.

Lisäksi peliin on jo julkaistu ilmainen lisäosa. Wavy Tube Man Chronicles ei ole vain lisäkenttä alkuperäiseen peliin, vaan jotain aivan muuta. Twisted Pixelin tiimi on tehnyt kokonaan näytellyn häpeilemättömän Ö-tasoisen kunnianosoituksen antiikkisille valopistooliräiskinnöille. Wavy Tube Man Chronicles on sekä pelillisesti että taiteellisesti käsittämättömän hirveää kertakäyttöroskaa, jonka pelaa kuitenkin läpi hölmö virne kasvoillaan. Loistava bonus.

The Gunstringer on ehkä pelkkä väkisinkin itseään toistava ja lyhyt raideräiskintä, mutta se ei silti tarkoita, että kyseessä olisi huono peli. Sen, minkä Twisted Pixelin uutukainen tekee, se tekee hyvin. Pienissä erissä maistuva aivoton räiske on ehkä sisältöönsä nähden hieman hintava, mutta toisaalta pelin mukana tulee myös mainio Fruit Ninja Kinect. Kinect-pelejä etsivä voisi käyttää rahansa aika paljon huonomminkin.