Injustice: Gods Among Us (PS3, Wii U, Xbox 360)

09.05.2013 15:30 Kalle Laakso

Tekijä: NetherRealm Studios
Julkaisija: Warner Bros
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii U, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (samalla koneella) 2-8 (internetissä)
Kotisivut: https://www.injustice.com
Arvostelija: Kalle Laakso

Mortal Kombat -tappelupeleistä tuttu NetherRealm Studios on toistamiseen tekemisissä DC Comicsin supersankareiden kanssa. Tällä kertaa pelissä ei ole kuitenkaan mukana mitään Mortal Kombat -sarjasta, ja pelattavuuskin on muokattu NetherRealmin aiempia pelejä aloittelijaystävällisemmäksi. Injustice: Gods Among Us pyrkii sekoittamaan pakkaa pistämällä DC:n supersankareita vastakkain ilman täyttä hyvää tai pahaa. Taistelu Teräsmiehen ja Batmanin välillä ei ole ihan pienen mittakaavan yhteenotto, mutta välttämätön – halusit tai et.

Ei taida olla ensimmäinen tai toinenkaan kerta, kun Teräsmies on pahis. Yleensä pahistelun jälkiseuraukset ovat olleet korjattavissa , mutta tällä kertaa Metropoliksessa on tapahtunut jotain peruuttamatonta. Batmanin arkkivihollinen Jokeri on tuhonnut Metropoliksen, ja huijannut Teräsmiehen tappamaan raskaana olleen Lois Lanen ja heidän syntymättömän lapsen. Teris ei asiaa sulata ja tappaa raivonvallassa Jokerin suoraan Batmanin silmien alla, ja päättää aloittaa uudella alulla, jossa ihmiset elävät hänen sääntöjensä mukaan. Batman ei hyväksy Teräsmiehen päätöstä, mistä rakentuu sotaisa vastakkainasettelu Teriksen hallinnon ja Batmanin kapinapuolen välillä.

Kumpikaan puoli ei jää toimettomaksi yrittäessään saada tahtoaan läpi uudesta maailmasta, mutta Teriksen puoli tuntuu olevan niskan päällä kaikesta huolimatta. Batman yrittää kuumeisesti saada asioihin tolkkua, kunnes hän tekee lepakkoluolassaan ihmeellisen löydön. Battis näet löytää portin toiseen todellisuuteen.

Tuttavallisemmin Justice League -universumiksi nimetty todellisuus elää omaa, normaalia elämään jossa hyvisten ja pahisten välit ovat tutussa balanssissa. Universumissa Jokerin suunnitelma Metropoliksesta ei koskaan onnistunut, Lois Lane elää, Teris on hyvis ja Jokeri ottaa edelleen sujuvasti yhteen Batmanin kanssa. Toisin sanoen kaikki on normaalisti.

Batman tarvitsee kipeästi apua Teräsmiehen kukistamiseen , joten hän aukaisee portin todellisuuksien välille. Justice Leaguen -universumista todellisuutta vaihtavat toisen Batmanin ja Jokerin kanssa muutama muukin supersankari Teriksen nujertamista auttamaan. Justice Leaguen Batman ja Jokeri jäävät kuitenkin vahingossa Teräsmiehen vangeiksi, minkä takia Batmanin ja muiden sankareiden ensimmäinen tehtävä on vapauttaa JL-Batman Teräsmiehen hoivista. Alkaa armoton turpajuhla.

Pyhä keskinkertaisuus

Vaikka beat´em’up-pelit eivät ole varsinaisesti koskaan loistaneet juonissa tai tarinankerronnassa, voivat ne välillä silti yllättää – toisin kuin Injustice. Vaikka pelissä onkin ihan kiva alkuasetelma, on juoni silti huttua. Henkilökohtaisesti en saanut Injusticen tarinasta irti oikeastaan minkäänlaisia fiiliksiä, vaan pelin viehätys on muualla.

NetherRealm on ottanut lainannut yksinpelin aiemmista peleistään, erityisesti uusimmasta Mortal Kombatista. Pelaaja istutetaan kierroksen ajaksi jonkin hahmon vaatteisiin ja sitten pistellään vastustajia turpaan. Neljän voiton jälkeen siirrytään välidemon kautta seuraavaan hahmoon, kunnes tarina on läpi.

Aivan niin pitkä ei yksinpeli kuitenkaan ole, että kaikkia 24 hahmoa pääsisi tarinassa kokeilemaan. Pelattava hahmokaarti on silti tarpeeksi monipuolinen, ilman pakonomaista tunnetta etenemisestä. Siitä pisteet, että kaikki hahmot poikkeavat toisistaan ilahduttavan paljon, vaikka periaatteessa pelissä on vain kaksi hahmotyyppiä: voimakkaat taistelijat pyrkivät yleensä vastustajan iholle tuhojaan tekemään, kun taas ketterämmät hahmot käyttävät mieluusti hyökkäyksiään turvallisen matkan päästä.

2.5D-mätkintää

Injusticea voisi sanoa 2.5D-peliksi. Peli on varsinaisesti sitä vanhaa 2D-mättämistä, mutta kentistä löytyvät laatikot, autot ja muu irtaimisto tuovat otteluihin vaihtelua. Vastustajaa voi lyödä esimerkiksi taustalla olevaa tietokonetta päin, ja usein kentissä on pienempääkin hyödynnettävää irtaimistoa.

Irtaimisto tekee otteluihin pientä vaihtelua, omasta hahmostasi riippuen. Esimerkiksi Batmanin tapainen ketterämpi hahmo ei pysty irrottamaan ilmastointilaatikoita katolla, vaan ottaa laatikosta väistöliikkeen ja voi räjäyttää sen pommilla vastustajan ollessa lähellä. Voimakkaampi Teräsmies puolestaan voi heittää laatikolla vastustajaa.

Kenttiin on tuotu muutenkin interaktiivisuutta, samaan malliin kuin NetherRealmin Mortal Kombat vs. DC Universe -pelissä. Kentät koostuvat yleensä kolmesta eri tasosta ja jokainen hahmo voi tietyssä kohtaa kenttää viskata vastustajan toiselle tasolle, välillä hienojenkin välivideoiden kanssa. Kenttien interaktiivisuus tuo mukavaa maustetta taisteluihin ja parhaassa tapauksessa vastustaja on varsinainen heittopussi.

Injusticen matsit ovat periaatteessa yhden erän mittaisia. Jokaisella hahmolla on kuitenkin kaksi energiamittaria, ja mittarin loputtua toinen erä alkaa siitä mihin matsi keskeytyi toisen tipahdettua. Otteluiden tiimellyksessä hahmoille kerääntyy torjunnoista, onnistuneista hyökkäyksistä ja erikoisliikkeistä neljän laatikon kokoinen supermittari. Mittaria voi käyttää aina yhden laatikon verran joko tekemällä kiusaa vastustajalle hieman tehokkaammilla erikoishyökkäyksillä tai tehostamalla torjuntoja. Kun supermittari on täynnä, voi hahmollaan tehdä pelin näyttävimmän ja tehokkaimman superhyökkäyksen. Hetken aikaa kestävät hyökkäykset ovat parhaassa tapauksessa todella näyttäviä, ja ennen kaikkea tehokkaita. Se vasta on tyydyttävää, kun Teräsmies lyö alakoukulla vastustajan läpi maan ilmakehän ja lentää perään lyömään onnettoman takaisin maan kamaralle. Teriksen hyökkäys vie parhaimmassa tapauksessa karvan alle 50% toisen energiamittarista, mikä saa väkisinkin varomaan toisen supermittarin kasvua.

Tasapainosta on silti pidetty kiinni ja superhyökkäyksetkin on mahdollista torjua. Niinpä pelaaja voi vain syyttää itseään, jos ottaa runtua toisen hyökkäyksestä. Vaikka hahmojen superhyökkäykset eivät ylläkään Teräsmiehen eeppisen superhyökkäyksen tasolle, niin kokonaisuudessaan NetherRealm on tehnyt näyttävää jälkeä.

Superhyökkäykset eivät aina kuitenkaan yksin muokkaa matseja tiettyyn suuntaan, tai tekijän eduksi. Mukana on vielä yksi supermittarista riippuvainen ns. ”game changer”. Matseissa voi näet käyttää kerran per hahmo The Clash / Wager -ominaisuutta, jonka teho riippuu oman hahmon supermittarista. The Clashillä voi muuttaa matsin kulkua omaksi edukseen mutta ainoastaan toisen energiamittarin aikana. Ominaisuudella voi rikkoa vastustajan kombon tai tehostaa omaansa. Kun jompikumpi pelaajista päräyttää Clashin päälle, siirrytään lyhyeen välivideoon lyömään vetoa omasta supermittarista, toiselta pelaajalta piilossa. Toisien sanoen – jos toisella on mittarissaan kaksi laatikkoa ja toisella kolme, voittaa kolmen pykälän pelaaja jos vain pistää mittaristaan kaiken peliin. Toinen pelaajista on Clashin aikana aina puolustavalla ja toinen hyökkäävällä kannalla. Puolustava pelaaja saa Clashin onnistuessa energiaa, riippuen paljonko mittaristaan pistikään likoon. Hyökkäävä pelaaja taas nakkaa voittaessaan vastustajan upeassa kaaressa selälleen, tehden normaalia enemmän vahinkoa. Clash on ihan pätevä ominaisuus peliin ja onnistuessaan muuttaa ottelun kulun päälaelleen.

Pelattavuuden kanssa Injustice ottaa vähän erilaisen lähestymistavan Mortal Kombatiin verrattuna. Pelissä on kevyt, keskiraskas ja raskas hyökkäys. Hahmosta riippuen yhden napin takana on erikoistaito. Batman saa napin kanssa ympärilleen kolme leijuvaa robottilepakkoa, jotka voi joko nakata vastustajaa päin yksi kerrallaan, tai sitten niistä voi tehdä suojan vastustajan lyöntejä ja potkuja vastaan.

Teräsmiehen erikoisuus on hetken aikaa kestävä boosti hyökkäyksiin, kun taas Ihmenainen vaihtaa ruoskan miekkaan ja kilpeen. Erikoistaidot eivät kuitenkaan järkytä pelin tasapainoa, vaikka ne ovatkin helposti käytettävissä.

Mortal Kombateista tuttu blokkausnappula on otettu pois, mikä muuttaa aavistuksen verran pelin luonnetta. Kentissä oleva irtaimisto, että interaktiivisuus on nekin pistetty yhden napin taakse, mikä tekee pelaamisesta helposti intensiivistä ja kaikin puolin näyttävää.

Kaiken kaikkiaan Injustice on hieman tavallista aloittelijaystävällisempi tappelupeli. Hahmojen erikoishyökkäykset eivät vaadi aivan niin tarkkaa suuntaa ja ajoitusta painalluksissa mitä muissa peleissä, ja näin ollen peliä on huomattavasti helpompi pelata myös Xboxin ristiohjaimella suhteellisen sujuvasti. Helppo pelattavuus ei välttämättä miellytä tappelupelien HC-faneja, mutta kokonaisuudessaan peli sopii taidoista riippumatta lähes kenelle tahansa.

Holy spam, Batman!

Kun puhutaan pelistä, jossa hahmotasapainolla on merkitystä ja moninpelikin löytyy, niin Injustice paljastaa huonomman puolensa. Teknisesti siinä ei ole juuri moitittavaa, vaan mättö toimii netissä suhteellisen hyvin ja on liki identtinen viimeisimmän Mortal Kombati kanssa. Verkkoviivettä esiintyy harvemmin ja hyvässä seurassa mätkintä on maittavaa.

Sääli vain, että kaikki pelaajat eivät ole samaa mieltä. Peli kuin peli, jos jokin porsaanreikä löytyy, niin sitä hyödynnetään sumeilematta, Injusticessa tämä reikä on hahmo nimeltään Deathstroke. Hän on peliin sopiva pläjäys ja oikeissa käsissä tehokaskin, mutta moni käyttää häntä yksinomaan moninpelimatsien voittamiseen. Deathstroken aseilla kun voi spammia vastustajaa kauempaa, tämän ulottumattomista, eikä siinä itku auta vaikka olisi miten paljon spammijaa parempi pelaaja. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun muut pelaajat katoavat turhautuneena moninpelihuoneesta parin Deathstroke-pelaajan takia.

Toivottavasti NetherRealm palauttaisi hahmon työpöydälle, sillä peli-iloa ei hänestä nykyisellään heru. Muutamalla muullakin voimahahmolla on pari ylitehokasta liikettä, mitkä huomaa varsinkin netissä, mutta kokonaisuutena vain Deathstroke nostaa v-käyrää koko peliä kohtaan.

Ihan puhtaasti yksinpeliviihteeksi Injusticea ei voi suositella, vaikka siihen jokunen pelimuoto löytyykin. Battle Mode on se aito ja alkuperäinen mätkintä, eli luvassa on ladder-etenemistä vastustajasta toiseen aina pomovastustajaan asti. Toinen muoto on S.T.A.R. Labs, jossa pelin jokaisella hahmolla on kymmenen tehtävää tietyin haastein. Teräsmiehellä esimeriksi pitää torjua kaikki vastustajan hyökkäykset 20 sekunnin aikana, koska kuvitteellinen kryptoniitti huonontaa Teriksen terveyttä tuona aikana. Tehtävät ovat sidonnaisia eri hahmoihin ja paikoittain haastaviakin, mutta pitkäkestoista iloa niistä eri heru.

Peli palkitsee jokaisesta yksin ja netissä pelatusta ottelusta XP-pisteillä, joilla voi pelaajan tason noustessa ostaa hahmoilleen pikkusälää, musiikkiraitoja tai tasojen konseptikuvia. Niillä voi myös avata yhteensä 15 minimuotoa Battle Modeen. Jos haluaa oikein kunnon haasteita, voi BM-muodossa yrittää läpäistä ladderin alle kahden minuutin yhteisajalla tai aloittaa jokainen ottelu kutistetulla energiapalkilla. Yksinpelitarjonta ei siis juurikaan tuo yllätyksiä, mutta kaikesta huolimatta kaikki on tehty tasavarmasti. Sama koskee moninpeliä, toimii niin kuin pitääkin, mutta sisältöä on köyhästi.

Justice for all

Injustice on vähän kaksipiippuinen peli. Intensiivinen turpajuhla, monipuoliset kentät ja peliä muuttavia superhyökkäyksiä, aloittelijaystävällisellä pelattavuudella, tekijänään NetherRealm. Mikä voisi mennä pieleen? Ei periaatteessa mikään, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu.

Yksinpelin tarina on mitä on ja vaikka hahmot ovatkin tasapainossa. Hyvällä porukalla peli toimii moninpelinäkin kuten pitääkin. En nostaisi Injusticea beat´em’uppien terävimpään kärkeen, mutta Mortal Kombatin ystäville tarjolla ei ole mitään uutta, vaikka teosta onkin yritetty veivata eri suuntaan Kombateista. Vaikka siinä onkin onnistuttu, niin silti henkilökohtaisesti nautin Kombatista Injusticea enemmän.

Silti. Tasavarma suoritus, eivätkä DC Comicsin supersankarifanit löydä parempaa supertappelupeliä.

Toinen mielipide

Injustice on allekirjoittaneelle vaikea pala. Tässä esimerkki: pelistä löytyy kyllä yksityiskohtaiset tiedot jokaisesta hahmojen liikkeistä, mutta tiedot ovat vääriä. Juoni löytyy, mutta se haaskaa mahdollisuutensa heti ensi metreillä. Superliikkeiden animaatiot ovat hienoja sen ensimmäisen kerran, mutta 10 tuntia myöhemmin haluaisi vain jatkaa matsia. Potentiaalia siis olisi paljon parempaankin.

Silti pisteitä tekisi mieli antaa ihan siitä, että se koettaa tehdä vanhalla tutulla formaatilla jotain ihan omaansa. Kenttien manipuloiminen luo omankaltaistaan dynaamisuutta peleihin. Jotkut näistä esteistä ovat julkaisuhetkellä ehkä liiankin hyviä, mutta mikäli Netherrealm Studiosilla on vastaava asenne päivittämiseen kuin Mortal Kombatin kanssa, moiset pikkuviat tullaan korjaamaan ennemmin tai myöhemmin.

Injustice: Gods Among Us on peli, jolla on sydän oikeassa paikassa… mutta jonka toteutus pettää sen todellisen potentiaalin. Sääli, mutta toivottavasti iteraatiolla selvitään tästäkin.

Eric Hartin