Knights Contract (PS3, Xbox 360)

24.03.2011 16:34 Heikki Takala

Tekijä: Game Republic
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Knights Contract
Arvostelija: Heikki Takala

Seksikäs päähenkilö ei tarkoita hyvää peliä. Markkinointiosasto tosin riemuitsee aina, kun tissit mainitaan missä tahansa yhteydessä. Ja taktiset kuvakulmat trailereissa alaviistossa saavat kenties katsojan sivuuttamaan sellaiset kysymykset, kuin onko tästä tuotteesta mihinkään.

Knights Contract nojaa pikkuisen peliin, ja paljon tisseihin. Perusajatus on kutkutteleva. Kuolematon ritari Heinrich puolustaa kuolevaista noitaa, Gretchenia. Japanilaisittain asiaa ei tietysti ole jätetty näin yksinkertaiseksi. Heinrichin puolustama Gretchen on samainen näet sama henkilö, jonka hän teloitti jo sata vuotta sitten.

Että mitä että?

Knights Contractin juoni on jotain, jonka vain japanilainen voi keksiä. Heinrich on entinen inkvisition teloittaja. Hän on tallannut maita ja mantuja viimeisen vuosisadan, etsien tapaa muuttua jälleen kuolevaiseksi. Viimein hän tapaa Gretchenin, joka paljastuu samaiseksi noidaksi, jonka Heinrich teloitti jo sata vuotta sitten. Gretchen on myös vastuussa hänen kuolemattomuudestaan. He tekevät sopimuksen: Heinrich vie Gretchenin määräpäähänsä, jolloin hänestä tulee jälleen kuolevainen.

Tähän asti kaikki kuulostaa yksinkertaiselta, ja sellaiseksi se olisi ollut parempi jättääkin. Mutta tarina on ahdettu japanilaiseen tyyliin niin täyteen elementtejä, että se jättää seuraajansa lähinnä hämmennyksen valtaan.

Musta surma pyyhkii yli euroopan. Aikoinaan noidat yrittivät auttaa ihmisiä, kunnes inkvisitio päätti teloittaa heidät. Heinrich itse oli vastuussa kaikista teloituksista. Kyseessä ei ollut kuitenkaan inkvisition tuntemattoman pelko, vaan esine nimeltä Anima Del Monde, jota noidat kantavat muassaan. Noidat eivät ole myöskään pelkästään fyysisiä henkilöitä, vaan henkiä jotka voivat valmistaa itselleen uuden ruumiin – homunculuksen – alkemian voimin. Asiaan liittyy jotenkin elämänvoima, jonka konseptin selittämiseen ei edes itse peli pysty.

Anima Del Monde puolestaan selitetään niin sekavalla tavalla, etten edes aio yrittää ymmärtää. Gretchen on joka tapauksessa viimeinen noidista, joka ei ole luopunut omastaan. Kyseessä saattaa olla eufenismi neitsyydelle – vaikka Gretchenin bikineitä ja nahkasaappaita katsellessa edelliseen on vaikea uskoa. Pääpahis – jonka nimi ei valitettavasti jäänyt edes mieleen – kuitenkin haluaa Gretchenin Anima Del Monden, enkä syytä häntä siitä. Jäljellä olevat noidat seuraavat pahiksen käskyjä, minkä seurauksena Gretchen ja Heinrich komppaavat läpi täysin toisiinsa liittymättömien alueiden, tappaen noitia ja metsänhenkiä ja muita sekasikiöitä.

Knights Contractin juoni on typerä. Se ei ole kuitenkaan typerä kuten Bulletstormissa, jossa syvempi pohdinta saa tehdä tietä viihteelle. Knights Contractin juonen kiemurat ovat niin häkellyttäviä, että niitä ajautuu pohtimaan jopa toiminnan keskellä: Miksi se sanoi niin? Kuka tuo hahmo on? Mitä tämä dialogi tarkoittaa? Miksi tällä välinäytöksellä ei ole mitään kosketuspintaa äskeisiin tapahtumiin?

Ja miksi Gretchen on tyhmä kuin saapas?

Crazy Ass Bitch

Palataan edelliseen kysymykseen kohta. Knights Contractin pelimekaniikka on mielenkiintoinen. Heinrich ei voi kuolla, korkeintaan lamaantua. Hänen tehtävänään on pitää Gretchen hengissä ja saattaa tämä määränpäähänsä. Heinrich heiluttelee kädessään pääasiassa massiivista viikatetta, Gretchenin hoitaessa magian.

Toiminta on viihdyttävää, paikoin jopa hauskaa. Vaikka Heinrich osaakin tasan kahdenlaisia iskuja – kovia ja vielä kovempia, kuuluu Gretchenin repertuaariin aimo annos magiaa. Näitä yhdistelemällä pelikenttä pysyy vilkkaana ja hurmehenkisenä, eivätkä tylsät hetket pääse yllättämään kovinkaan usein.

Heinrichin iskiessä erilaisia komboja, Gretchen käyttää eräänlaista tukimagiaa, joka joko iskee vihollista tai liimaa ne maahan kiinni. Repertuaari on toki laajempi, mutta loppujen lopuksi magian voi lokeroida näin. Oikein ajoitettuna Gretchenin ja Heinrichin on mahdollista suorittaa lopetusliikkeitä, jotka tapppavat vihollisen kertalaakista. Nämä eivät ole mitenkään pienessä osassa loppupään peliä, jossa selviytymismahdollisuudet ovat usein olemattomat, ja vaikeusaste nousee jyrkästi ylöspäin.

Valitettavasti kumpikaan ei pärjää hetkeäkään yksinään, mikä käy tuskallisen selväksi jo pelin alkumetreillä. Ilman Gretchenin taikuutta Henrich on lähinnä kömpelö. Ja ilman Heinrichin suojaa, Gretchen kuolee heti. Tämä käy entistäkin selvemmäksi pelin puolivälissä, jossa pari erotetaan toisistaan ja toimiva mekaniikka rikotaan täysin. Ei sinänsä, etteikö siitä löydy valittamista jo sellaisenaan.

Suurin ongelma on Gretchen. Neitokaista on siunattu tekoälyllä, joka keksittiin joskus ensimmäisen Baldurs Gaten aikoihin. Noina aikoina hahmot menivät pelaajan käskyistä huolimatta minne lystäsivät. Samoin Gretchen. Tytöllä on ilkeä tapa juosta aina keskelle vihollisjoukkoa. Tämä ei ole suotavaa, sillä Gretchen kestää vain hyvin rajallisen määrän iskuja, ja hänen kuolemansa lopettaa luonnollisesti pelin. Teoriassa tekoäly osaa myös taistella, mutta siinä ajassa kun pelaaja olisi pistänyt seitsemän loitsua matkaan Gretchen miettii ensimmäistään.

Kun tähän soppaan sekoitetaan mukaan se tosiasia, että useimmat taisteluista käydään joskus kuutta eri vihollista vastaan, ei Heinrichia käy kateeksi. Käytännössä ainoa tapa taata selviytyminen on heilua Gretchenin lähellä ja huitoa viikatetta summan mutikassa joka suuntaan parasta toivoen.

Tämä pilaa myös paljon pelin ilosta, sillä ruudulla tapahtuvasta liikkeestä ei yleensä ota pirukaan selvää. Kamera poukkoilee sinne sun tänne, ja automaattinen lukitus on vähän niin ja näin. Sekavat kontrollit, joiden ansiosta joka toinen loitsu on aina väärä, eivät myöskään helpota asiaa. Taisteluja voisi kutsua parhaiten mylläkäksi, josta selviydytään yleensä onnenkantamoisella. Eikä tähän kuulu vielä pelin eittämättä näyttävät pomotaistelut.

Aika Hitaita Tapahtumia

Knights Contract tekee sekavan taistelun lisäksi sen kardinaaliluokan virheen että se sisältää Quick Time Eventtejä, jotka ovat mallia laaki ja vainaa. Kaiken lisäksi nämä ovat sekoitettu pelin pomotaisteluihin, jotka ovat vaikeita jo itsessään.

Joten kun Heinrich on saanut pidettyä jollakin ihmeen tavalla Gretchenin hengissä taistelun läpi, joka käydään esimerkiksi kahta valtavaa käärmettä (ja alastonta naista) vastaan, peli iskee pöytään´viimeisen korttinsa. Pomot lopetetaan näyttävillä lopetusliikkeillä, jotka vaativat todella nopeita refleksejä nappien painalluksien suhteen. Jos sormi ei satu oikeaan paikkaan, peli loppuu.

Eipä siinä. Useimmiten kehittäjät ymmärtävät antaa pelaajien yrittää vastaavia tilanteita heti uudestaan. Knights Contract kuitenkin heittää Heinrichin takaisin noin puoleen väliin pomotaistelua. Tämä on ajoittain todella turhauttavaa, sillä samaa pomoa hakataan poikki ja pinoon useita kertoja vain siksi, että quick time eventin oppii ulkoa.

Pelin optimointi on myös puolitiessä, sillä latausajat ovat pitkiä. Ja niitä on paljon. Knights Contract sisältää huomattavan määrän välinäytöksiä, joskus jokaisen taistelun välissä. Näitä lataillaan aina erikseen, ja now loading ruudun tuijottaminen on vähintään puolet pelikokemuksesta. En ymmärrä miksi. Knights Contract ei ole edes kovin kaunis peli. Tekstuurit ovat suttuisia, ja hahmojen mallit pelkästään likaisenruskeita, edes, kröhöm, ulokefysiikkaa ei ole vaivauduttu koodaamaan.

Silti Knights Contract toimii. Ainakin jollakin masokistisella tasolla. Hahmojen ääninäyttely on ainakin mukiinmenevää. Ritarin ja noidan kemiat ovat mielenkiintoisia. Harmi vain että koko peli on sellainen sotku teknisiä ongelmia ja typeriä suunnitteluratkaisuja, ettei tarinaa jaksa seurata kunnolla loppuun asti. Edes jatkuvat kuvakulmat, jossa nainen puhuu ja tissit ovat keskellä ruutua eivät jaksa viihdyttää viittä minuuttia enempää. Ja se kertoo jo jostain.