LittleBigPlanet Karting (PS3)

16.11.2012 18:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Mediamolecule
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella), 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: LittleBigPlanet Karting
Arvostelija: Miikka Lehtonen

LittleBigPlanet on aina ollut todella sympaattinen pelisarja. Sackboy on siinä määrin veikeä hahmo, että se tuijottaa tälläkin hetkellä minua nuken muodossa tietokoneeni tornin päältä, eikä se hyvä fiilis siihen lopu. Iloista tehtävää, koettavaa ja jaettavaa koko rahan edestä.

Mutta samalla LittleBigPlanetit ovat myös aina olleet tasohyppelypelejä. Mitenköhän konsepti mahtaa toimia, kun siitä tehdään karting-peli?

LittleBigPlanet-pelisarjan keskeisenä ideana on aina ollut luoda omia teoksiaan ja sitten jakaa niitä muiden kanssa. Valtava määrä valmista kamaa, josta yhdistellä omia juttujaan ja mikäli se ei riitä, voimakas skriptaussysteemi, jolla on voinut vaikka koodata itse oman karting-kentän tasohyppelypeleihin. Kuten monet tekivätkin.

Tämä sydän sykkii yhä LittleBigPlanet Kartinginkin digitaalisessa rinnassa. Sackboyta ja tämän autoa voi kustomoida vapaasti, ratoja voi luoda itse ja mukana on toki myös taas se voimakas kenttäeditori, jolla voi muuttaa karting-huristelun vaikka räiskintäpeliksi.

Perinteisesti systeemin vahvuuksia on esitelty pelaajille yksinpelin muodossa. Niin tälläkin kertaa. Tekoälyä vastaan ajettavassa tarinatilassa nähdään paitsi toinen toistaan ihmeellisempiä kisatyyppejä, myös kokonaan erilaisia pelitiloja. Monessako muussa karting-pelissä ajelu vaihtuu yllättäen minipeliksi tai ylhäältä päin kuvatuksi radio-ohjattavien autojen kisailuksi?

Ratkaisu on ristiriitainen. Se on toki positiivista että pelaajia yritetään inspiroida näkemään voimakkaiden editorien mahdollisuudet ja innostua luomaan jotain uutta, onhan se kuitenkin tärkeä osa pelin yhteisöominaisuuksien viehätyksestä. Mutta samalla erikoinen ja perinteisestä karting-pelien yksinpelistä eroava tarinatila tuntuu enemmänkin kasalta irrallisia pelitiloja kuin yhtenäiseltä kokonaisuudelta.

Ongelmaa pahentaa se, että yksinpeli ei ole hauskaa pelattavaa. Tekoäly on turhauttava vastustaja, joka tuntuu koko ajan kiusaavan vain pelaajaa. On uskomattoman raivostuttavaa joutua jatkuvaan muiden kisaajien ristituleen varsinkin kun voittaminen tuntuu olevan enemmän tuurista kuin taidosta kiinni.

Periaatteessa myös LittleBigPlanet Karting sisältää modernien karting-pelien vakio-ominaisuuden, eli kyvyn käyttää aseita myös puolustautumiseen ja muiden hyökkäysten torjumiseen. Mutta näin käytettynä aseet ovat kertakäyttökamaa ja kun perässä on seitsemän muuta pelaajan persauksia tähtäilevää kisailijaa, voi arvailla, miten paljon hyötyä siitä yhdestä blokista on.

Ikävästi yksinpeliä ei oikein voi myöskään ohittaa, sillä sen kautta avataan paitsi kustomointiin tarvittavia osia, myös sisältöä moninpeliin. Oletusarvoisesti mitään pelin omia kenttiä kun ei voi pelata kaverien kanssa, ellei ole jo pelannut niitä tekoälyä vastaan. Vähintään outo ratkaisu!

Jaa, koe, kokeile

Mutta eipä se, ei LittleBigPlaneteja ole koskaan pelkästään yksinpelin takia pelattu. Vähintään yhtä suuri osa hohdosta kun kuuluu sille, että selailee toisten tekemiä ihmeellisiä asioita ja kokee todellisia yllätyksiä. Se on positiivista, että tämä elementti on paikallaan myös LittleBigPlanet Kartingissa ja vieläpä sangen toimivasti toteutettuna.

Omien ratojen tekeminen on nauruhelppoa hommaa, kuin ModNation Racersissa konsanaan: ajellaan vain maalitelan kanssa pitkin maita ja mantuja merkkaamassa rata, sitten koristellaan maailma mielensä mukaan ja heitetään tuotos nettiin. Helppoa ja toimivaa, mistä johtuen muiden tekemää sisältöäkin löytyy kivasti.

Kun huomioidaan, miten suuri osa pelin viehätyksestä selittyy juuri tällä sisällön jakamisella, on vähintään outoa, että Sony on päättänyt kätkeä LittleBigPlanet Kartingin kaikki verkko-ominaisuudet kympin hintaisen online passin taakse. Uuden pelin ostajat toki saavat sen pelinsä mukana, mutta kaverilta pelin lainannut tai käytetyn ostanut ei kyllä LittleBigPlanet Kartingista paljon kostu.

Vaan entä sitten se kenties tärkein asia karting-pelissä, nimittäin ajotuntuma? Sekin on hieman ristiriitainen paketti. Autot kyllä ohjautuvat hyvin, vaikkakin raskaasti, mutta tuntuu siltä, että monet kentistä välittömästi tappavine esteineen ja tiukkoine kaarteineen on tehty ketterämmille rasseille. Olisikohan ajotuntuma muuttunut viime hetkellä vai mistä lie kyse?

Kokonaisuutena LittleBigPlanet Karting on vähän ristiriitainen paketti. Vanha charmi on yhä kiistatta tallella: Sackboy on hauska pelihahmo ja söpö maailma hauskoine yksityiskohtineen saa karvaisen miehenkin aivan lääpälleen. Ja tietenkin Stephen Fry toimii taas kertojan roolissa, mikä on jo yksistään rahan arvoinen kokemus.

Mutta… Olisin odottanut enemmän. Niin LittleBigPlanetilta kuin Mediamoleculeltakin. Turhauttava yksinpeli ei kiinnostanut minua lainkaan, eikä pelaamaan pakottaminen sitä ainakaan houkuttelevammaksi tee. Sisällön luomisesta ja jakamisesta, sekä muiden ihmisten kanssa pelaamisesta kiinnostuneille paketti vaikuttaakin jo houkuttelevammalta, sillä molemmat osa-alueet löytyvät ja toimivat perinteiseen tyyliin.

Jos sattuu löytämään uuden kopion pelistä – käytetyllä ei ilman nettikoodia tee paljon mitään – LittleBigPlanet Karting kyllä viihdyttää, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut.