Naval War Arctic Circle -ennakko (PC)

10.04.2012 14:29 Jari Mikkonen

Tekijä: Turbo Tape Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC
Tulossa: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Intel Core 2 Duo 1,8 GHz tai vastaava, 2 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.navalwargame.com
Testaaja: Jari Mikkonen

Ennen olivat sotalaivat rautaa, nyt ne ovat hiilikuidulla vahvistettua alumiinia. Seitsemän meren tyrskyissä karaistuneet merikarhutkin ovat vaihtuneet tutkaruutua tuijottaviin teknonörtteihin. Tästä uljaasta tulevaisuudesta on turha odottaa suuria sotaelokuvia, mutta norjalaisen Turbo Tape Gamesin mielestä siitä saa koottua messevän strategiasimulaation.

Niin ilmastoskeptikot kuin jääkarhutkin ovat hätää kärsimässä vuonna 2030, kun pohjoisnapa on kokonaan vapautunut jäämassoista. Samalla on vapautunut myös kilpailu pohjoisen korkkaamattomista luonnonvaroista sekä strategisten kulkureittien hallinnasta. Sotahan siitä seuraa.

Napit vastakkain ovat ei-niin-omaperäisesti NATO ja Venäjä, joiden kumpaistenkin puolella pääsee pelaamaan kahdessa kampanjassa sekä lukuisissa yksittäistehtävissä. Arsenaaliin kuuluvat jotakuinkin kaikki pinta- ja sukellusalukset, lentokoneet, helikopterit ja ohjukset mitä pohjoisilla merimahdeilla tällä hetkellä on käytössä tai tuloillaan käyttöön.

Pienempienkin maiden erikoisuudet ovat mukana, esimerkiksi NATO-maa Suomen modernit Hamina-luokan ohjusveneet. Mitään tuulesta tempaistuja fantasiayksiköitä ei löydy, vaikka eihän näitä tosivehkeitäkään ole taistelussa testattu sitten Falklandin, joten mistä niiden tehokkuuden tietää…

Peliruudusta suurimman osan vie koko pohjoiskalotin kattava kartta, alaosan jäädessä käyttöliittymälle sekä valittua yksikköä esittävälle 3d-näytölle. Halutessaan kartan ja yksikkönäytön paikkoja saa vaihdettua, mutta mitään järisyttävää visuaalista elämystä on turha odottaa. Laivojen ja lentokoneiden 3d-mallit ovat varsin pelkistettyjä, vaikka kyllä ne esikuviaan tunnistettavasti muistuttavat. Hyvänä puolena peli toimii grafiikoiden puolesta jo varsin antiikkisellakin kokoonpanolla, 3d-näytön voi jopa asetuksista sulkea kokonaan.

Itse taistelusimulaatio sen sijaan vaatii hieman enemmän prosessoritehoa. Kuusi vuotta vanhalla veteraanimyllyllä huvikseni kokeillessani peli alkoi tahmata heti kun ilmaan alkoi nousta enemmän sotakalustoa. Nykykoneella peli rullasi kivuttomasti. Käyttöliittymä ei ole aivan sieltä hiotuimmasta päästä, tai sitten käyttäjä ei ole kaikkien teräväpäisimpiä. Joka tapauksessa sen kommervenkkeihin tottuu, vaikka partioalueen määräytymisen logiikkaa en vieläkään ole sisäistänyt.

Suorittakaa Picard-manööveri!

Peli itsessään on reaaliaikainen, eikä ainakaan previkkaversiossa ollut edes pause-toimintoa. Paniikkia ei kuitenkaan testaillessa esiintynyt, sillä sen verran hidasliikkeistä sodankäynti on: ohjukset lauotaan yleensä kaukaa horisontin takaa, joten ennen osumaa ehtii käydä kahvillakin, jos ei käytä ajannopeutusta.

Sen sijaan maakravun saksi käväisi suussa useampaan otteeseen sodan teknisen luonteen ja ohjekirjan puutteen vuoksi: minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten AWACS-koneita, hydrofonipoijuja ja tutkien ja kaikuluotainten aktiivi- ja passiivitiloja käytetään parhaiten hyväksi, miten ilmatankkausoperaatiot pitäisi oikeasti organisoida, millä lentokorkeudella lähestytään pommitettavaa kohdetta tai missä syvyydessä sukellusveneen on turvallista lipua ja millä nopeudella. Mutta se, että nämä kaikki ovat taisteluun vaikuttavia asioita, samoin kuin yksityiskohtainen sään ja näkyvyyden mallinnus, osoittavat että pelissä on syvyyttä.

Pysytteleekö kokonaisuus myös pinnalla jää nähtäväksi, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että Naval War Arctic Circle voi hyvinkin olla vuoden strategiayllättäjä ja riistää teknomerisodankäynnin kruunun Larry Bondin iänikuiselta Harpoon-sarjalta.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet