NHL 12 (PS3, Xbox 360)

21.09.2011 17:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: EA Sports Canada
Julkaisija: EA Sports
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-7 (PS3: samalla koneella), 2-4 (Xbox 360: samalla koneella), 2-10 (PS3 ja Xbox 360: internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/fi/nhl-12
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Syksy tulee ja tuo mukanaan jääkiekon. Tänä vuonna Suomessa kiekkokuume on tavallista tuimempi, sillä paikalliset kiekkoleijonat kuulemma voittivat jonkun ämpärin keväällä. Niinpä kiekkopelille lienee kysyntää.

Mutta tarjontaa? Sitä on paljon vähemmän, sillä markkinoilla on tasan yksi pelivaihtoehto. Kenties juuri tästä itsevaltiaan asemasta johtuen peli myös tuntuu monilta osiltaan vanhan kertaukselta ja uudelleenlämmittelyltä.

NHL-pelisarja on vuosien varrella ehtinyt moneen rakoon. Jo 16-bittisiin vuosiin juurensa ulottava pelisarja on aina nauttinut niin sanottujen satunnaispelaajien suosiosta, mutta väliin mahtui reilun 10 vuoden putki, jossa moni lajia enemmän arvostava nyrpisti pelille nenäänsä ja katsoi mielummin kilpailijoiden pöytiin.

Viime vuosikymmenen loppupuolella kaikki kuitenkin muuttui. NHL 08 oli se megauudistus, jota oli odotettu. Se oli realistinen, hauska ja toimiva peli, joka valloitti niin kriitikot kuin pelaajatkin. Se jätti myös kilpailijat niin kauas taakseen, ettei niitä monta vuotta enää markkinoilla nähty.

Ja tästä, väitän, alkoivat NHL-pelisarjan ongelmat. Kun niskaan ei hengitä kilpailijan pelisarja, on helppo nostaa jalka pois kaasulta ja viettää vuoden lyhyt kehitysaika puuhaillen epäoleellisia pikkuviilauksia. Ja tällä teemalla, hyvät naiset ja herrat, NHL 12.

Pipo päähän ja kentälle

NHL 12 tuntuu selvästi välivuoden peliltä. Ne suuremmat uudistukset odottavat itseään ja tänä vuonna peliä on tuunattu vastaamaan lajiniilojen toiveisiin. Nettitarinat kertovat, että niin luistelua, laukomista kuin tekoälyäkin on tuunattu paremmiksi, mutta ihan rehellisesti sanoen itse en moisia huomannut. NHL 12 tuntuu monilta osin viime vuoden peliltä. Ei kuitenkaan täysin.

Näkyvin uudistus on kokonaan uusi pelitila, joskin sitä voi sellaiseksi kutsua vain pitkin hampain. Winter Classic antaa tilaisuuden pelata lätkää avojäällä kymmenten tuhanten katsojien edessä. Kyse on kuitenkin puhtaasta graafisesta modista, sillä hyppy hallista taivaan alle ei muuta peliä piirun vertaa, vaikka selostajat kopissa väittävät, että kyse on miltei eri lajista.

Tuntuvampia uudistuksia kaipaavat saavat toki haluamaansa, sillä viime vuonna alkanut fysiikkauudistus on saavuttanut määränpäänsä. Taklaukset ja törmäykset ratkaistaan täysin fysiikkamoottorin avulla ja tuloksena on tilanne, jossa taskuraketit eivät enää taklaile kovempia karpaaseja. Kolikon kääntöpuolella taklausten osuminen tuntuu selvästi entistä vaikeammalta, eikä se ennenkään helppoa ollut.

Fysiikka vaikuttaa toki myös maalineduspeliin, varsinkin kun maalivahdit voi nyt halutessaan tuupata kumoon. Tämä nyt on mitä on, mutta se on ihan kivaa, että maalin edessä voi nyt oikeasti vääntää ja painia siitä, kuka pääsee kiinni reboundiin – ainakin ihmiskaveria vastaan. Tekoäly on yhä hämmentävän taitava mailankäsittelijä ja napsii irtokiekot haltuunsa vaikka ilmasta.

Kun nyt maalivahdeista puhutaan, he voivat nyt myös tapella. Jälleen, kuriositeettiosaston uudistus, mutta hauska silti. Kukapa ei maalivahtien välisistä tappeluista tykkäisi?

Uraputken päässä

Muutakin uutta löytyy. Paljon parjattua Be a Pro –tilaa on tuunattu ehommaksi. Rinnalle on rakennettu uusi variantti, jossa voi hypätä Patrick Royn ja Wayne Gretzkyn kaltaisten legendojen saappaisiin ja katsoa, millaisiin korkeuksiin saa näiden uraputket ohjattua.

Be a Pro itse on yhä mitä on. Paperilla komealta kuulostavat uudistukset, kuten valmentajan ottelun aikana antamat tehtävät, kuihtuvat nopeasti kasaan. Mitä iloa on vaikka vaatia pelaajalta kuutta vetoa kohti maalia viiden minuutin sisään, jos viidessä minuutissa saa pelata yhden vaihdon? Ja miksi pelaajalle annettu tehtävä pitää oma maali puhtaana kosahtaa, jos katselee vaihtopenkiltä, miten tekoäly päästää maalin? Turhauttavaa.

Se on sentään puhtaasti positiivista, että Be a Pro –matseissa voi nyt simuloida muiden ketjujen vaihdot. Näin pelin parissa kuluvasta ajasta suuri osa menee kaukalon puolella, eikä vaihtopenkillä tuppia purren. Mutta en minä edelleenkään Be a Pron takia NHL:ää ostaisi, mikä on valtava harmi, sillä ideahan pelitilassa on mitä huikein.

Muutenkin NHL 12 menee eteenpäin kovin samoilla eväillä kuin ennen. Kaveria vastaan pelattuna kyseessä on suorastaan erinomainen peli, jonka parissa aikaa rientää ja hupia piisaa. Nopeus on tuunattu kohdalleen niin että jäällä ehtii tehdä temppuja, mutta arpomiseen ei ole aikaa. Pelit ovat tasaisia ja ihmisvastustajaa vastaan maalitkin tuntuvat olevan monipuolisempia kuin ennen.

Yksinpelaajan arki on karumpi. Tekoäly on yhä pirun tylsä vastustaja, joka laukoo liian vähän, koukkii liian paljon ja tuntuu pelaavan puhdasta 0-0-kiekkoa. Ja vielä epärealistisen tehokkaasti. Muutenkin vanhat ongelmat harmittavat. Pakit ja maalivahdit eivät vieläkään hahmota kenttätilaa: pakit yrittävät ottaa syöttöjä haltuun peruuttamalla keskialueelle ja maalivahdit ottavat koko ajan jäähyjä siitä, että ne käyvät huitaisemassa rännikiekkoa sallitun alueen ulkopuolella. Kun näitä tekoälyn ongelmia nyt on valitettu jo neljä vuotta, voisi hiljalleen toivoa niihin korjauksiakin.

Mantra on tuttu viime vuosilta: ehkä sitten ensi vuonna. Vaikka NHL 12 ei ole merkittävästi parempi peli kuin NHL 11 niin onhan se silti parempi. Varsinkin kaksinpelaajia uudet tuunaukset ja viilaukset miellyttänevät, mutta yksinpelaajille jää käteen kevyempi luu.

Lisää aiheesta

NHL 11 (PS3, Xbox 360)

Vertailtavan tuotteen puuttuessa on tarkkailtava entistä tarkemmin kuinka paljon kauden 2010-2011 painos on edeltäjäänsä parempi. Onko kokonaisuus niin ainutlaatuinen ettei sitä vastaan edes kannata kilpailla?

NHL 10 (PS3, Xbox 360)

Vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut pelisarja lupaa kaksi kaunista ja kolme hyvää, sillä markkinointilauseet jatkuvat maasta taivaisiin. Vannoutuneille lätkäfaneille on tarjolla entistä monipuolisempia uramahdollisuuksia, kun taas satunnaispelaajat voivat luistella suoraan ratkaisevaan Stanley Cupin finaaliin ilman ylimääräisiä sarjaotteluita. Hämmentävästi mainoslauseet myös osoittautuvat todeksi yksi toisensa jälkeen.