Pokemon Alpha Saphire (3DS)
Tekijä: Game Freak
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Pelaajia: 1, 2 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Nintendo
Arvostelija: Mikael Miilumäki
Kuten elämässä yleensä, tietyt asiat ovat vakioita. Kesä kääntyy syksyyn, maito on valkoista, keltaista lunta ei kannata syödä ja vuosittainen Pokemon seikkailu on jälleen saapunut Nintendon käsikonsolille. Viime vuonna matkattiin kokonaan uuteen maailmaan, mutta tänä vuonna Nintendo ja Game Freak kolkuttelevat kansan lompakoita nostalgiatripillä takaisin Rubyn ja Saphiren maailmaan.
Jos maailmassa on vielä joku, kuka ei taskuhirviöiden ideaa ole sisäistänyt, niin kerrataan. Nuori pelaaja lähtee kotikylästään kohti kunniaa, rahaa ja kuuluisuutta. Siinä sivussa laitetaan mökkihöperöt salipäälliköt nippuun ja pelastetaan maailma erikoisilta rikollisjärjestöiltä. Komeus kruunataan haastamalla kouluttajien kerma Pokemon Liigassa ja keräämällä käsittämätön määrä erilaisia hirviöitä. Siinä tärkeimmät.
Kaikki kerätään, vieläkin!
En aikoinaan tutustunut Rubyyn ja Saphireen, mitä nyt emulaattorilla pari tuntia pelleilin, joten tutuista kaavoista huolimatta, seikkailuun lähti kieltämättä mieluusti. Jos on aikoinaan kolunnut alkuperäiset pelit läpi täikammalla, niin mitään maata mullistavaa uudistusta Alpha ja Omega eivät tarjoa. Jos koko taskuhirviöiden konsepti puolestaan tuo suuhun oksennuksen, niin kannattaa pysyä kaukana. Tämä on hyvin perinteinen Pokemon-seikkailu, niin hyvässä kuin pahassa.
Uusia kikkoja ja viilauksia on myös mukana. Nurmesta voi nyt pilkistää esiin monsterin häntä tai korvat, joten pelaaja voi hiljaa hiipiä ja yllättää saaliinsa. 3DS:n alanäytöllä vilkkuu myös ilmoituksia, jos pusikossa piilotteleva veitikka on erityisen etevä kaveri. Jos tavoitteena on kasata ja jalostaa huippuunsa hiottu tiimi kilpapelaamiseen, niin se on helpompaa kuin koskaan ennen.
Suurin ja ilmeisin päivitys on kokonaisvaltainen kasvojenkohotus. Kokonaisuus rullaa viime vuonna ilmestyneiden 3DS-Poksujen moottorilla ja vallan mukavalta se näyttää. Itse taskuhirviöt ovat paikoin jopa todella hienon näköisiä, eikä maailmassa ole sen suurempaa valittamista…
…kunnes esiin nousee tahmea ruudunpäivitys. Oletin Game Freakin pääsevän eroon edellisiä pelejä vaivanneista ruudunpäivityksen ongelmista, kun uusi pelimoottori tulee tutuksi, mutta toiveeni ei toteutunut. Kun 3D:n vääntää kaakkoon, niin nykiminen pahenee entisestään. Asiaa ei auta se, että vasta äsken uusi Super Smash Bros. rullasi ilman ongelmia 3DS:llä enemmän kuin sulavasti. Musiikeista ei sen sijan löydy valittamista. Varsinkin kaupunkien teemat jäävät mukavasti päähän koputtamaan pidemmäksi aikaa.
Vasemmalla kädellä
Nostalgian nälkäisiä vanhempia pelaajia kyrsii varmasti sarjaa edelleen vaivaava lastentauti: se on näet aivan liian helppo. Nintendo tyhjentää ikääntyvien fanien lompakoita tehokkaalla tyylillä, mutta tulevaisuudessa kokeneempaa väkeä voisi helliä mahdollisuudella kääntää vaikeustasoa kaakon suuntaan.
Hoenn on alueena mukavan vaihteleva ja paikoin pelaajalla on useampi suunta minne lähteä tutkimaan, mutta maailma on valitettavan suljettu. Joka paikassa on kiviä ja muita kettumaisia esteitä, joten mukana on raahattava jatkuvasti erikoishyökkäyksillä varustettuja turhia taskumonstereita, mikä alkaa pidemmän päälle nakertaa melkoisesti. Jos saan valita yhden asian minkä muutan sarjan tulevissa osissa, niin se on juuri tämä. Pelihahmon taskuihin mahtuu kaikkea fillarista lähtien, joten eikö sinne sopisi puukko ja vasara, niin omaa tiimiään ei olisi pakko rasittaa turhilla erikoisiskuilla. Toiveajattelua, mutta kenties joku Nintendolla lukee tämän ja ruoskii kehittäjiä!
Puuhaa koko perheelle
Aikaa saa tuhlattua omaan seikkailuun niin paljon kuin kellosta löytyy. Alpha Saphiressa ja Omega Rubyssa on aikaisempaa helpompaa kerätä PokeDex täyteen, mutta itse en tähän urakkaan lähtenyt. Satojen ja taas satojen monsterien joukosta löytyy kuitenkin vaihtelua, joten jokainen löytää varmasi omaan tiimiin mieleisensä ottelijat. Jos ottelut eivät ole se mielekkäin juttu, niin Pikatchua ja kumppaneita pääsee esittelemään myös minipeleistä koostuvissa esityksissä. Itse en ole koskaan tälle lämmennyt, joten jätin kerran kokeilemisen jälkeen suosiolla väliin.
Alpha Saphire on pätevä nostalgia-annos, mutta se toimii myös noviiseille. Päivityksiä on tehty sinne sun tänne, mutta silti alkuperäisistä peleistä tutut elementit on helppo tunnistaa, joten niiden fiilistely lämmittää mukavasti sydäntä. Huonoja esityksiä nämä remaket eivät ole, mutta kovin turvallisia. Jos Pokemon on aikaisemmin aiheuttanut lähinnä haukottelua ja mielipahaa, niin ei kannata vaivautua. Koira ei ole päässyt karvoistaan!
Lisää aiheesta
