Uusimmat

Rango (PS3, Wii, Xbox 360)

18.03.2011 18:00 Juho Anttila

Tekijä: Behaviour Games
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/games/rango
Arvostelija: Juho Anttila

Eksynyt neuroottinen kameleontti, villin lännen tunnelmista muistuttava pikkukylä ja luihu salaliitto. Kuulostaa kliseisen animaatioelokuvan juonikyhäelmältä, mutta nettihuhujen mukaan Rango-elokuva onkin aidosti hauska.

Laatu elokuvissa kertautuu kuitenkin harvoin laaduksi lisenssipelissä. Hyllyt pullistelevat kiireellä tuotettua roskaa. Tässä seurassa Rangon peliversiointi yllättää.

Yhdeksän kymmenestä animaatioelokuvan pohjalta tehdystä lisenssipelistä toteuttaa pohjimmiltaan aivan samaa kaavaa. Välillä kiipeillään, välillä tapellaan ja kyllästymisen uhatessa sekaan upotetaan muutama vauhdikas ajoneuvo-osio. Rango ei lähde kikkailemaan. Tuttua kaavaa seurataan lähes orjallisella tarkkuudella. Lopputuloksessa on silti jotain raikasta.

Elokuva-arvostelu: Rango, tuo ihanasti haahuileva liskolänkkäri

Villi, villi länsi

Elokuvan juonitiivistelmien perusteella kyse on sangen perinteisestä tarinasta. Itsensä kanssa hukassa oleva sankari saavuttaa uudessa yhteisössä mainetta heikoin perustein, menettää saavutuksena totuuden paljastuessa ja kasvaa sitten lopulta oikeaksi sankariksi.

Toteutus voi nostaa kliseisenkin klassikoksi. Rangon huumori ja toteutus on lumonnut jopa itse Roger Ebertin, joten teos lienee enemmän kuin pelkkä tusina-animaatio. Onhan mukana myös nykyään aina hyvä Johnny Depp. Depp ei tosin ole vaivautunut mukaan peliversioon. Imitaattorinkin voimin saadaan silti väännettyä hauskaa samoista anarkistisista aineksista kuin elokuvassakin.

Aikaan jälkeen elokuvaa sijoittuva tarina kerrotaan takaumin. Beans-neidon isä on kadonnut jo viisitoista vuotta sitten. Omituiset hohtavat meteoriittikivet ja elokuvastakin tutun Bad Billin juoni kiskaisevat sheriffinä toimivan Rangon mukaan outojen tapahtumien kierteeseen.

Elokuvan omintakeinen tyyli ja huumori näkyvät pelin yhdeksässä kentässä. Villin lännen estetiikka yhdistyy hahmojen pienestä koosta kertovaan rekvisiittaan. Portit on rakennettu lyijykynistä ja seinään lyödyt niitit muodostavat kiipeilykelpoisen alustan. Toimivaa ja hauskaa.

Tunnelma syntyy pienistä yksityiskohdista. Neljän pöllön mariachi-bändi esiintyy mitä omituisimmissa paikoissa ja jaksaa naurattaa loppuun saakka. Miten ne tuonnekin ilmestyivät? Äänimaailma tukee vaikutelmaa. Välillä naurahdin ääneen, mitä tapahtuu harvemmin pakkopullamaisten lasten lisenssipelien parissa. Rangossa on tunnelmaa, välillä jopa huimaa surrealistisuutta, joka kuitenkin lässähtää viimeisessä kentässä.

Vanhat eväät

Pelillisesti tarjonta on, kuten alussa mainittiinkin, sangen yllätyksetöntä. Rango juoksee, hyppii ja ampuu. Kentät ovat sekoitus kevyttä kiipeilyä ja toinen toistaan massiivisempia taisteluita. Viimeksi mainittuja tarjoillaan välillä liikaakin.

Toiminnan toteutus on kuitenkin ensiluokkainen. Ampuminen käy joko käsin tähtäämällä tai automaattitähtäykseen luottaen. Iholle pyrkiviä vihollisia voi tyrkkiä kauemmas nyrkein, jolloin käytettävissä on muutama erilainen hyökkäys.

Tapetut viholliset pudottavat rahan ja kokemuspisteiden korvikkeena toimivia sheriffin tähtiä, sitä enemmän, mitä vaativammasta suorituksesta on kyse. Tappojen ketjuttaminen kannattaa. Jos vihollisen lyö vahvalla koukulla lentoon ja lähettää perään tuhdin ruutisateen, kilisee tilille tähtiä huomattavasti normaalitappoa enemmän.

Järin syvällisestä järjestelmästä ei silti ole kyse, ja taisteluiden eväät onkin syöty pian. Toiminta pysyy silti loppuun saakka sen verran sujuvana, ettei haukotus pääse hiipimään puseroon. Hyvä pelattavuus kantaa peliä sen muillakin osa-alueilla. Oli kyse sitten kiipeilystä, luiskan päällä liukumisesta tai hyppelystä, Rango tottelee ohjeistusta yhtä lailla kuuliaisesti.

Kaavaa sentään yritetään rikkoa pienillä minipeleillä. Toisessa ohjataan kimpoilevaa luotia maalitaulusta toiseen, toisessa taas golfataan ohjautuvaa ja räjähtävällä pallolla. Molempia konsteja kierrätetään sen verran ahkeraan, että uutuudenviehätys ehtii karisemaan jo paljon ennen lopputekstien vilinää.

Lennä ja ratsasta

Jottei meininki pääsisi aivan kyllästyttämään, hypätään välillä ratsun selkään. Päästäänpä loppupuolella lentämäänkin. Oli alla sitten strutsi tai ufo, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Osiot ovat hyvin toteutettuja, mutta ehkä rahtusen liian pitkiä. Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa.

Hupi ei myöskään ole järin pitkäkestoista. Pelin läpäisemiseen uppoaa vain hieman runsas viisi tuntia. Vaikeustaso on myös luvalla sanoen vaatimaton. Vaikeinkaan haastetaso ei tuota suurempia vaikeuksia, ja kun kuolema korjaa, peliä pääsee jatkamaan käytännössä samasta paikasta. Rangoa ei niinkään selätetä kuin juostaan läpi.

Kun tarina on koettu, jää jäljelle ainoastaan matkan varrella missattujen salaisuuksien etsiminen. Moninpeliä tai erillisiä haastemuotoja ei löydy. Hupi jää lyhytaikaiseksi myös kaikki saavutukset keräävälle. Jos se yhtään lohduttaa, ongelma on yhteinen monen muunkin lisenssipelin kanssa.

Lyhyestä kestosta ja geneerisyydestään huolimatta Rango jätti hyvälle mielelle. Ansio tästä kuuluu paitsi lähdemateriaalin kunnioittamiselle, myös onnistuneelle pelattavuudelle. Sisältöä Rangossa ei ole lähellekään tarpeeksi, mutta se vähä, mitä pelistä löytyy sai minut haluamaan nähdä itse elokuvan ensi tilassa. Harvinainen saavutus lisenssipeliltä.

Lue myös Rango -elokuvan arvosteltu: Rango, tuo ihanasti haahuileva liskolänkkäri

 

Lisää aiheesta

Epic Mickey (Wii)

Harry Potter and the Deadly Hallows – Part 1 (PC, PS3, Xbox 360, Wii)

Star Wars: The Force Unleashed II (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC)

de Blob 2 (PS3, Xbox 360, Wii)

Kirby’s Epic Yarn (Wii)

Rift (PC)

 

Muropaketin uusimmat