Star Trek: The Video Game (PC, PS3, Xbox 360)

03.05.2013 18:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Digital Extremes
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Core 2 Duo 2,0 GHz, 2 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.startrekgame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vuonna 2009 ilmestynyt Star Trek –elokuva on todella viihdyttävä, laadukas ja toimiva uudelleenideointi tieteistelevision ehkä legendaarisimmasta nimestä. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, aiheesta on tehty myös peli. Ja se ei ole mitään ylläolevista.

Sopivasti juuri jatko-osan kynnyksellä joku on keksinyt, että maailman suosituimpiin tieteissarjoihin kuuluvalla lisenssillä voisi rahastaakin ja jokainenhan sen arvaa, mitä siitä tulee, kun lisenssit ja rahastus yhdistetään: roskaa.

Star Trek: The Video Game sijoittuu elokuvien välimaastoon. Ykkösosan tapahtumista on jo jonkin aikaa ja kakkosen tapahtumia alustetaan täyttä häkää. Tiettävästi käsikirjoituksesta vastasi jatko-osaakin kirjoittanut porukka, mikä ei todellakaan herätä paljon toiveita elokuvan tason suhteen. Pelin tarina kun on täysi kalkkuna.

Ykkösosassa kotinsa menettäneet vulkanuslaiset ovat bonganneet itselleen uuden planeetan, jonka rakentamistyötä varten on keksitty jonkinlainen tieteis-Sampo. Scifi-kuutio syöksee sisuksistaan rajattomasti energiaa ja kuten aina käy, se päätyy jo alkuminuuteilla pahisten käsiin. Mikäpä siinä muukaan auttaisi kuin pelastusmatka, jolla Kirkin ja Spockin täytyy tuttuun tyyliin tehdä tiukkaa yhteistyötä keskenään.

Siitä täytyy pelille nostaa hattua, että rooleihin on haalittu leffasta tuttuja näyttelijöitä. Chris Pine ja Zachary Quinto ovat pääasiassa äänessä, ovathan he Kirk ja Spock, mutta myös Simon Pegg ja muut tutut naamat ja äänet nähdään ja kuullaan. Pegg on selvästi lähtenyt pitämään hauskaa ja revittelemään Scottyn roolissa, mutta muuten mennään vaisulla ja puumaisella linjalla. Mutta ei se mitään, niin tekee muukin peli!

Gears of Star … Trek

Käsi ylös jos nimen Star Trek kuullessasi ajattelit heti B-luokan Gears of War –kopiota! Eipä näy paljon käsiä. Ei silti, en minäkään olisi ihan sille tielle ensimmäisenä lähtenyt, mutta kehitystiimipä lähti. Kaikki on kopioitu Gearsista: ohjaustuntuma, asesysteemi ja niiden valitseminen ristiohjaimen suunnilla, vyötärönkorkuisesta suojasta toiseen könyäminen sekä jatkuva taistelu vihertäviä tieteisörmyjä vastaan.

Taistelua on siis runsaasti, mikä on hyvä asia, sillä silloin Star Trek on siedettävä. Tähtääminen on toimivaa, aseissa on mukavasti potkua ja niitä on riittävästi. Toki ne ovat kaikki miljoonaan kertaan nähtyjä haulikoita ja tarkkuuskivääreitä pienillä tieteisviritteillä, mutta hittoako sitä pyörää uudelleen keksimään?

Valitettavasti taistelu ei kuitenkaan ole se ainoa aktiviteetti. Toisinaan juostaan ratkomassa idioottimaisia puzzleja suhaamalla käytävästä toiseen hakkeroimassa kytkimiä ja kanniskelemassa virtakennoja co-op-tyyliin. Niin, co-op. Kirk ja Spock ovat taistelupari, joten kumman ikinä alussa valitseekaan, toista komentaa joko kaveri tai tekoäly. Ja toivottavasti kaveri, sillä Star Trekin tekoäly on suoraan sanoen sysipaska. Niin kaverin kuin vihollistenkin osalta. Colonial Marinesista tutut bravuurinumerot, eli taistelukentän keskellä seisoskelu, maisemiin juuttuminen tai nurkassa hiljaa täriseminen onnistuvat. Toimiva taistelu ei sitten niinkään.

Eikä siinä vielä kaikki. Mukaan on täytynyt tunkea myös kiipeilyosioita Assassin’s Creedin tyyliin. Kirk ja Spock hyppivät ja hivuttautuvat reunalta toiselle ylittäessään sähkötettyjä vesialueita tai palavia lattioita. Ja mikäs siinä, mutta kun ohjaus on tehty aivan päin persettä. Itse vietin oikeasti useamman minuutin yrittäessäni kiivetä ylös kielekkeen reunalta, kun Spock vain pyöri ympyrää reunaa pitkin. Hypyt menevät aivan mihin sattuu, koska peli tulkitsee kontrolleja miten haluaa. Eivätkä reititkään ole hyvin määriteltyjä, joten yhdistelmän tuloksena on aimo annos turhautumista. Jokaisessa kiipeilykohtauksessa kuolee useita kertoja joko koska ei osaa hahmottaa oikein reittiä tai koska surkeat kontrollit vain estävät sitä pitkin kulkemisen.

Kuulostaako mikään tämä Star Trekiltä? Ei todellakaan ja ehkä kehitystiimikin on huomannut sen, sillä mukaan on heitetty yksi epätoivoinen Enterprise-osio, jossa ammuskellaan Enterprisen katolla olevalla tykkitornilla (what?) alas vihollisarmadaa ilman sen suurempia ohjeita tai harjoitteluja. Turhauttavaa touhua.

Kolossaalinen pettymys

Star Trek: The Video Game on kolossaalinen pettymys miltei joka osa-alueeltaan. Kontrollit ovat ammuskelua lukuun ottamatta todella kankeat ja jouduin usein aloittamaan uusiksi edellisestä checkpointista kun Spock juuttui seinän sisään tai co-op-hakkerointi ei onnistunut, koska Kirk ei löytänyt reittiä paikalle. Ja kerran aloitettua haxorointiahan ei keskeytetä! Mitähän ne pelitestaajatkin ovat tehneet?

Kankeuden ohella peli on täynnä puolivillaisia ideoita, jotka ovat varmasti näyttäneet paperilla hyvältä, mutta joita kukaan ei ole sitten osannut tai ehtinyt implementoida kunnolla. Heitetään mukaan skannausta, jolla voi etsiä maailmasta kykypisteitä ja äänilogeja! Mutta pistetään niitä peliin vain kourallinen! Laitetaan mukaan hiippailuosioita, mutta jätetään tekoäly niin surkean bugiseksi, että hiippailu epäonnistuu kun kahden huoneen päässä oleva vihollinen arvaa Spockin olevan lähellä!

Se on pelin kunniaksi todettava, että PC-versio on nätti, ainakin liikkeessä. Esikuvalle uskolliset maisemat ja toimivat filtteriefektit saavat aikaan nättiä jälkeä, ainakin noin pelin ensimmäiset neljä viidesosaa. Loppua kohti touhu menee ihan älyttömäksi kun Kirk ja Spock mönkivät pitkin harmaan ruskeaa next gen –autiomaaplaneettaa. Ja pyöriihän se myös hyvin: minun laitteistollani FPS ei 60:sta paljon notkahdellut.

Mutta eihän se mitään auta, vaikka peli näyttäisi miltä ja pyörisi miten, jos sisältö on ihan hanurista revittyä. Star Trekissä on pari ihan toimivaa ja hauskaa kohtausta, mutta joka paikasta näkee, että tiimillä ei ole riittänyt aikaa, resursseja tai välttämättä osaamista puolivillaisten ideoidensa kypsyttelyyn. Tuloksena on peli, joka on välillä ihan hauska, välillä aivan kamala ja suurimman osan ajasta mitäänsanomatonta huttua. Ei tämä nyt ihan 60 euron paketilta tunnu.

Elokuva-arvostelu: Star Trek

Ohjaaja J.J. Abrams on onnistunut puhaltamaan uutta henkeä väsähtäneeseen elokuvasarjaan. Star Trek on viihdyttävä avaruusseikkailu ja maustettu mainiosti faneja kihelmöivillä viittauksilla.

Tarina alkaa tulevan legendaarisen tähtilaivan kapteenin James T. Kirkin syntymästä avaruustaistelun tuoksinassa. Nopealla tahdilla saamme nähdä vilauksia Kirkin ja hänen tulevan vulkanuslaisen ystävänsä Spockin varttumisesta tahoillaan. Varsinaisesti tarina pääsee vauhtiin nuorisohuligaanimaiseen käytökseen taipuvaisen Kirkin (Chris Pine) aloittaessa opintonsa Tähtilaivaston Akatemiassa, josta hillitty ja arvokas Spock (Zachary Quinto) on jo valmistunut.