Star Wars Rogue Squadron III: Rebel Strike (GC)
N64:lle ilmestynyt Star Wars Rogue Squadron oli hieno peli ja viime vuonna Gamecubelle tullut jatko-osa pisti vielä paremmaksi. Näinpä on luonnollista, että pelin kolmososaa on odotettu innolla. Ennakkoon Rebel Striken mielenkiintoisin uudistus oli se, että nyt pelaaja pääsee ensimmäistä kertaa jaloittelemaan. Valitettavasti tämä ominaisuus on tehty erittäin huonosti. Pelinkehittäjä Factor 5:n porukka on ilmeisesti jättänyt tämän osan pelistä työharjoittelijoiden tehtäväksi.
Pelihahmojen ohjaaminen on harvoin yhtä pelaajaa aliarvioivaa ja tuskallista, kuin se on Rebel Strikessä. Kyseessä on toki yksinkertainen toimintapeli, mutta rajansa kaikella. Yhtä typerää ja yksikertaista napin rämpyttämistä tulee harvoin vastaan. Kamerakulmat ovat vähän mitä ovat ja vaikka esim. tykkitornin voi ottaa käyttöönsä, niin nämä osuudet ovat lähinnä pelaajan kiusaamista. Ainoa, mistä nautin, oli mahdollisuus hilata itsensä AT-AT walkerin vatsan alle, heittää kranaatin sisään ja räjäyttää näin koko roska. Kun näihin jaloitteluosuuksiin lisätään vielä tuskaiset tasohyppely-kohdat, niin voilá, kaikki katastrofin ainekset ovat käsillä.
Lentelykohtaukset ovat sentään edelleen todella viihdyttäviä ja näyttäviä. Grafiikka parhaimmillaan kutitteleekin silmien verkkokalvoja miellyttävästi, vaikka edellisosaan verrattuna mitään suurempaa pyrähdystä parempaan ei olekaan havaittavissa. X-Wingillä ampuessa Tie-Fighter muuttuu upean näköiseksi liekkimereksi ja tämän kaltaiset efektit ovatkin pelin parasta antia. Kartta on kuitenkin edelleen lähes hyödytön ja pelaaja on välillä ihmeissään, mihin ihmeeseen kohteet hävisivät.
Rebel Strikessä on parasta lentelyn lisäksi moninpeli, jota sarjan aikaisemmissa osissa ei ole ollut. Pelin edellisosan voi kokonaisuudessaan pelata läpi kaverin kanssa jaetun ruudun moninpelissä. Tässä tapauksessa ei siis voi puhua mistään ”pienestä extrasta”. Käytönnössä pelaaja saa kaksi peliä yhden hinnalla. Tämä lisäksi löytyy vielä perinteistä moninpelikivaa ihan dogfightista lähtien. Alukseksi saa mm. X-Wingin ja Darth Vaderin Tie-Fighterin.
Jos jalkaisin suoritettavia tehtäviä tulisi vain harvoin vastaan, niin tämä ei vaikuttaisi niin paljon pelikokemukseen ja arvosananaan. Tällaisenaan jaloitteluosuudet yksinkertaisesti pilaavat muuten hyvän yksinpeliosuuden. Ainoastaan kaikenlaiset extrat ja moninpeli estävät peliä vajoamasta nenää myöten suohon. Kaiken kaikkiaan Rebel Strike on siis selvä pettymys. Voi vain toivoa, että Factor 5:n pojat katsovat tämän jälkeen pitkään peiliin ja tekevät oikeat johtopäätökset.
