Uusimmat

Superfrog HD (Mac, PC, PS3, PSV)

16.09.2013 16:45 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Team 17
Julkaisija: Team 17
Testattu: PlayStation 3, PlayStation Vita
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation Vita
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 7,99-8,99 euroa
Pelin kotisivu: http://www.team17.com/games/superfrog/superfrog-hd
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Menneiden aikojen pelisankarien on usein vaikeaa sopeutua nykyaikaan ja uusiin olomuotoihin. Lähtökohta on sitäkin vaikeampi, jos esikuva on kahden vuosikymmenen takainen pikkuhitti, josta monikaan nykypelaaja ei ole koskaan kuullut. Jos oli edes syntynyt esikuvan ilmestyessä. Superfrog tekee kuitenkin parhaansa ja tarjoaa viehättävän, joskin vanhakantaisen pelikokemuksen. Mutta onnistuuko veikkosemme valloittamaan retrosetien lisäksi myös nuoremmat pelaajasukupolvet? Siinä se kysymys.

Superfrog on vuonna 1993 Amigalle ja CD32:lle julkaistu tasoloikka, josta tehtiin myöhemmin myös PC-versio. Viehättävä, rauhallisella temmollaan valloittanut tasoloikka oli visuaaliselta tyyliltään enemmän Sonic kuin Mario, mutta ei kuitenkaan mennyt sonicmaisiin äärimmäisyyksiin vauhdikkuudessaan. Superfrog olikin ennen kaikkea lämminhenkinen seikkailu, joka hyödynsi oivallisesti sammakkosankarinsa ympärille rakennettuja teemoja, niin muistiinjäävän soundtrackinsä kuin pelimaailmojen ja vastusten suhteen.

Superfrogin taru oli kuitenkin lyhyt, vaikka peli hyvä olikin ja pikkuhittikin. Mutta ei se sammakon vika ollut! Syyttäkää Wormsia! Kehittäjä Team 17 iski Worms-pelillään kultasuoneen, ja kultaa täytyy takoa kun siihen on tilaisuus. Matosodat nostivat Team 17:sta 90-luvun pelikehittäjien ykköskaartiin, ja ne pitävät brittifirman edelleenkin leivässä.

Viime vuosina Team 17 on kuitenkin kaivellut kaappejaan ja nostanut sieltä monia muinaisia pelisarjojaan remasteroitavaksi. Alien Breedit eivät oikein puraisseet, mitenkäs Superfrog?

Ensimmäisen vartin jälkeen tunteet ovat ristiriitaiset. Peli on kiitettävän paljon entisensä. HD-versiointi ja nykyaikaan sovittaminen on tehty kunnolla ja huolella. Ääniraidassa on viehätysvoimaa ja peli näyttää värikkään iloiselta. Ei kuitenkaan ihan siltä, mitä olisin odottanut vuoden 2013 julkaisulta. Mutta hiljalleen pelistä alkoi avautua myös syvällisempi puoli…

Muinaispelin modernisointi onkin vaikeaa. Yksi ääripää on Chaos Enginen kaltainen emulaattorikusetus. Toisaalta peli voidaan myös hoodeetätä liiankin prameaksi ja tyyskin esikuvastaan poikkeavaksi. Superfrog tyytyy tasan puolimatkan malliin, jossa pelimekaniikasta, eli sivusta kuvatusta tasoloikasta, on pidetty tiukasti kiinni. Visuaalit pidättäytyvät hienoisessa retrohengessä, joskin tämä tekee pelistä myös poikkeuksellisen selkeän. Ruudulle ei luukuteta turhaa efektitykitystä vaan katse lepää, muutosten ollessa niinkin hienovaraisia, ettei niitä ensin edes tajua. Esimerkiksi kuvan pehmeä zoomaaminen tilanteesta riippuen toimii hienosti. Kun sammakko loikkii vietereillä tai menee tuhattasatataa, niin kuvaa vedetään kauemmas, jolloin pelaaja näkee pelialuetta laajemmin. Lähes huomaamatonta – mutta tehokasta ja pelaajaystävällistä!

Silti, vinkuna vankuna, olisin toivonut jotain pikkuisen näyttävämpääkin, jolla pelin olisi voinut myydä helpommin karkkeileville nykypelaajille. Ja erikseen retrografiikkatilaa alkuperäisemmästä meiningistä tykkääville.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Sammakkovoimaa!

Pelattavuudeltaan peli on kuitenkin rautaa. HD-version uudet kentät ovat laajoja ja monipuolisia, eivätkä uusiin grafiikkoihin sovitetut alkuperäiskentätkään jää noloiksi. Pelaaminen on lempeää ja kiireetöntä, vaikka supersammakko intoutuukin välillä sonicmaiseen kiitämiseen. Vauhti ei kuitenkaan ole pääasia, eikä hyppelykään tai viitan varassa lentely ole mitään millintarkkaa tuskastelua.

Superfrogin paluu onkin hieno retropalvelus pelaajakansalle. Se on esikuvansa tapaan mukava peli, jota tuottaa vähän vaikeuksia kriitikolle. Peliä ei ole yritettykään modernisoida liiaksi, vaan tasoloikinta, kolikoiden keräily ja kenttien availu sujuu hyväksi todetulla pelidesignilla, jota on tuotu hyvin hienovaraisesti nykyaikaa kohti. Tekisi mieli valittaa, että tämä on niin nähtyä ja koettua, niin vanhakantaista, mutta kun peli kuitenkin toimii omassa nichessään lähes täydellisesti. Se ei kompastele kikkailuihinsa, eikä pilaa esikuvansa kunniakasta muistoa. Se on jo melkoinen saavutus.

Vain yksi asia suututtaa: ei vanha enää jaksaisi millään tahkota kenttiä avatakseen niitä yksi kerrallaan. Tämä kasarimekaniikka joutaisi roskiin.

Pisteet vielä oivasta PSV/PS3-toteutuksesta. PSV:tä voi käyttää cross controller –toiminnon kautta PS3:n ohjaimena, jolloin käsikonsolin näytöllä on kartta pelialueesta. Yllättävän kätsyä isoilla HD-kentillä luuhaillessa. Samalla ostoksella saa sitä paitsi molemmat versiot, mikä on kovin ystävällistä.

Ennen kaikkea Superfrog on nautinnollinen hyväntuulenpeli, jota on ilo pelata ja jonka pariin uskaltaisin jättää perheen pienemmätkin pelaajat.

 

Toinen mielipide

Ennen arvostelun aloittamista en ollut kuullutkaan SuperFrogista, sillä ainoa kokemukseni Amiga 500:sta on Cannon Fodder. Nautin kuitenkin vanhojen pelien uudelleenlämmittelyistä ja SuperFrog HD onkin oikein hyvin lämmitelty retusointi. 

Vanhoissa peleissä on oma viehätyksensä, koska ne eivät yleensä kestä kolmeakymmentä tuntia ja ovat periaatteeltaan yksinkertaisia. Lisäksi jokainen pelisessio on helppo aloittaa ja jatkaa. Tunteja ei kuitenkaan tule upotettua peliin montaa kerralla, sillä taustalla ei ole mitään syvällisempää tarinaa. Tämä pitää paikkansa myös SuperFrogin kohdalla.

Kentät ovat värikkäitä, musiikki sopii tyyliin ja pelaaminen on aika letkeää. Grafiikka on kuitenkin ehkä turhan karkkista. Jäinkin kaipaamaan vaihtoehtoa vaihtaa alkuperäisten ja uusien grafiikoiden välillä. Vanhan pelin arvokkuus olisi voitu säilyttää toisin, sillä nyt tuntuu kuin pelaisi Maikkarin aamupiirrettyä. Pelaaminen on silti hauskaa ja muistuttaa etäisesti aikansa vanhoja klassikoita, kuten Jazz Jackrabittia ja Zoolia. Ulkoasu muistuttaa hyvällä tavalla Team 17:n toista tunnettua pelisarjaa, Wormsia.

Pelattavuus on pehmeää ja harvoin aiheuttaa harmaita hiuksia. Supersammakko liikkuu verkkaisesti ja paikoittain lähes jopa Sonicin tavoin, kuten Jukka arvostelussaan toteaa. Tahti äityy välillä jopa niin villiksi, että tiettyjä vihollisia ei huomaa ja ne hukkuvat kenttään. Esimerkiksi Spooky House –kentässä törmäilin monesti vihreään, jousena liikkuvaan mörköön, joka sai verenpaineeni ajoittain nousemaan.

SuperFrog HD:sta löytyy hyvin vähän pahaa sanottavaa. Vain pomotaistelut ovat hieman tylsiä. Samaa pomoa kierrätetään maailmojen välillä kenttien eri teemoja hyödyntäen. Nykyisellä mittapuulla pelin design saattaakin huvittaa nuorempaa pelaajasukupolvea. Pienissä erissä pelattuna SuperFrog HD on kuitenkin mukavaa hupia niin nostalgikoille kuin vanhan koulukunnan tasohyppelyistä pitäville.

Niklas Isberg

 

Yksi alkuperäisen Superfrog-pelin ikimuistettavimpia asioita oli maineikkaan Amiga-animaattori Eric W. Schwartzin luoma introanimaatio. Animaatiota ei ole enää HD-versiossa – vaan allapa on!

 

 

 

Lisää aiheesta

Brothers: A Tale of Two Sons (PC, PS3, Xbox 360)

New Super Luigi U (Wii U)

Rogue Legacy (PC)

Guacamelee! (PS3, PSV)

Lue myös

Amnesia: A Machine for Pigs (PC)

Disney Infinity (PC, PS3, Wii, Wii U, Xbox 360)

Space Hulk (Mac, PC)

The Wonderful 101 (Wii U)

 

Muropaketin uusimmat