The Walking Dead Episode 3: Long Road Ahead (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli
Pelin kotisivu: http://www.telltalegames.com/walkingdead
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Ei voi kuin nostaa Telltalen väelle hattua. Keväällä The Walking Dead –pelisarjan ensimmäisen osan yhteydessä toivoin, että voi kun se jatko-osien taso pysyisi edes samana. Ei pysynyt, vaan nousi kakkososaa varten huomattavasti. Ja nyt nousee taas.
Pitkään jatkunut soutaminen ja huopaaminen motellilla päättyy kun selviytyjämme lähtevät tien päälle etsimään pitkäaikaisempaa ratkaisua zombiongelmiinsa. Ja siinä matkan varrella meno onkin sitten niin tylyä, että oksat pois.
Mikäli Telltale ei floppaa The Walking Deadin ensimmäisen kauden kahta viimeistä osaa aivan täysin, käsillä on jo nyt eräs modernin pelaamisen mestariteoksista. Ansiot eivät ole niinkään erinomaisissa puzzleissa, vaikka nekin peleissä ovat ihan kohdallaan, vaan kirjoituksen tasossa.
Vaikka zombipelejä onkin nähty viime vuosina aivan liikaa, yksikään niistä ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin The Walking Dead ja syy on siinä, että ne ovat keskittyneet liikaa zombeihin. Telltale taas on tajunnut, että parhaissa zombiteoksissa zombit ovat sivuosassa. Ne motivoivat ja pakottavat tarinan henkilöt toimimaan mahdottomissa tilanteissa. Ja nämä mahdottomat tilanteet ovat The Walking Deadin leipää.
A-luokan tarinaa
Toimivuuden selkärankana on se, että Telltalen tyypit ovat onnistuneet kirjoittamaan kokoelman pelihahmoja, joista yllätyksekseni huomaan oikeasti pitäväni ja joiden kohtaloista olen oikeasti huolissani. Tätä auttaa se, että kaikki hahmot ovat uskottavia vikoinen ja hyvine puolineen, sekä omine äänineen.
Historiallisesti jopa pelisarjan lapsihahmot ovat suorastaan erinomaisia ja pelejä pelaavilta on kerran toisensa jälkeen kuultu kommentteja, joiden mukaan he ovat alitajuisesti huomanneet roolipelaavansa Leetä vähän turhankin tehokkaasti miettiessään, miten käyttäytyvät tämän ottotytär Clementinen edessä.
Ja allekirjoitan tämän täysin, sillä niin on käynyt minullekin. En mieti pelissä ratkaisujani sen mukaan, mikä olisi pelillisesti parasta tai fiksuinta vaan sen mukaan, miltä se näyttää Clementinen silmissä. Millaisen esimerkin annan hänelle ja miten ratkaisu vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa. ”Hänen”, vaikka puhun kasasta pikseleitä ruudullani.
Tämä kaikki on ensiarvoisen tärkeää, sillä The Walking Dead Episode 3: Long Road Ahead on pelikauden Imperiumin vastaisku. Se osa, jossa kaikki menee päin helvettiä ja jossa pelaajaa lyödään kerran toisensa jälkeen suoraan palleaan tai jopa kasseille tunteellisten iskujen sataessa niskaan vasemmalta ja oikealta. Matka kohti turvaa ei tietenkään suju lainkaan niin kuin oli suunniteltu ja kauhuja tuntuu mahtuvan joka kulman taakse selviytyjien pyrkiessä kohti Savannahin kaupunkia ja oletettua suojapaikkaansa.
Manasin jo viimeksi sitä, miten tunteellisen uuvuttavia The Walking Dead –pelit ovat, mutta aiemmat osat olivat vain lämmittelyä ennen sitä paskamyrskyä, joka kolmososassa osuu selviytyjiemme ja heistä välittävän pelaajan niskaan. Telltale on tehnyt tarinankerronnallaan uskomattoman paljon oikein, sillä erään pelin puolivälin yllättävän käänteen jälkeen piti oikeasti kerätä hetki voimia ja prosessoida tapahtunutta, ennen kuin pystyin jatkamaan pelaamista.
Mikäli Telltalen hahmot olisivat perustason peliroskaa, koko sarja olisi lässähtänyt viimeistään nyt turvalleen, mutta koska homma toimii, se toimii kympillä.
Taattua laatua
The Walking Dead Episode 3: Long Road Ahead jatkaa muutenkin aiempien osien viitoittamalla tiellä. Minulta meni noin kolme tuntia tehokasta peliaikaa episodin parissa, joskin paussiruudussa oltiin todennäköisesti tunnin verran yrittämässä purra hammasta, jotta pystyisin jatkamaan pelaamista.
Puzzlet ovat taas perinteiseen tyyliin toimivia, joskaan eivät haastavia. Yleensä on alusta saakka selvää, mitä pitää tehdä edetäkseen ja myös se, miten se tehdään. Pääosa on tarinankerronnalla ja zombikauhun kokemisella, joten on ihan hyvä, että idioottimaiset pelipuzzlet eivät vedä huomiota pois siitä main eventistä.
Netissä on valiteltu, että skriptaus on joillain pelaajilla töksähdellyt ja pakottanut pelaamaan kohtauksia uudelleen, mitä ei onneksi minulle tapahtunut, sillä voi perkeles millainen suspension of disbeliefin rikkoja se olisikaan!
Koko arvostelu uhkaa taas livahtaa pelkäksi ylisanojen virraksi ja Telltalen käsikirjoittajien hyväilyksi, mutta minkäs teet. Olen pelannut niin kauan kuin muistan, enkä muista, milloin joku pelisarja olisi tehnyt minuun yhtä syvän vaikutuksen kuin Telltalen The Walking Dead.
Suurin todellinen valituksen aihe onkin se, että seuraavaa osaa saadaan odottaa varmasti lokakuun loppupuolelle. Toisaalta hyvää tietysti kelpaa aina odottaa.
