Theatrhythm Final Fantasy (3DS)

26.07.2012 15:55 Petteri Kaakinen

Tekijä: Indies zero
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Nintendo 3DS
Saatavilla: Nintendo 3DS
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu:http://theatrhythm.com
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Final Fantasy jakaa mielipiteitä. Joku pitää kaikkia FFVI:n jälkeisiä pelejä surkeina, toisista FFX on sarjan paras osa. Jos fanit osaavat olla edes jostain jossain määrin samaa mieltä, niin ainakin siitä, että sarja on tarjonnut kautta aikain unohtumattomia melodioita.

Square Enix on päättänyt hyödyntää tätä nostalgiaa Final Fantasyn 25. juhlavuoden kunniaksi musiikillisen Theatrhythm-pelin muodossa. Vaikka tätä epäilikin alussa nostalgian voimalla ratsastavaksi halvaksi rahastusyritykseksi, lopputulos on onneksi päinvastainen.

Rytmiroolipeli

Theatrhythm on pohjimmiltaan varsin simppeli, mutta erittäin hauska rytmipeli. Pelaaja naputtelee, liu’uttaa ja pitää stylusta pohjassa ruudulla näkyvien komentojen mukaan tunnettujen ja vähän vähemmän tunnettujen Final Fantasy -viisujen tahdissa. Yleensä peli pysyy hyvin rytmissä, mutta muutamissa kappaleissa on hieman vaikea tajuta, minkä soittimen tahdissa rytmiä naputtelee.

Pelattavuus muistuttaa hieman Ouendan- ja Elite Beat Agents -pelejä, mutta styluksen sijainnilla ei ole merkitystä kuin yhdenlaisissa kappaleissa, joissa stylusta pitää liikuttaa ylös tai alaspäin pohjassa pidettävien nuottien aikana. Kappaleet on jaoteltu kolmeen eri tyyppiin, jotka kaikki heijastelevat Final Fantasy -sarjan eri osa-alueita. Niiden pelattavuudessa ja funktioissa on hieman eroja, mutta perusidea pysyy samana.

Field Music Staget eli FMS:t ovat kenttiä, joiden aikana taustalla soi monia maailmankartoilla, luolastoissa ja kaupungeissa samoillessa kuultuja teemoja. FMS:t ovat ainoita pelin tasoja, joissa pelaajan täytyy styluksen pohjassa pitämisen aikana liikuttaa stylusta ruudulla näkyvän viivan mukana, mikä tuo niihin oman hauskan erikoisuutensa.

Battle Music Staget pohjautuvat pelisarjan taisteluihin. Hahmot taistelevat kappaleen aikana ikonisia vihollisia vastaan asein sekä taioin ja taisteluiden aikana kutsutaan jopa Shivan ja Ifritin kaltaisia olentoja auttamaan. Rytmissä pysyminen tuhoaa vihollisia ja epäonnistuminen tyhjentää pelaajan HP-mittaria.

Kolmantena ja viimeisenä vaihtoehtona ovat Event Music Staget. EMS:n taustalla pyörii FF-pelien tunnetuimpia hetkiä. EMS:t ovat ehkäpä pelin heikointa antia, sillä videot pyörivät vain 30 ruutua sekunnissa siinä missä koko muu peli pyörii myös 3D-tilassa 60fps:n ruudunpäivitysvauhdilla. Tästä syystä on vaikea siirtyä sulavasti pyörivistä FMS- ja BMS-tasoista välipätkiin.

Theatrhythm ei tarjoa vain rytmipeliä, vaan siihen on upotettu ovelasti myös roolipelimäisiä elementtejä ja hirveä määrä kaikenlaista kerättävää. Jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen pelihahmot saavat kokemuspisteitä, arkuista löytyviä ja vihollisten tiputtamia tavaroita ja Rhytmia-pisteitä. Valitsemansa ryhmän eri hahmot kehittyvät kokemuspisteiden myötä, minkä ansiosta he juoksevat pidemmälle FMS-kappaleiden aikana ja saavat tuhottua enemmän vihollisia BMS-tasojen aikana, jolloin voi saada enemmän palkintoja taistelun lopuksi. Rhytmia-pisteiden avulla taasen avataan kappaleita sekä kuunneltaviksi pelin museoon että pelattavaksi. Koukuttavuuden salaisuus piilee luultavasti siinä, että pelaaja saa koko ajan palkkioksi jotakin, olkoon se sitten tasoja käyttämilleen hahmoille, uusia kappaleita tai hahmoja käytettäväksi tai vain keräilykortteja kokoelmiin. Theatrhythm tulee olemaan äärimmäisen mittava projekti pelaajille, jotka haluavat kerätä ja tehdä peleissään kaiken mahdollisen.

Peli on itsessäänkin jaettu kolmeen eri pelimuotoon. Näistä ensimmäisenä vastaan tulee series, jossa käydään läpi Final Fantasy pelisarjan jokainen pääjulkaisu yksi kerrallaan. Jokaisesta pelistä löytyy viisi kappaletta. Sarja alkaa introlla ja loppuu pelien lopetuskappaleisiin. Nämä eivät oikeastaan ole kunnon kenttiä, vaan niiden aikana näpytetään yksinkertaisesti kappaleen melodian tahtiin keräten samalla hieman ylimääräisiä Rhytmia-pisteitä. Näiden väliin jää itse series-pelimuodon suola, eli taisteluihin, pelien ikonisilla alueilla vaelteluun ja välipätkiin sidotut kappaleet. Series ei tarjoa näin aluksi hirveästi haastetta, koska sitä on pakko pelata helpoimmalla basic-vaikeustasolla. Sitä pelaamalla saa kuitenkin avattua pelattavaa challenge- ja chaos shrine -pelimuotoihin.

Challengessa pelataan yksittäisiä kappaleita haluamallaan vaikeustasoilla. Tämä on myös ainoa pelimuoto, jonka valikoimiin ladattavat lisäkappaleet tulevat. Chaos shrine on ehkäpä paketin kiinnostavin pelimuoto. Siinä pelataan eri tasoisia naputtelukuvioiltaan muunneltuja versioita muista pelimuodoista löytyvistä kappaleista. Kappaleet tulevat vastaan yhden satunnaisesti valitun FMS:n ja BMS:n sisältävissä dark noteissa. Osaltaan nämä on sidottu pelaajan hahmojen tasoon.

Loppuvaiheen kappaleista löytyy jo kivasti haastetta, kun mukaan tulevat pyörivät liu’uttamista vaativat pallerot, jotka vaativat taas pelaajan kehittymistä liikkumattomiin tottumisen jälkeen. Chaos shrinen pelaamisen pohjimmainen tarkoitus ei ole aivan sama kuin muiden pelimuotojen huippupisteiden tavoittelu, vaan siinä pelataan enemmän Theatrhythmin roolipelielementeillä. Tässä pelimuodossa on siis tärkeämpää päästä pitkällä FMS-tasoissa ja päihittää mahdollisimman paljon vihollisia BMS-tasojen aikana, jolloin saa kerättyä enemmän vihollisten tiputtamia esineitä. Chaos shrinessä on myös mukavaa se, että sen aikana pääse pelaamaan muutamia kappaleita, jotka jäävät series-pelimuodossa yksinkertaisiksi lopetuskappaleiksi. Valitettavasti tarjolla ei ole kuin kymmenen FMS-tasoa ja saman verran Battle Music Stageja. Tästä syystä samat kappaleet toistuvat pidemmän päälle hieman liikaa.

Rytmipelit elävät ja kuolevat musiikkitarjontansa mukana. Theatrhythm täyttää pelikorttinsa yli 70 kappaleellaan, joten määrä ei ole ongelma, vaikka kaikki niistä eivät olekaan pelattavissa. Final Fantasy -sarjan ollessa kyseessä musiikin laatua ei myöskään tarvitse kyseenalaistaa. Etenkin PS1-ajasta eteenpäin yksittäisen Final Fantasy -pelin soundtrack voi olla useita levyjä pitkä, joten jokaisesta Final Fantasy -pelistä voisi melkeinpä tehdä oman rytmipelinsä.

Tämä onkin samalla Theatrhythmin vahvuus ja heikkous. Koska peliin on valittu sävellyksiä 13 eri pelistä, tarjonta on erittäin monipuolista. Masashi Hamauzun, Hitoshi Sakimoton, Kumi Taniokan ja Naoshi Mizutan sävellykset tarjoavat vaihtelua Uematsun vallitsemalle kymmenettä Final Fantasyä edeltäneelle ajalle ja vaihtelua löytyy myös kehittyneen laitteiston myötä. NES:lle julkaistujen Final Fantasyiden musiikit poikkeavat ymmärrettävästi myöhempien konsoleiden tarjonnasta jo pelkästään alkeellisempien piipitystensä puolesta. Toisaalta lähes jokaisesta pelistä voisi helposti luetella kymmeniä muitakin kappaleita, joita haluaisi kuulla. Samalla harmittaa sekin, että osa kappaleista jää 2-3 minuutin maksimipituuden takia kesken aika pahasti. 5-10 minuutin kappale saatetaan nyt katkaista hieman oudoista kohdista.

Come, now we fight bravely for an idiot!

Theatrhythm on puettu varsin vekkuliin ulkoasuun, jossa lapsenomaiset hahmot tallustelevat tuttujen maisemien halki ja taistelevat söpöjä vihollisia vastaan. Hassunhauska tyyli saattaa tuntua joistain aluksi hieman luotaantyöntävältä, mutta se voi yllättäen alkaa ihastuttaa kun peliin pääsee kunnolla käsiksi tai viimeistään siinä vaiheessa, kun lukee hahmojen hassuja latausruutujen aikana näkyviä lausahduksia. Lopulta tyyli avautuu epäilijällekin, yhdistäen eri Final Fantasyt yhden graafisen ilmeen alle.

Theatrhythm on juuri oikeanlainen sekoitus nostalgiaa ja hyvää pelisuunnittelua. Se tarjoaa juuri sopivan annoksen faninostalgiaa, saaden muistelemaan vanhoja hyviä aikoja ja kaivamaan pelisarjan suosikkeja komerosta uutta pelikierrosta varten. Samalla musiikkipeli on niin viihdyttävä paketti, ettei retroilukaan estä pelisarjaa vähemmän tuntevia nauttimasta.

Final Fantasy -pelisarjan erinomainen musiikillinen historia yhdistettynä rautaisaan pelattavuuteen tekevät tästä pakkohankinnan Final Fantasy -faneille.