Warhammer 40K: Kill Team (PS3, Xbox 360)
Tekijä: THQ Warrington
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (jaettu ruutu)
Pelin kotisivu: http://www.facebook.com/spacemarine?sk=app_116523875100118
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Vuoden 40 000 synkeässä tulevaisuudessa on vain sotaa. Universumin kovimmat jätkät ovat keisarillisen avaruusmerijalkaväen miehiä, jotka levittävät raskaalla aseistuksellaan keisarin ilosanomaa vähäosaisempien rotujen keskuuteen.
Mutta jopa Space Marinet kalpenevat, kun vierelle kävelee niin sanottu Kill Team. Eri jaosten kovimmista jätkistä kasatut ryhmät operoivat siellä, minne tavallisetkaan soturit eivät pääse. Ja nyt heistä on tehty peli.
Olin ennakkoon todella skeptinen Warhammer 40K: Kill Teamin suhteen. Se tuntui väkisin väännetyltä Space Marine –pelin maksulliselta promomateriaalilta, jolla yritettiin hypettää kansaa. Ja twin stick shooter? Minun 40K:ssani? Haistakaa kaikki pitkät! Mutta nyt kävi niin, että se olenkin minä, joka saan haistaa. Ja se, mitä haistan, on vääräksi osoittautuneen ennakkoluulon hehkeä aromi.
My shield is disgust
Kill Team ei ole monimutkainen peli. Neljästä Space Marinesta – librarian, tech marine, devastator ja assault marine – koostuva Kill Team tunkeutuu örkkien jättimäiseen avaruusalukseen, joka olisi tarkoitus pistää päreiksi kulkemalla sen päästä päähän, murhaamalla kaikki sen asukkaat ja tuhoamalla alukselle tärkeät moottorit ja muut tilpehöörit.
Käytännössä tämä tapahtuu joko yksin tai kahden pelaajan co-opina, joka tosin tyylivirheenä onnistuu vain jaetulla ruudulla. Missä nettimoninpeli, THQ? Kysynpä vain! Kullakin Space Marinella on oma taistelutyylinsä, joka määräytyy paitsi hahmon arkkityypin, myös varustuksen mukaan. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että assault marine ja librarian lähitaistelevat, devastator ja tech marine paukuttavat tulta munille kauempaa.
Odottamattomana yksityiskohtana mukana on myös kustomointia. Tehtävien aikana erilaiset sankariteot täyttävät mittareita, joiden päässä odottaa aina joku hehkeä palkinto. Räjäyttämällä useita vihollisia yhdellä kranaatilla saa esimerkiksi pisteitä kohti devastatorin plasmakanuunaa. Samalla periaatteella kerätään myös hahmoille perkejä, jotka antavat vaikka lisää kestopisteitä, vahinkoa tai ylimääräisiä kranaattislotteja.
Perusteet ovat siis kunnossa, ja hieman yllättäen niin on itse pelikin.
My sword is hatred
Koska kyse on twin stick –räiskintäpelistä, useimmat arvaavat heti, miten peli etenee. Kill Teamin veitikat tunkeutuvat alueelta toiselle putsaten käytäviä ja huoneita hirvittävistä örkkilaumoista. Viheriöitä puskee päälle välillä pienemmissä, välillä eeppisissä laumoissa samaan aikaan kun kaikkialla räjähtelee ja miehekkäät taisteluhuudot täyttävät ilman.
Tunnelmassa siis löytyy. Myös pelattavuus toimii riittävän hyvin. Marinet räiskivät, lähitaistelevat, heittävät kranaatteja, juoksevat ja aktivoivat erikoiskykyjään. Näiden avulla devastator esimerkiksi ampuu hetken ajan hirvittävää luotimyrskyä, jossa kovempikin vastustaja uupuu hetkessä. Librarian taas vapauttaa ympärilleen psyykkisen myrskyn, jolla on kiva pistää vaikka 40 ympärillä heiluvaa örkkiä kerralla päreiksi.
Peli myös kannustaa harrastamaan kikkailua, sillä nopeasti putkeen örkkejä tappamalla pisteet moninkertaistuvat, joten esimerkiksi se librarian huoneenpuhdistaja kilauttaa kerralla pistetilille kunnolla pisteitä.
Mukana on juonellisen pääpelin ohella myös survival-pelitila, jossa jokaisesta kentästä on lohkaistu pieni haastepalanen. Ennalta määritellyllä Kill Teamin jäsenellä pitäisi sitten pysyä hengissä mahdollisimman kauan. Hauskaa, mutta joku nestepää on jo keksinyt jonkinlaisen hackin, jonka aikamittari tilttaa ja palauttaa ykkösellä maksimiarvon. Toivottavasti THQ putsa listat, sillä tällaisenaan high score –jahdissa ei ole paljon järkeä.
In the Emperor’s name, let none survive!
Kill Team yllätti minut erittäin positiivisesti. Peruspeli toimii kuin junan vessa ja paketti kärsii lähinnä kauneusvirheistä. Kaikki tehtävät on skriptattu erittäin tiukasti, joten uudelleenpeluuarvo koostuu lähinnä high score –jahdista. Uudelleenpeluuarvo tulee myös nopeasti kysymykseen, sillä pääpelillä ei ole pituutta kuin muutaman tunnin verran.
Tässä asiassa auttaisi kovasti kunnon nettipeli, mutta sellaista paketista ei löydy, vaan co-op pitää harjoittaa jaetulla ruudulla. Toisaalta peli kustantaa vaivaiset 800 pistettä, joten ehkä odotan siltä liikoja. Mutta miten masentavaa onkaan, että 800 pistettä on nykyään ”vaivaiset”… No, oli miten oli, Warhammer 40K: Kill Team on toimiva ja hauska räiskintävälipala, ainakin jos Warhammer 40K kutittelee sopivasti selkärankaa.
Lue myös
Call of Juarez: The Cartel (PC, PS3, Xbox 360)
