Uusimmat

WWE ’12 (PS3, Xbox 360)

29.03.2012 16:00 Janne Mikola

Tekijä: Yuke’s
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-4 (samalla koneella), 2-12 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://wwe.thq.com/go/game/info
Arvostelija: Janne Mikola

 

Älkää antako WWE ’12 -nimen hämätä. Vaikka kyseessä on Yuke’sin ensimmäinen pelkästään WWE:ksi ristitty peli, kierrätetään siinä runsaasti materiaalia Smackdown vs Raw 2011:stä, ja kyseessä on selvästi on samaan jatkumoon sijoittuva tekele.

Pieni hienosäätö nimessä kuitenkin vihjaa jostain oleellisesta: muutoksia on tullut ehkä enemmän, kuin ihan tavallisessa vuosikertapäivityksessä. Nimiuudistusta on käytetty keinona pyytää pelaajayhteisöiltä lupaa heidän emotionaalisesti omistamansa pelisarjan uudelleensuunnittelulle. Ja on kyllä totisesti ollut syytäkin.

En ole mikään järkyttävän kova amerikkalaisen vapaapainin ystävä. Isot miehet mätkimässä toisiaan teatraalisesti, pukumiehistä koostuvan komitean kirjoittaman kausia kattavan ”tarinan” säestämänä. Joskus olen tullut ajatelleeksi, että ehkä tuotakin viihdettä ymmärtäisi enemmän, mikäli olisi joskus saanut oikeuden nähdä edes yhden Smackdown- tai RAW-tapahtuman paikan päällä. Showna ammattilaispaini on varmasti monella tapaa vertaansa vailla, mutta mielestäni tunne ei vaan välity television välityksellä riittävästi.

Toisaalta, kuin jostain oudosta luonnon oikusta, tämä ei ole koskaan estänyt minua nauttimasta showpainiteemaisista mätkintäpeleistä. Ehkä videopelit ovat sellaisella perustavanlaatuisella tavalla interaktiivisempi ja immersiivisempi media kuin televisio, että se riittää. Ehkä kyse on jostain muusta. Suurin ansio asiassa kuuluu kyllä japanilaiselle pelistudio Yuke’sille, joka on vuosi toisen perään onnistunut kehittämään hyviä, ja valtavirrasta hieman jopa eroavia pelejä.

Legendaarinen ”One button gameplay”

Yuke’sin pelit ennen WWE ’12:ta perustuivat pitkälti nappulakombinaatioihin perustuviin erikoisliikkeisiin ja olivat pelattavuudeltaan erittäin raskaasti vastaliikkeisiin, ns. ”countereihin” pohjautuvia. WWE ’12:ssa monien mielestä jo hyvin lähelle täydellisyyttä hiottu kaava heitetään kuitenkin armotta menemään. Tilalle tulee järjestelmä, jossa liikkeet toteutetaan yhdellä napin painalluksella. Näppäimen toiminta sen sijaan on muuttunut kontekstisensitiiviseksi, eikä saman napin painallus, joka matsin alussa tuotti tietyn liikkeen, enää toisessa tilanteessa välttämättä tuota samaa liikettä. Kontekstisensitiivisyyteen vaikuttavat kolme päätekijää: hahmojen sijainti, asento ja pelihahmojen jäljellä olevat voimavarat.

Uuden ohjausmenetelmän ansiosta WWE ’12:n mestaruuspokaalit laitetaan melko nopeasti kaveriporukoissa uudelleen jakoon. Järjestelmä voi alkuun tuntua jopa ristiriitaiselta ja epäyhtenäiseltä, mutta alkujärkytyksen jälkeen käsiin jää ihan positiivisessa mielessä oppimiskäyrältään yksi kaikkien aikojen kevyimpiä kamppailupelejä. Syvyyttä pelattavuuteen tuo uusi mekanismi, jolla hyökkäyksiä voi kohdistaa halunsa mukaan eri raajoihin sekä päähän.

Myös vastaliikkeet ovat uudistuneet rajusti. Tylysti sanottuna vastaliikkeiden suorittamisesta on tullut nopeita refleksejä vaativia quicktime eventtejä, jossa peliohjaimen liipaisinta pitää onnistua painamaan satunnaiseen aikaan hyökkäyksen suorituksen aikana ruudulla välähtävän indikaattorin aikana.

Ajatustasolla vastaliikkeiden suorittaminen on nyt tolkuttomasti helpompaa kuin ennen, mutta reaktioaikaikkunat ovat tosiasiassa niin kapeita, että oma onnistuneiden vastaliikkeiden prosentuaalinen osuus kaikista yrittämistäni oli ehkä noin 40%, tietokonevastustajaa vastaan pelattuna. Eihän tuo sinänsä kuulostaisi edes kovin pahalta, jollei tekoäly sen sijaan onnistuisi vastaliikkeissä lähes sataprosenttisella varmuudella.

Rohkeita muutoksia

Uusi ohjausmenetelmä on suuri murros Smackdown vs. RAW -sarjan aikaisempiin osiin nähden, ja on melko varmaa, että se äänekäs vähemmistö vastustaa rankasti muutoksia. Lopputuloksena on mielestäni kuitenkin kehityskelpoinen taistelupelin kontrolliskeema, missä voittoon ei tarvita tolkuttomien näppäinkombinaatioiden ulkoaopettelua ja naputtelutaitoa, vaan pelaamisesta on omalla tavallaan tullut jonkin verran hidastempoisempaa ja laskelmoivampaa.  

Vastaliikeshakki on vaihtunut vastustajan vaanimiseksi, kun kontekstisensitiivisyyden vuoksi mm. sijainnilla on alkanut olemaan entistä enemmän merkitystä. Ei enää myöskään hahmojen warppailua keskelle kehää onnistuneen kombinaationäpyttelyn seurauksena alkavan hyökkäysanimaation alustukseksi. Jes!

Visuaalisesti WWE ’12 on häikäisevä. Hahmot näyttävät realistisemmilta kuin koskaan, aina kaikkia pieniä yksityiskohtia, kuten ihon sävyjä myöden. Animaatiot ovat ensiluokkaisia niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin, eivätkä todellakaan kalpene vertailussa yhdellekään muulle pelisarjalle. Tipoittain kehittyvän pelisarjan elkein pieniä parannuksia on tehty sinne tänne muuallekin, kuten esimerkiksi yleisön elävyyteen ja areenoiden valaistukseen.

Korvasäröjä peli sen sijaan valitettavasti aiheuttaa. Ensinnäkin ääninäyttely on ihan puhdasta B-luokkaa, ehkä lukuun ottamatta The Miziä, joka hoitaa roolinsa Road To Wrestlemania -pelimuodossa puhtain paperein. Selostajat sen sijaan puhuvat puuta heinää, keskittyvät epäolennaisiin, toistelevat samoja repliikkejä aivan turhan usein ja innostavimmillaankin ovat todella flegmaattisia.

Sisältöä kahden pelin verran 

Pelimuodoissa löytyy. Tarjolla on riittävä valikoima erilaisia pikapelaamiseen tarkoitettuja yksinpelitiloja, moninpelattava 40 kilpailijan Royal Rumble sekä tavalliset moninpelimatsit. 2012-vuosimallin Creation Modessa pelaaja pääsee muokkaamaan kaikkea aina areenoiden mattoja ja köysiä myöden. Yksinpelin varsinainen pihvi on jaoteltu kahteen moodiin, joista on itse asiassa hieman vaikea sanoa, että kumpi on se pääasiallinen yksinpeli.

WWE Universe -pelimuoto on oikeastaan WWE-hiekkalaatikko. Tilassa voi kruunata uusia mestareita ja tapella viikoittaisissa matseissa ja maksukanavien tapahtumissa. Pelaamista voi jatkaa käytännössä ikuisesti. Road to Wrestlemania sen sijaan kertoo kolme lyhyempää tarinaa, joissa pääsee näkemään ihan kiinnostavan vilkaisun myös kulissien taakse. Välillä myös nyrkit tanassa.

Koska se kuitenkin on WWE-tuotemerkin ystäville erittäin tärkeää, todettakoon, että WWE ’12:n pelattavien hahmojen galleria on erittäin laaja ja kohtalaisen ajantasainen. Mukana ovat käytännössä kaikki RAW:in ja Smackdownin silmäätekevät ja kourallinen vanhoja Brock Lesnarin kaltaisia legendoja. Nimilistoja silmäilemällä muutamia tuoreimpia, vuoden sisällä esiteltyjä hahmoja pelistä kyllä puuttuu, mutta rosteri on sanalla sanoen mahtava.

Jos haluat vihollisia, yritä muuttaa jotain

Kokonaan uudistunut pelattavuus on osin huikean innovatiivinen, osittain taantumuksellinen esimerkki legendaarisesta yhden näppäimen pelistä. Pelisarjan vanhojen ystävien kannattaa suhtautua varauksella, ja avoimin mielin. Monella tavalla WWE ’12 on kuitenkin showpainiteemaisten videopelien tämänhetkinen kuningas.

Uusi pelimekaniikka kannattaa opetella vähintään edes siksi, ettei ole aivan pihalla, jos ja kun Yuke’s päättää jatkaa sen kehitystä eteenpäin ensi vuonna. Sanontaa mukaillen, kyllä tätä mieluummin kannattaa pelata, kuin ensi vuonna turpaansa ottaa.

 

Lue myös

Crusader Kings II (PC)

Journey (PS3)

Mario Party 9 (Wii)

Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)

The Last Story (Wii)

Wargame: European Escalation (PC)

Yakuza: Dead Souls -ennakko (PS3)

 

Muropaketin uusimmat