Wiikon wanha: Starcraft
Harva peli on tehnyt niin näkyvää ja pysyvää vaikutusta kuin Starcraft. 1998 julkaistu reaaliaikanaksusota on samalla kaivanut harvinaisen pelaajakansan väliin syvän vallihaudan. Moni ei ole koskaan edes koskenut Starcraftiin, eikä perusta pelistä yhtään mitään. Toiset ovat kokeilleet ja pettyneet. Ja niin kovin moni on nauttinut teoksen antimista täysin rinnoin viimeiset puolitoista vuosikymmentä.
Niin, puolitoista vuosikymmentä. Ja yli 11 miljoonaa myytyä peliä. Käännökset Macille ja jopa Nintendo 64 -versio. Peli, joka on joissain paikoin maailmaa urheilulaji ja vitsiniekkojen mielestä jopa uskonto. Piti Starcraftistä tai ei, sen merkitystä ei voi vähätellä.
Blizzard Entertainmentille Starcraft oli aikoinaan valtaisa haaste. Yhtiö iski kultasuoneen WarCraft-naksuillaan ja nyt putiikin piti luoda jotain, joka olisi jotain vielä parempaa. Ensimmäiset Starcraftin protot rakennettiin melkeinpä suoraan WarCraft II:n päälle, mikä oli toki oiva tapa saada nopeasti jotain toimivaa, mutta samalla kovin rajoittunutta. Kun lehdistö pilkkasi peliä ”örkeiksi avaruudessa”, pisti Blizzard kaiken uusiksi. Parikin kertaa.
Firmalla oli muutenkin raivoisa vauhti päällä, sillä lähes samaan aikaan aloitettiin kaksi uutta projektia. Starcraftin rinnalla kehitettiin myös hack’n’slash-seikkailua, josta syntyi aikanaan eräs ihan pikku pikkuriikkinen peli nimeltään Diablo.
Naksuttelua uudella meiningillä
Naksustrategiat oli jo nähty, siltä se ainakin tuntui 90-luvun lähestyessä loppuaan. Olimme kokeneet Command & Conquerin ja WarCraft II:n tsunamin, jonka myötä markkinoille syydettiin satoja parhaimmillaan keskivertoja, yleensä tylsiä klooninaksuja. Starcraft kuitenkin rikkoi genren vakiintuneet kaavat monella tapaa. Siinä oli muun muassa kolme täysin erilaista rotua, eikä perinteiseen tapaan kahta identtistä tai enimmilläänkin vain hieman toisistaan eroavaa puolta. Vaikka roduilla oli kullakin täysin uniikit pelityylinsä ja kikkansa, kaikelle löytyi myös vastakeinot. Peli oli taitavasti rakennettu ja tasapainotettu, minkä johdosta sen pelaaminen oli jatkuvasti kiinnostavaa ja haastavaa.
Peli myös nivoi RTS-genren normeista poiketen taitavaa tarinankerrontaa suoraan pelin ytimeen. Juonikuviot etenivät kuin huomaamatta, ohjaten lumoutunutta pelaajaa tehtävästä toiseen. Moni yksityiskohta pelin tarinoista ja roduista on levinnyt laajalti myös Starcraft-yhteisön ulkopuolelle. Moni pelaaja on varmasti kuullut vaikkapa zergeistä ja zergh rusheista, vaikka ei tietäisikään mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan.
Hyvän pelattavuuden ja pelimekaniikan ohessa Starcraftin suurin lumo oli kuitenkin Battle.net-moninpelipalvelun ja lähiverkko/nettimoninpelin sujuvuudessa.
Pelin pitkä vetovoima selittyykin näiden asioiden yhdistelmällä. Toisille se on yhä mukava yksinpeli, toisille Starcraft on yhä edelleen äärimmäisen toimiva, vetoava ja uusia haasteita tarjoava moninpeli.
Starcraftin tietokone- ja N64-versiot ovat lisäreineen maailman myydyimpien pelien listalla. Pelistä on julkaistu aimo liuta romaaneja, figuureja ja jopa kelpo lautapeli. Silti pelisarja on pidetty suorastaan vakan alla: lisärit julkaistiin muutaman vuoden sisään emopelistä, minkä jälkeen peli on saanut pärjätä omillaan. Blizzardin tyyliä ei voi kuin ihailla. Moni muu firma olisi lypsänyt sarjaa huolella. Näyttää kuitenkin siltä, että suosiota riittää myös seuraavalle puolelletoista vuosikymmenelle.
Lisätietoja:
Starcraft
Suunnittelija: Blizzard Entertainment
Julkaisija: Sierra
Alustat: PC (1998, Mac (1999), Nintendo 64 (2000)
Jukka O. Kauppinen
Lisää retroilua
Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja
Lue myös
Creative HS-930i – saako rahalla laatua?
Dolphin 4 Gt Touch – vedenpitävä MP3-soitin
Ensikosketus: Ghost Recon: Future Soldier – soturit kuin kummitukset
Medal of Honor -ensikosketus: Räiskyvä matka Afganistaniin
PlayStation Move – otimme tuntumaa PS3:n uuteen peliohjaimeen
