Uusimmat

Arvostelu: Ring-ohjaajan A Cure for Wellness on sopivasti häiriintynyt kauhuleffa

14.02.2017 10:10 Aki Lehti

Ensi-ilta: 17.02.2017
Alkuperäisnimi: A Cure for Wellness
Ohjaus: Gore Verbinski
Käsikirjoitus: Justin Haythe
Pääosissa: Dane DeHaan, Jason Isaacs, Mia Goth, Celia Imrie, Harry Groener & Lisa Barnes
Pituus: 147 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Kylpyläparantolassa tapahtuu kamaluuksia
Arvostelija: Aki Lehti

4/5

Ringin uusintaversiosta ja Pirates of the Caribbeanista tutun ohjaajan kahjo kauhulokuva on hänen paras ohjaustyönsä.

Ohjaaja Gore Verbinskin vuoden 2002 Ring-remake näytti hänen osaavan tehdä hienon näköistä jälkeä ja Pirates of the Caribbean jatko-osineen oli komeaa katseltavaa. The Lone Ranger -seikkailu dumattiin lähes yksimielisesti maanrakoon, vaikka Dome elokuvasta pitikin. Nyt Verbinski palaa visuaalisen kikkailun täysin överiksi vetävällä A Cure for Wellness -kauhuleffalla, joka vähät välittää kirjoittamattomista, mutta usein noudatetuista säännöistä.

Pääosassa nähdään Dane DeHaan Wall Street -meklari Lockhartina, joka rikkoo lakia työssään. Firma jolle hän työskentelee on pulassa, sillä Pembroke-pomo (Harry Groener) ei ole palannut reissultaan sveitsiläiseen kylpylään. Hänen kumppaneilleen lähettämänsa kirje on sekopäinen, mutta ukko tarvitaan takaisin New Yorkiin allekirjoittamaan sopimus, joka mahdollistaa yritysfuusion. Kusetuksesta kiinni jäänyt Lockhart kiristetään lähtemään Eurooppaan noutamaan pomoa.

Pembroke on joko täysin seonnut tai valaistunut Alpeilla sijaitsevassa Volmer-insituutissa, ylellisessä yli satoja vuosia vanhassa kylpylässä, jonka erikoislaatuinen vesi on avain parantumiseen. Pahin sairauksista on tässä tapauksessa harha rahan ja materian tuomasta onnesta ja niistä menestyksen mittarina.

Vuoren huipulla sijaitsevassa kylpylässa menestyneet seniorikansalaiset nauttivat olostaan. Shakkia, sulkapalloa ja krokettia kylpytakit päällä pelaavat, tai chitä harjoittavat ja erilaisia hoitoja saavat ihmiset syövät ja varsinkin juovat hyvin. Hoitoon kuuluu nauttia suuria määriä kylpylän putkissa virtaavaa vuoren uumenista peräisin olevaa vettä. Kukaan heistä ei vaikuta sairaalta, mutta he eivät myöskään tahdo poistua parantolasta.

Työntekijöillä tai asiakkailla ei ole kiire mihinkään, toisin kuin Lockhartilla, joka haluaa vain saada pomonsa ulos laitoksesta ja häipyä. Kylpylä-parantolan johtaja Volmer (Jason Isaacs) vakuuttaa kaikkien olevan siellä omasta tahdostaan. Pembrokea ei kuitenkaan tunnu löytyvän ja Lockhart yrittää palata vuoren juurella sijaitsevaan kylään ilmoittaakseen esimiehilleen tilanteesta. Parantolassa eivät kännykät tai netti toimi, mutta sieltä häipyessään meklari joutuu auto-onnettomuuteen ja herää kipsi jalassa parantolasta potilaana.

Tästä alkaa yhä omituisemmaksi muuttuva kauhusatu, joka hetkittäin tuntuu jopa parodialta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan itsensä vakavissaan ottava psykologinen pelottelu, jonka maailmassa tapahtuu pähkähulluja ja todella sairaita asioita.

Ensin A Cure for Wellness vaikuttaa kritisoivan ihmisten tapaa polttaa itsensä loppuun työn ja menestyksen vuoksi, mutta se muuttuu vähitellen joksikin aivan muuksi. Volmer-institutin hoito ei ehkä autakaan asiakkaita, vaan paikkaa pyörittävää henkilökuntaa ja erityisesti johtaja Volmeria, jonka oma omituinen Hannah-tytär (Mia Goth) on ollut potilas koko ikänsä.

A Cure for Wellnes näyttää todella upealta ja on melkoista visuaalista kikkailua jopa Verbinskin asteikolla. Hän ja kuvaajansa Bojan Bazelli käyttävät taitavasti hyväkseen peilejä ja heijastuksia, joista saa hyvän kuvan trailerin kohtauksesta, jossa kamera on kiinnitetty junan kylkeen. Ohjaaja onnistuu tekemään kylpylästä samaan aikaan satumaisen, kauniin ja kamalan paikan, jonka pinnan alla vaanii yököttävä pahuus.

Laitoksen loputtoman pitkät käytävät ovat täyttä Kubrickia, jonka lisäksi Verbinski lainaa muiltakin mestareilta: Hitchcockin, Jodorowskyn ja Cronenbergin vaikutteeet huomaa.

A Cure for Wellness vaikuttaa olleen Verbinskille samanlainen projekti kuin Crimson Peak Guillermo del Torolle. Se tekee kunniaa vanhoille kauhuleffoille ja on osittain rehellinen pastissi, sekoitus goottiestetiikkaa, Hammer-kauhua ja modernimpaa tyyliä. Verbinskin elokuva on kuitenkin Crimson Peakia paljon häiriintyneempi teos joka saa voimaan fyysisesti pahoin.

Lockhartin kävellessä murtuneen jalkansa kanssa hitaasti kylpylän käytävillä, luolissa ja toimenpidehuoneissa Verbinski ei käytä tehokeinona böö-pelottelua, vaan luottaa sairaan kauniiden kuviensa luomaan tunnelmaan, hiipivään pelkoon ja ahdistukseen.

Dane DeHaan on oiva valinta pääosaan ja hänen sekoamisensa on uskottavaa. Tämä on vasta hänen toinen pääosaroolinsa, jos Metallican keikkaa ja fantasiaa sekoittavaa Through the Never -hybridiä ei lasketa mukaan.

Jason Isaacs johtaja Volmer -pahiksena onnistuu olemaan muutakin kuin pelkkä mielipuolisia kokeita ja operaatioita tekevä hullu tohtori. Hän on pelottava sairaine teorioineen, vaikka hahmossa on myös jotain hauskaa, mutta miehelle nauramisesta tulee taatusti likainen olo loppuratkaisun myötä. Isaacs on vakuuttava roolissaan, sillä hänen vakuuttelujaan parantolan metodeista ja päämääristä ei usko hetkeäkään.

Leffan lopussa homma lähtee lapasesta vallan upeasti ja sairas twisti kruunaa koko kauniin sekasotkun todella ällöttävälla paljastuksellaan. Teos on ainakin 20 minuuttia liian pitkä, mutta kuten alussa todettiin, niin Verbinski ei piittaa säännöistä.

Tältäkin voi lopputulos näyttää, kun asiansa osaava, tyylikkääseen taiteiluun mieltynyt ohjaaja saa tarpeeksi rahaa sekoilla mielensä mukaan. Leffa on kuin kieroutunut aikuisten satu, jonka kyytiin täytyy vain hypätä ja antaa sen viedä mukanaan.

A Cure for Wellness on Verbinskin uran paras elokuva.

PlusMiinusNolla:

+ Kaunis, kamala ja kamaluudessaan kaunis
+ Pääosakolmikko
– Miksi mukaan on ängetty pari aivan onnetonta CGI-luomusta, kuten kamalan näköinen auton alle jäävä peura?
0 Kauhusadun maailmassa viihtyy, mutta ei aivan kahta ja puolta tuntia

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat