Uusimmat

Arvostelu: Iron Man -ohjaajan Viidakkokirja on yllättävän hyvä Disney-leffa

11.04.2016 12:26 Tatu Junni

ViidakkokirjaEnsi-ilta: 13.4.2015
Alkuperäisnimi: The Jungle Book
Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Marks Rudyard Kiplingin kirjojen pohjalta
Pääosissa: Bill Murray, Ben Kingsley, Idris Elba, Lupita Nyong’o, Scarlett Johansson, Giancarlo Esposito, Neel Sethi & Christopher Walken
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Mini-Tarzan seikkailee digieläinten kanssa
Arvostelija: Tatu Junni

3,5/5

 

 

Iron Man -ohjaajan teki mittatilaustyönä Disneylle teknisesti vaikuttavan elokuvan.

Disneylle on pakko nostaa hattua. Viihdejätti nimittäin tietää, kuinka tehdä rahaa.

Jo alkuvuosinaan yhtiö nappasi rosteriinsa Tuhkimon ja Lumikin kaltaiset satuklassikot ja teki niistä hyvin menestyneitä animaatioelokuvia. Hahmot jäivät elämään populaarikulttuuriin ja samalla niiden rinnalle luotiin uusia – ja kas, mylly alkoi jauhaa kultaa. Erilaiset kotiteatterijulkaisut VHS-kaseteista blu-ray-kiekkoihin sekä teatterilevitykseen päässeet 3D-päivitykset ovat pitäneet huolen siitä, että Disneyn kassakone on kilkattanut tasaiseen tahtiin jo vuosikymmenten ajan. Miljardeja ja taas miljardeja tahkonneita oheistuotteita on turha edes mainita.

Vuonna 2010 Disney keksi, että vanhat elokuvat voi myydä uudelleen tekemällä niistä näyteltyjä versioita. 3D-kiiman kannalta juuri sopivaan aikaan ilmestynyt Liisa Ihmemaassa keräsi Mouse Houselle hulppeat 1,025 miljardia dollaria – ja siitähän sitten piru pääsi irti. Viime vuosina Disney on jo julkaissut päivitetyt versiot Prinsessa Ruususesta (Maleficent) ja Tuhkimosta (Cinderella). Ja lisää on tulossa: Liisan seikkailut jatkuvat ensi kuussa ja työn alla on sovitukset ainakin Dumbosta, Pienestä merenneidosta, Kaunottaresta ja hirviöstä – jopa prinssi Uljaasta.

Tuorein Disney-leffa on Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan – tai oikeastaan yhtiön oman, vuoden 1967 piirretyn – filmatisointi. Animaatiosta voi tosin puhua nytkin, sillä hahmojen lisäksi myös uuden Viidakkokirjan kaikki maisemat on luotu tietokoneilla. Ihmisnäyttelijöitä nähdään valkokankaalla käytännössä vain yksi.

Aikaisemmat klassikkokierrätykset eivät ole laadullaan päätä huimanneet. Liisa Ihmemaassa oli visuaalista karkkia ja Angelina Jolie irrotteli ihastuttavasti Maleficentissa. Sen suurempiin kehuihin ei Disney ole antanut uutuuselokuvillaan aihetta. Juuri siksi Viidakkokirja onnistui yllättämään positiivisesti. Se on leikiten parasta näyteltyä Disneytä moneen vuoteen – Marvel– ja Star Wars -elokuvat toki laskujen ulkopuolella.

Viidakkokirjan tekijäkaarti on vaikuttava. Ohjaaja Jon Favreau ei ole suuri visionääri, mutta kyllä Iron Man -kippari tietää, miten viihdettä tehdään. Ääninäyttelijöiksi on pestattu Hollywoodin nimekkäimmät tähdet Bill Murraysta Ben Kingsleyhin ja Idris Elbasta Scarlett Johanssoniin. Tuntematon on vain susien kasvattamaa Mowglia esittävä Neel Sethi. Kokemuksen puutteen huomaa, mutta toisaalta 12-vuotias lapsi on ollut todella vaativan tehtävän edessä. Aikuisellekaan ei olisi helppoa nakki esiintyä uskottavasti mielikuvituseläinten kanssa läpi parituntisen elokuvan.

Viidakkokirjan ehdoton valtti on visuaalisuus.

Elokuva näyttää upealta alusta loppuun ja karvaturreista metsän puihin. Osa eläimistä toki vaikuttaa vähän turhan kevyiltä painoonsa nähden, ja muutama muukin notkahdus on valkokankaalle lipsahtanut. Enimmäkseen Viidakkokirja on kuitenkin täysin fotorealismin juhlaa, jota tuijottaa monttu auki. Edes eläinten höpötys ei näytä tyhmältä, kumma kyllä. Jumanjista on tultu parissa vuosikymmenessä todella pitkälle, ja Piin elämänkin tiikeri jää Viidakkokirjan petojen varjoon. Visuaalisten tehosteiden Oscar-ehdokkuus on jo täysin varma, ja voittokin vaikuttaa todennäköiseltä.

Lisäpisteitä elokuvalle ropisee selkeistä toimintakohtauksista (harvinaista herkkua nykyään), kohtuullisesta kestosta (tunti ja 45 minuuttia), hyväntuulisesta pohjavireestä ja kerrankin onnistuneesta 3D-tehosteesta. Viidakkokirja toimii varmasti hyvin myös perinteisenä versiona, mutta tällä kertaa ei kakkulavaihtoehtoa kannata kynsin ja hampain vältellä. Esiteinit osaavat varmasti arvostaa hassunhauskoja eläinhahmoja, joista moni – myönnetään – viihdytti itseänikin. Osa otuksista oli päättömyydessään suoraan Ice Age -osastoa.

Hyvää riittää, mutta viiden tähden viihdetuote Viidakkokirja ei ole.

Elokuvan juoni on kaavamainen kuin käsityölehden liite. Nuoremmat katsojat asiaa tuskin noteeraavat, mutta aikuista tuskastuttaa. Etenkin loppupuolella keskittyminen herpaantuu, kun tapahtumien kulun näkee jo reippaasti ennalta. Saman pakkopullan nimissä Viidakkokirja sisältää pakollisen ”hyväksy itsesi ja uskalla elää” -opetuksen ja tottahan elokuvaan on pari animaatioversiosta tuttua lauluakin pitänyt upottaa. Ratkaisu on hieman outo, kun elokuvan ikäraja on kuitenkin K12.

Rallatteluista ei kuitenkaan kehtaa liiemmin valittaa, koska harvoinpa sitä pääsee todistamaan kerrostalon kokoisen orangin irrottelevan Christopher Walkenin äänellä.

Kauttaaltaan Viidakkokirja on salonkikelpoista koko perheen viihdettä, jonka parissa aikuiskatsojakin viihtyy hyvin. Klassikkoa tästä tuskin tulee, mutta hyvä mieli sentään.

PlusMiinusNolla

+ Komea ja korea
+ Vaikuttavat ääninäyttelijät
– Käsikirjoitus ei ole teknisen toteutuksen tasolla

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat