Uusimmat

Arvostelu: Tehostepökäle Gods of Egypt on kuin ripulivaippa naamalle

30.03.2016 09:04 Tatu Junni

Gods of EgyptEnsi-ilta: 1.4.2015
Alkuperäisnimi: Gods of Egypt
Ohjaus: Alex Proyas
Käsikirjoitus: Matt Sazama & Burk Sharpless
Pääosissa: Gerard Butler, Nikolaj Coster-Waldau & Brenton Thwaites
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Raiskata katsojan aivot
Arvostelija: Tatu Junni

1/1

 

Joskus kauan sitten juhlittu The Crow -ohjaaja Alex Proyas on tehnyt uransa surkeimman tekeleen. Gods of Egypt on elokuva, josta on vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa.

Luoja yksin tietää, mitä Alex Proyasille tapahtui. Ohjaajan ura lähti Spirits of the Air, Gremlins of the Clouds -harjoitelman (1989) jälkeen käyntiin filmatisoinnilla James O’Barrin kulttisuosiota nauttivasta The Crow -sarjakuvasta (1994). Elokuva vaati tunnetusti pääosaa esittäneen Brandon Leen hengen, mutta muuten homma sujui hyvin. Tummanpuhuva toimintadraama keräsi runsaasti kiitosta, MTV-sukupolvi oli pähkinöinä ja kolmikymppinen Proyas hetken aikaa juhlittu uusi kyky.

Suitsutus jatkui vielä Dark Cityn (1998) kohdalla, mutta sitten ohjaajalta putosi pallo.

Vuoden 2002 bändidraama Garage Days jäi useimmilta huomioimatta – Suomessa elokuva julkaistiin aikoinaan vain VHS-formaatissa. Will Smithin tähdittämä I, Robot (2004) muistetaan 12 vuotta myöhemmin vain elokuvahistorian härskimmästä tuotesijoittelusta, eikä Tiedostakaan (2009) moni hyvää sanottavaa ole alkujärkytyksestä toivuttuaan keksinyt – tunnustettakoon tosin, että elokuva löytyy omalta guilty pleasure -listaltani.

Nicolas Cagen UFO-hörhöilyn jälkeen Proyas katosi elokuva-alalta seitsemäksi vuodeksi. Perjantaina Suomen ensi-iltansa saavaa Gods of Egyptia katsellessa miehen paluuta ei voi kuin surkutella.

Elämässä ei kaikki mene suunnitelmien mukaisesti, ei edes elokuvaohjaajilla. Kun kriitikot eivät toivottaneetkaan Alex Proyasia tervetulleeksi takaisin Hollywoodiin kuohuvan, kukkien ja kilisevän kanssa, alkoi ohjaaja tuittuilla. Gods of Egyptin Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen Proyas julkaisi Facebookissa vuodatuksen, jossa hän julisti kriitikot mitään ymmärtämättömiksi idiooteiksi. Haluan uskoa, että purkauksessa oli kyse vain keski-ikäisen nirppanokkamiehen huonosta päivästä. Jos Proyas nimittäin oikeasti kuvittelee Gods of Egyptin olevan hyvä elokuva, on ukolla todella vakavia ongelmia korvien välissä.

Tehostekylläinen kalkkunasatu on ohjaajan uran surkein esitys, jonka katsominen on kamalampaa kuin naaman hautaaminen yön yli hautuneeseen ripulivaippaan. Gods of Egyptin idea sentään on ihastuttavan uuno. Muinaisen Egyptin jumalat (jotka ovat tietenkin kotoisin avaruudesta) elävät kuolevaisten keskellä lihallisista iloista nauttien ja keskenään juonitellen. Tarpeen vaatiessa kolmimetriset hujopit muuttuvat eräänlaisiksi esi-Transformereiksi, jotka mättävät toisiaan turpaan ja lentelevät hiekka-aavikoiden yllä pulureen (!) avulla.

Matt Sazaman ja Burk Sharplessin väsäämä juonentapainen keskittyy Game of Thrones -tähti Nikolaj Coster-Waldau esittämään Horukseen, jonka Set (300-rooliaan laiskasti kierrättävä Gerard Butler) ajaa maanpakoon kesken kruunajaisten. Loppuelokuvan ajan Horus pyrkii saamaan valtakuntansa takaisin Maleficent-pallinaama Brenton Thwaitesin pikkukonnan ja 90-luvun digiliekkien keskellä avaruusperkelettä paimentavan Geoffrey Rushin avustuksella. Välillä seikkaillaan tuonpuoleisessa, sitten taas Maapallon kiertoradalla. Kuulostaa hauskalta – ei ole.

Gods of Egyptista tuli vuoden 2016 ensimmäinen ison luokan Hollywood-floppi. Elokuva sai jo ennen ensi-iltaansa aimo annoksen anaalivaikkua niskaansa näyttelijäkaartinsa valkopesun myötä (yksikään pääosan esittäjä ei ole edes nimellisesti tummahipiäinen). Rasismisyytökset ja Rotten Tomatoes varmistivat sen, että Gods of Egypt jäi katsojatilastoissa kauas kärjestä. Tällä hetkellä elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti kasaan noin 130 miljoonan dollarin lipputulot. Sen budjetti oli – ilman markkinointikuluja – 140 miljoonaa. Jatko-osan kohtaloa ei tarvitse siis jännittää. Hyvä niin, sillä näin hirveää koettelemusta ihmissielu ei kahdesti kestä.

Ensi vuoden Razzie Awards voidaan perua. Jok’ikisen pystin voi huoletta postittaa Gods of Egyptin tekijöille jo nyt. Sen tehosteet, näyttelijäsuoritukset ja käsikirjoitus ovat pystyyn kuollutta kuonaa. Koko elokuva on rytmitetty kömpelösti, mukana ei ole yhtään kiinnostavaa hahmoa ja silti kesto on venytetty kahden tunnin pahemmalle puolelle. Tarjolla ei ole mitään, mitä Muumio-elokuvat tai lukuisat paremmat tehosteseikkailut eivät olisi jo tarjonneet. Jos Gods of Egyptille jostain pitäisi kiitosta antaa, kuuluisivat kehut Wachowskin siskosten ja Renny Harlinin suusta. Nouseva Jupiter ja The Legend of Hercules kun ovat Proyasin pökäleen rinnalla lähes mestariteoksia. Se on totaalinen tyylitajuttomuuden ylistys, johon kannattaa uhrata vain kaikista pahin krapula-aamu. Oksentelu ja vapina kun ovat taivaallista hemmottelua Gods of Egyptin jälkeen.

Gods of Egypt haiskahti jo etukäteen sen verran vaaralliselta kokemukselta, että pyysin elokuvan lehdistönäytökseen ihmiskilveksi Backwood Madness -ohjaaja Ari Savosen. Findie Ry:n uunituore pääjehu ja Bunny the Killer Thingin kaltaisista genreleffoista tuttu karvanaama on roskarainojen ystävä, mutta Gods of Egypt oli hänellekin liikaa.

”Gods of Egypt oli pyhäinhäväistystä Egyptin jumalia kohtaan. Miksi näin mielenkiintoisesta aiheesta on tehty videopelin näköinen toimintaelokuva, synkän mytologisen seikkailun sijaan? Gods of Egypt on tämän vuoden Fantastic Four”, Savonen tykitti näytöksen jälkeen.

”Jos samanlaiseen kohteluun laitettaisiin Suomen muinaisjumalat Ukko, Ahti ja Tapio, enemmistö yleisöstä pahoittaisi varmasti mielensä. Miksi näistä jumalista on tehty saippuaoopperaa harrastavia Transformereita? Hamlet-juoni ja katsomme Egyptin jumalia teinipariskunnan näkökulmasta. Transformers-elokuvien tapaan tässäkin on ’robotteja’, miljoonaan kertaan nähty ja ennalta arvattava juoni ja epämielenkiintoinen teinirakkaus. Hyi yäk!”.

Jotain hyvää elokuvasta oli silti löydettävissä.

”Geoffrey Rush ja Anubis. Geoffrey Rush on yksi lempinäyttelijöitäni ja hän oli hieno valinta aurinkojumala Ran rooliin. Harmi vaan, että hahmo ja samalla jumala oli pilattu. Samaa voi sanoa Anubiksen suhteen. Hieno design ja ääni, mutta voi herranvittu, miksi Anubiksin sisääntulo ja poistuminen on toteutettu Super Mario Brosin viemäriputkityyliin? Gods of Egypt oli varmasti alun perin videopeli, josta päätettiinkin tehdä elokuva.”

Savosen terveiset ohjaajalle ovat kaikesta huolimatta kannustavat. Köyden sijaan kollegalle on tarjolla neuvo:

”Palaa juurillesi. Ratkaise ongelmat aivoilla, älä rahalla. The Crow ja Dark City ovat edelleen hyviä elokuvia, jotka tehtiin tiukalla budjetilla. Ne olivat synkkiä ja mielenkiintoisia elokuvia, joissa oli hienot hahmot. Molemmissa oli tuttu tarina ja teema, mutta sitä oli katsottu uudesta kulmasta tuoden mukaan jotain uutta – tai noh, ainakin jotain sellaista, mitä ei ollut miljoonaan kertaan kulutettu. Ensi kerralla 100 miljoonaa vähemmän budjettia ja 100 kertaa enemmän ajatusta peliin.”

Arvosanaksi Gods of Egyptille Ari Savonen luovuttaa Dome.fi:n tavoin yhden tähden.

”Ei tätä elokuvaa voi suositella kenellekään. Katsokaa ne The Crow ja Dark City mieluummin.”

PlusMiinusNolla

+ Geoffrey Rush
+ Ihastuttavan pöljä idea
– Kaikki muu

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat