Uusimmat

Arvostelu: Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen hauskimpia elokuvia

01.02.2017 13:21 Aki Lehti

Ensi-ilta: 3.2.2017.
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Niroz Haji, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio
Pituus: 98 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Syyrialainen mies löytää Suomesta hyviä ihmisiä
Arvostelija: Aki Lehti

Pakolaiskriisistä kertovaan elokuvaan sisältyy toivo paremmasta. 

Aki Kaurismäen edellinen elokuva, vuoden 2011 Le Havre oli hänen satamakaupunki-trilogiansa ensimmäinen osa, humaani teos, jossa köyhät auttoivat kanssaihmisiään minkä pystyivät ja rikkailla ei riittänyt tahtoa tehdä hyvää. Sen perusteella maailmassa oli kuitenkin vielä toivoa jäljellä.

Toivon tuolla puolen jatkaa saman teeman parissa kertomuksella Valdemar Wikströmistä, kauppamatkustajasta ja baarinpitäjästä, sekä Suomeen saapuvasta syyrialaisesta pakolaismiehestä nimeltään Khaled, joka anoo täältä turvapaikkaa. Suomen viranomaisten mielestä melkein koko perheensä menettänyt Khaled ei ole hengenvaarassa ja hänet päätetään palauttaa Syyriaan.

Euroopan pakolaiskriisistä kertovan elokuvan aihe on arka, ajankohtainen ja synkkä, mutta siihen sisältyy myös toivo paremmasta. Kaurismäki haastaa katsojan ajattelemaan ja pohtimaan asioita omintakeisen tutulla tyylillään. Toivon tuolla puolen kommentoi nykymaailmaa kaurismäkeläisen todellisuutensa kautta, mutta tällä kertaa hauskemmin kuin pitkään aikaan. Elokuvassa on melkein yhtä paljon komediaa kuin draamaa. Kaurismäki tekee oman mielipiteensä hyvin selväksi, tietäen maahanmuuttoaiheen kuumentavan joidenkin suomalaisten tunteita.

Ohjaajan maailmassa eri aikakaudet sekoittuvat toisiinsa tutulla tavalla: esimerkiksi poliisilaitoksella Khaledin sormenjäljet skannataan tietokoneelle ja vieressä poliisi nakuttaa hänen tietojan ylös mekaanisella kirjoituskoneella. Sekoitus nykyhetkeä ja vuosikymmeniä vanhaa Helsinkiä tuntuu taas täysin luontevalta paikalta.

Sakari Kuosmanen esittää Wikströmiä, kauppamatkustajaa, joka kokee henkilökohtainen tragedian ja sitä seuraavan taloudellisen onnistumisen, hänen voittaessaan uhkapelaamalla suuren summan rahaa. Hän perustaa vaatimattoman ruokaravintolan, jonka takapihalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut Sherwan Hajin hienosti näyttelemä Khaled päätyy nukkumaan. Ensitapaamisella syyrialainen lyö häntä säikähtäessään nyrkillä nenään, mutta tajuttuaan miehen olevan pulassa, päättää Wikström auttaa häntä. Luvattomasti maassa oleva paperiton Khaled saa töitä kuppilasta.

Kuosmanen teki ensimmäinen elokuvaroolinsa yhtenä Frankeista Kaurismäen Calamari Unionissa vuonna 1985, päätyen ohjaajan luottonäyttelijäksi. Vaikka isoa miestä on kutsuttu muun muassa yhden ilmeen Kuosmaseksi, niin se yksi ilme riittää jälleen. Kauppamies Wikströmin elämän onnenpotkusta riittää jaettavaa muillekin. Kuosmanen näyttelee naama peruslukemilla, kuten Kaurismäen leffoissa on tapana, mutta silti hahmosta välittyy lämpö ja hyvyys. Wikström selvästi uskoo, että tekemällä hyviä tekoa maailmasta tulee ainakin vähän parempi paikka, jossa kaikkien on helpompi elää ja olla. Hahmo sanailee hauskasti ja kertoo mielipiteensä kärkkäästi ja suoraan, mutta ei ilkeillen, aivan kuten ohjaaja itsekin. Wikström on aivan selvästi Kaurismäen alter ego.

Kameran takana on Kaurismäen lisäksi hänen luottokuvaajansa Timo Salminen, joka on taltioinut 35 mm filmille simppeleitä, viipyileviä ja kauniita kuvia, jotka kertovat paljon rauhallisella tyylillään. Kuosmanen kertoi häntä haastatellessani tunnelman olevan Kaurismäen kuvauspaikalla rauhallinen, mutta hyvällä tavalla latautunut. Ohjaajan setissä ei huudeta tai rähjätä, vaan orkesterinjohtajan avulla ammattilaiset tekevät vain sen mitä pitää. Rento fiilis välittyy katsomoon asti niin vakavista kuin hauskoistakin kohtauksista. Tarina on rankka, mutta Toivon tuolla puolen on silti yksi Kaurismäen hauskimmista elokuvista.

Se naurattaa ääneen, saa ajattelemaan ja silmäkulmakin kostuu. Paljon enempää ei elokuvalta voi vaatia.

PlusMiinusNolla:

+ Sherwan Haji fanitti Kaurismäkeä jo aiemmin, jonka kyllä huomaa hänen suorituksestaan
+ Kuosmanen on juuri oikea näyttelijä esittämään miestä, joka uskoo hyvään.
– Turhankin tuttua ja turvallista Kaurismäkeä, kaikki perusmaneerit mukana.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat