Arvostelu: X-Men: Apocalypse onnistuu viihdyttämään kaavamaisella supersankarikertomuksellaan
Ensi-ilta: 20.5.2016
Alkuperäisnimi: X-Men: Apocalypse
Ohjaaja: Bryan Singer
Käsikirjoittajat: Simon Kinberg
Pääosissa: James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence, Oscar Isaac, Nicholas Hoult, Rose Byrne, Tye Sheridan, Sophie Turner, Olivia Munn & Lucas Till
Pituus: 144 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Megapahis haluaa tuhota maailman, mutanttisankarit rientävät apuun
Arvostelija: Aki Lehti
X-Men: Apocalypse on pätevä lisä mutanttielokuvien sarjaan, vaikka se hetkittäin uhkaakin tukehtua mukaan ängetyn materiaalin määrään ja toimintarymistelyyn.
Viimeisen parin päivän aikana on saanut taas nauraa ihmisten sekopäisyydelle. Joukko leffa- ja X-Men -faneja höpöttää jälleen ilmeisen tosissaan netin keskustelupalstoilla, kuten IMDB:ssä siitä, kuinka Disney on lahjonut kriitikot mustamaalatakseen muiden studioiden supersankarielokuvia. 20th Century Foxin X-Men: Apocalypse on kerännyt tällä viikolla odottamattoman nuivat arviot, kun taas Disneyn omistamaa, Marvel Studiosin Captain America: Civil Waria kehuttiin vapun tienoilla. Dome.fi on valitettavasti jäänyt ilman masseja, joten meidän on ehkäpä pakko kehua elokuva.
Vaihtoehtona saattaa olla sekin, että aidosti pidimme uudesta mutanttiseikkailusta, vaikka siinä on myös vikansa.
Apocalypse on Fox-studion versio ja vastine Disneyn ja Marvelin Avengers-elokuville, joiden kakkososan sekasotkun se pesee mennen tullen. Tietysti juoni on niin perinteinen supersankarikertomus kuin olla ja voi: megapahis uhkaa tuhota maailman, megapahis saa houkuteltua avukseen hahmoja, jotka on totuttu näkemään sankareina, supersankarit taistelevat megapahista vastaan.
Leffa alkaa muinaisesta Egyptistä, jossa maailman ensimmäistä mutanttia Tuhoa palvotaan jumalana. Nukuttuaan tuhansia vuosia vangittuna romahtaneen pyramidin alle supermutantti herää 1980-luvulle, eikä ole kovin iloinen. Ei pitkiksi venähtäneisiin päiväuniinsa, eikä maailman tilaan. Nykymeininki huutaa uutta maailmanjärjestystä ja sen Tuho aikoo toteuttaa, säästäen vain vahvimmat yksilöt. Ensimmäiseksi hän laukaisee maailman kaikki ydinohjukset avaruuteen ja kerää ympärilleen joukon vahvoja mutantteja, jotka uskovat hänen ideoihinsa.
Kuusitoista vuotta mutanttihahmojen parissa puurtanut ohjaaja Bryan Singer hallitsee hommansa. Hän napsii näppärästi elokuvaansa mukaan juonikuvioita ja hahmoja sarjakuvan eri aikakausilta ja kasaa niistä toimivan paketin. Välillä uhkaa ähky, ohjaajan änkiessä mukaan kaiken mahdollisen mitä vajaan kahden ja puolen tunnin leffan vain mahtuu.
Hahmoja, juonikuvioita ja tarinoita on mukana aivan jumalaton määrä, mutta Singer ja luottoleikkaaja-säveltäjänsä John Ottman onnistuvat pitäämään tarinan kasassa. Kohtaukset liukuvat paikasta ja hahmosta toiseen todella sujuvasti ja katsoja ei tipahda kärryiltä missään vaiheessa, edellyttäen tietysti, että hahmot ovat entuudestaan tuttuja. Muuten Apocalypsesta ei tajua yhtikäs mitään, mutta eihän tämän olekaan tarkoitus olla itsenäinen teos, vaan yksi pala palapelissä, jonka kasaaminen valmiiksi on entistä hankalampaa.
Kokonaisuutena X-Men- ja Wolverine -leffoissa ei ole mitään järkeä, ei vaikka First Class ja viimeistään Days of Future Past reboottasivat elokuvien maailman ja aikajanan, mutta samasta ongelmasta kärsii myös vielä paljon paljon pahemmin lähdemateriaali. Yritäpä pysyä X-Men-sarjisten tarinan perässä vuodesta 1963 viime vuoteen asti.
Apocalypse on edeltäjiään enemmän toimintaelokuva kuin draama, joka on jonkin sortin pettymys. Vakavampi pohdinta on aina ollut X-Men-tarinoiden parasta antia. On ihmis- ja mutanttisuhteita nytkin mukana, vaikka varsinkin loppua kohden keskitytään lähinnä rymistelyyn. Leffa käsittelee muun muassa Magneton uuden perheen kohtaloa, hänen ja Elohopean suhdetta, Ravenin asemaa ihailtuna ja rohkeana sankarimutanttina ja Kykloopin ja Jean Greyn ihastumista.
Pidempään mukana olleet X-Men starat loistava jälleen. James McAvoyn Professori Xavier, Michael Fassbender Magnetona ja Jennifer Lawrencen Mystikko / Raven ovat ne hahmot, joiden kertomusten oheen muut tarinat sijoittuvat. Nicholas Houltin Pedolle Apocalypsessa ei anneta paljon tekemistä, mutta muutamaan ensimmäisessä elokuvassa tavatun hahmon nuorempaan versioon tutustutaan kunnolla ja ajan kanssa.
Kyklooppi (Tye Sheridan), Jean Grey (Game of Thronesin Sophie Turner) ja Storm (Alexandra Shipp) saavat kunnon taustatarinat, kun taas Painajainen (Kodi Smit-McPhee), fanisuosikki Tajunta (Olivia Munn) ja uusi tappavan vaarallinen Arkkienkeli (Ben Hardy) vain tupsahtavat tarinaan mukaan. Tajunta saa omituisen vähän ruutuaikaa, kun taas Kykloopin tarinaan tuhlataan turhankin paljon minuutteja. Uudet näyttelijät suoriutuvat rooleistaan kehuttavasti, paitsi Sophie Turner, jonka tunteiden vuoristorata on yllättäen paikoin tuskallista katsottavaa.
Show’n varastaa ei niin yllättäen Evan Peters Elohopeana, jolle on annettu tällä kertaa kaksi kohtausta, joissa hänen salamannopeaa kirmaamistaan tarkkaillaan hänen itsensä kokemana. Edellisen elokuvan hidastettu toimintakohtaus oli hieno, mutta nyt homma viedään uusiin sfääreihin. Teknisesti mestarilliset erikoistehosteiden ja temppujen riemujuhlat saavat tuijottamaan valkokangasta hymy korvissa. Toivottavasti kohtaus, jossa Elohopea pelastaa melkoisen määrän Xavierin kartanon nuoria mutantteja, päätyy Blu-rayn bonusmateriaalin making of -osastolle. Siinä on lukematon määrä jippoja, joiden toteutus menee yli hilseen.
Parhaasta näyttelijäsuorituksesta vastaa jälleen Michael Fassbender, jonka moniulotteisen Magneton tarina on sarjan kiinnostavimpia. Toinen stooreista on tietysti sen karvaisen kynsiniekan kertomus. Hugh Jackmanin Wolverine esiintyy Apocalypsessa vain cameo-roolissa, joka on kuitenkin usean minuutin mittainen ja reippaan väkivaltainen. Paljastamatta sen enempää, todetaan vain, että mitään järkeä Wolverinen tuomisessa väkisin elokuvaan mukaan ei ole, varsinkaan jos Jackmann esiintyy enää vain Wolverine 3:ssa, joka sijoittuu aivan eri aikaan kuin tämä teos. Turhanpäiväistä fanien kosiskelua.
Myös Oscar Isaac onnistuu Tuhona lateksimaskinsa alla. Hänen esittämänään muinaisen jumalamutantin syyt tuhota maailma tulevat harvinaisen selviksi. Yleensähän pahikset tahtovat tehdä ilkeyksiään ilman sen kummempaa syytä, tai jos motivaatiota selitetään, on se usein vain sekopäisyys. Isaacin Tuho on oikeasti uhkaavan oloinen hahmo.
X-Men: Apocalypse on herkkua sarjisfaneille, varsinkin meille jotka luimme juuri näitä samoja tarinoita lehdistä 1980-luvulla. Se onnistuu siirtämään fokuksen nuorempiin hahmoihin, joiden lisäseikkailuja katsoo tämän jälkeen mieluusti lisää.
PlusMiinusNolla:
+ Leikkaus ja usean juonen nivominen yhteen
+ Mukana varsin rajuja kohtauksia K12-elokuvaksi
+ Elohopea
– Wolverine
– Tietokone-efektirymistely menee loppua kohden turhan överiksi
0 Fanikakkulut päässä: 
