The Visit on parasta mitä M. Night Shyamalan on saanut aikaan vuosikausiin
Ensi-ilta: 11.9.2015
Alkuperäisnimi: The Visit
Ohjaus: M. Night Shyamalan
Käsikirjoitus: M. Night Shyamalan
Pääosissa: Kathryn Hahn, Ed Oxenbould, Olivia DeJonge, Deanna Dunagan ja Peter McRobbie
Pituus: 94 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Umpihullut isovanhemmat ovat vaaraksi lapsenlapsilleen
Arvostelija: Aki Lehti
The Visit tuskin olisi saanut näin paljon huomiota kenenkään muun ohjaamana kuin M. Night Shyamalanin. Suurin osa ihmisistä taitaa mennä katsomaan leffan vain nähdääkseen kykeneekö hän saamaan aikaan vielä edellisiä elokuviaan huonomman tekeleen.
Ohjaaja-käsikirjoittaja M. Night Shyamalanin The Visit on hänen oman yhtiönsä Blinding Edge Picturesin tuottama, herran aiempia elokuvia huomattavasti pienemmällä budjetilla tehty kauhukomedia. Tätä edeltäneet suuren rahan leffat The Last Airbender, The Happening ja After Earth olivat kaikki aivan kammottavia tekeleitä, joista tosin vain viimeinen oli kunnon floppi.
Shyamalania on helppo mollata, mutta ei hän aivan kaikkea niskaansa satanutta kuraa ole ansainnut. Ohjaajana hän on ihan pätevä kaveri, mutta käsikirjoitusten rustaamisen herra voisi unohtaa. The Visitin juonessa ei pakollisen yllätyskäänteensä kera ole taaskaan mitään järkeä, mutta tällä kertaa lopputulos ei ole aivan kamala. Tarjolla on harmitonta hömppää.
Pääosissa nähdään Ed Oxenbould ja Olivia DeJonge, jotka esittävät Tyleria ja Beccaa, sisaruksia jotka lähetetään viikoksi isovanhempiensa luokse maatilalle hevonkuuseen. Pappaa ja mammaa he eivät ole tavanneet koskaan aiemmin ja pian selviää, että vanhuksissa on jotain todella pahasti vialla.
Päivisin maailman kiltein, jatkuvasti kokkaava isoäiti juoksee öisin alasti ympäri taloa ja kirkuu eläimellisesti. Hellä pappa taas kerää kakkavaippojaan liiteriin ja istuu huvikseen haulikonpiippu suussaan. Ja tämä on vain alkua sekoilulle ja hulluudelle.
The Visit on toteutettu found footage -tyyliin. Suurin osa valkokankaalla nähdyistä kuvista on Beccan dokumenttielokuvaansa varten kuvaamaa materiaalia. Tyyli toimii yllättävän hyvin, eikä kamera heilu niin paljon, että se alkaisi ottaa päähän. Teini-ikäisen tytön videokameralla kuvaamaksi materiaali on aivan liian ammattimaista jälkeä, mutta se laskettakoon vain positiiviseksi asiaksi.
Elokuvan parasta antia ovat sen näyttelijät. Pääsosia esittävät muksut ovat molemmat melkoisia löytöjä. Kuvausten aikana Olivia DeJonge oli 16-vuotias ja Ed Oxenhold häntä kolme vuotta nuorempi. He onnistuvat saamaan katsojan uskomaan heille tapahtuviin älyttömyyksiin.
Isovanhempia esittävät Deanna Dunagan ja Peter McRobbie venyvät helposti hellyydestä hulluuteen. Myös lähinnä Skypen välityksellä nähtävä Kathryn Hahn vähän höpsönä ja surullisena äitinä on oivallinen. Hahnin hahmossa on jotain samaa kuin hänen tämän vuoden aliarvostetuimmassa tv-sarjassa eli Happyishissa esittämässään äidissä.
Huhujen mukaan The Visitistä leikattiin kolme eri versiota, mutta lopulta päädyttiin jonkin sortin kauhukomediaan. Olisi kiinnostavaa nähdä elokuvasta rehellinen kauhu- tai komediaversio. Tällaisena se ei ainakaan pelota, eikä nauratakaan kuin pariin otteeseen. Loppupuolen twistin arvaa ennalta todennäköisesti jokainen katsoja, eli tällä kertaa M. Night Shyamalanin tavaramerkissä on edes jotain järkeä.
Kenenkään muun ohjaamana The Visit tuskin olisi saanut näin paljon huomiota. Suurin osa ihmisistä taitaakin mennä katsomaan leffan vain nähdääkseen voiko Shyamalan tehdä vielä edellisiä elokuviaan huonomman tekeleen.
Siihen hän ei sentään kykene.
The Visit on tv-sarja Wayward Pinesin ohella Shyamalanin tuotoksista paras sitten Kylä-elokuvan. Hyväksi tätä ei voi missään tapauksessa kutsua, mutta miehen muutamaan edelliseen ripulointiin verrattuna tämä kakki on sentään kiinteä pökäle.
PlusMiinusNolla
+ Ihan viihdyttävä hömppä, ei aiheuta myötähäpeää kuten ohjaajan edelliset elokuvat
+ Näyttelijät, varsinkin muksut
– Ei pelota tai naurata tarpeeksi
