Uusimmat

12 vuotta tehty Boyhood on kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen

08.10.2014 18:16 Aki Lehti

BoyhoodEnsi-ilta: 10.10.2014
Alkuperäisnimi: Boyhood
Ohjaaja: Richard Linklater
Käsikirjoittaja: Richard Linklater
Pääosissa: Patricia Arquette, Ethan Hawke, Ellar Coltrane & Lorelei Linklater
Pituus: 165 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Poika kasvaa ja ikääntyy oikeasti katsojan silmien edessä valkokankaalla natiaisesta 18-vuotiaaksi.
Arvostelija: Aki Lehti

4,5/5

Elokuvanteossa yksi vaikeimmista asioista on saada tapahtumat tuntumaan todellisilta ja aidoilta. Richard Linklaterin Boyhood onnistuu siinä lähes täydellisesti.

Viime viikolla tuli julistettua David Fincherin Gone Girl vuoden parhaaksi amerikkalaiseksi valtavirran elokuvaksi tähän mennessä. Indieleffojen puolella saman tittelin saa nyt Richard Linklaterin Boyhood. Linklater oli vastuussa myös yhdestä viime vuoden hienoimmista elokuvista, Rakkautta ennen -trilogian kolmannesta osasta, Before Midnightista. Viimeistään nyt hänen on aika nousta Hollywood-ohjaajien kärkikastiin myös suuren yleisön silmissä. Herrahan on suoltanut laatuleffoja toisensa perään aina 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Boyhoodista ja sen omaperäisestä tavasta kuvata samoja näyttelijöitä 12 vuoden ajan on jaksettu jauhaa alkuvuodesta asti. Richard Linklaterin ideasta uutisoitiin ensimmäisen kerran kuitenkin jo noin kymmenen vuotta sitten. Boyhood ei pysty millään täyttämään sinä aikana kasaantuneita odotuksia, mutta parhaiten sitä kuvaa kuitenkin sana mestariteos.

Boyhood on Linklaterin lempilapsi, jonka tekoon käytettiin kuitenkin yhteensä vain 39 päivää 12 vuoden aikana. Kerran vuodessa kokoontunut ryhmä kuvasi aina vain muutaman päivän kerrallaan.

Boyhood

Elokuva alkaa vuodesta 2002, Ellar Coltranen esittämän Masonin ollessa 6-vuotias. Olivia-äiti (Patricia Arquette) päättää muuttaa muksujensa kanssa toiseen kaupunkiin. Kauan poissa ollut Ethan Hawken esittämä isä ilmestyy uudelleen kuvioihin. Ohjaajan tyttären Lorelei Linklaterin esittämä isosisko Samantha on juuri niin ärsyttävä kuin isosiskon kuuluukin olla. Isäpuolia tulee ja menee. Useimmille heistä maistuu viina liiankin hyvin. Uusi koulu alkaa, tytöt kiinnostavat, Harry Potter on maailman kovin juttu. Vuodet vierivät ja Potterin tilalle tulee Kurt Vonnegut. Juuri mitään ei tapahdu, mutta silti katsojan silmien edessä tapahtuu kaikki, mikä ihmiselämässä on merkityksellistä.

Koko Boyhoodin idea on ajan kuluminen, kasvu, ne pienet hetket, jotka jättävät ihmiseen jälkensä koko loppuiäksi. Mikä tekee sinusta juuri sinut? Elokuvan tarina ei ole täynnä yllättäviä juonenkäänteitä, vain arkisia asioita. Pituutta Boyhoodilla on melkein kolme tuntia. Kuulostaako tylsältä? Sitä se ei ole, sillä elokuva on yksi realistisimmista kasvutarinoista, mitä valkokankaalla on nähty. Boyhood on pieni pala todellisuutta ja oikeaa elämää.

Ellan Coltrane on oiva valinta Masonin rooliin, vaikka varttuessaan hänen näyttelemisensä muuttuukin alati kehnommaksi. Huonoa se ei silti ole missään vaiheessa. Juniorina näyttelijä vain leikkii kohtaukset läpi. Hän ei ajattele asiaa liikoja, mutta vanhetessaan Coltrane tulee tietysti itsetietoiseksi siitä mitä tekee. Flegmaattisessa Masonissa on loppupuolella vähän yliyrittämisen makua.

Boyhood

Ajan kulumista ei Boyhoodissa sen kummemmin selitellä, vaan leffaa hyppää aina vuoden eteenpäin tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Näyttelijöiden fyysisten muutosten lisäksi asia tulee katsojalle selväksi ympärillä tapahtuvista asioista. Yksi merkittävimmistä seikoista on populaarikulttuuri. Linklaterilla on taito napsia mukaan muun muassa juuri ne videopelit ja hittibiisit, jotka vievät katsojan välittömästi elämässä taaksepäin juuri oikeaan hetkeen ja joilla on merkitystä vielä nykyäänkin.

Boyhood-nimestä huolimatta näemme myös isän ja äidin kasvutarinan. Ohjaajan luottonäyttelijä Ethan Hawke vain paranee vanhetessaan, ja Patricia Arquette on uransa parhaassa roolissa. Parhaan naisnäyttelijän Oscar-ehdokkuus napsahtaa naiselle aivan varmasti. Vaikka Lorelei Linklater on mukana tietysti vain siksi, että ohjaaja-isä saattoi luottaa hänen pysyvän mukana koko projektin ajan, niin mitään vikaa nuoren naisen suorituksessa ei ole. Arquetten hahmon mieltymys viinaanmeneviin miehiin on aihe, jota olisi voinut käsitellä vähän syvällisemminkin. Viinan aiheuttamat ongelmat ohitetaan turhan vauhdikkaasti.

Moni voi ihmetellä, että miksi pitäisi olla kiinnostunut amerikkalaisen, alempaan keskiluokkaan kuuluvan valkoisen pojan kasvukivuista. Varsinkin kun Mason on teini-ikään päästyään melko ärsyttävä hahmo. Katsojan ei tarvitsekaan pitää Masonista. Ideana on kuvitella itsensä samoihin tai samankaltaisiin tilanteisiin ja ongelmiin, joita elämä heittää kasvavan lapsen ja nuoren eteen. Kaikilla meillä on ollut elämässä vastaavia tilanteita, ja ne voi siirtää kenen tahansa kokemaan aikuistumiseen.

Esteet, ilo, suru, kauneus ja pettymys ovat universaaleja asioita.

Boyhood

Parhaiten Boyhood toimii todennäköisesti Masonin ikäisille, jotka ovat eläneet omat lapsuus- ja nuoruusvuotensa samaan aikaan. Toinen ryhmä on tietysti juuri tuon ikäisten nuorten vanhemmat. Elokuvan maailmaan sisälle pääsemisessä voi olla eniten vaikeuksia vähän päälle kolmekymppisillä, joiden lapsuuteen ei ole kuulunut esimerkiksi samoja leluja tai pelejä kuin Masonin.

Liikoja leffa ei katsojaltaan vaadi, sen maailma imaisee mukaansa kenet tahansa joka jaksaa keskittyä kolmen tunnin ajan.

Boyhood tuskin toimisi näin hyvin, jos se olisi kuvattu perinteiseen tapaan. Sitä ei kuitenkaan ole rakennettu vain yhden kikan varaan. Näyttelijöiden vanheneminen kahdentoista vuoden verran valkokankaalla yhdessä Linklaterin hienon käsikirjoituksen ja taitavan ohjauksen avulla tekevät ajan kulumisesta totta. Mikään ei ole vaikeampaa kuin saada kuvattua todellisuus nauhalle. Siinä Linklater onnistuu lähes täydellisesti.

PlusMiinusNolla

+ Omaperäinen idea
+ Populaarikulttuuriviittaukset
+ Koko työryhmän omistautuminen asialleen yli 12 vuoden ajan
– Ellar Coltrane ei ole maailman paras näyttelijä
– Mukana muutama todella korni, muuhun materiaaliin täysin sopimaton kohtaus

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat