Uusimmat

12 Years a Slave on tärkeä elokuva, jonka katsomisesta tulee huono olo

24.01.2014 12:30 Aki Lehti

12 Years a SlaveEnsi-ilta: 24.1.2014
Alkuperäisnimi: 12 Years a Slave
Ohjaaja: Steve McQueen
Käsikirjoittaja: John Ridley (perustuu Solomon Northupin elämäkertaan)
Pääosissa: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Brad Pitt, Benedict Cumberbatch, Sarah Paulson, Paul Dano & Paul Giamatti
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Vapaa mustaihoinen mies myydään orjaksi 1850-luvun Yhdysvalloissa
Arvostelija: Aki Lehti

4/5

12 Years a Slave on Steve McQueenin kertomus orjuudesta, mutta myös ihmisen joutumisesta oman kehonsa vangiksi. McQueen käsitteli samaa teemaa jo kahdella edellisellä elokuvallaan.

Ohjaaja Steve McQueen ei päästä katsojaa helpolla. Ensin tuntuu siltä, että eikö orjuus 1800-luvun Yhdysvalloissa ole jo täysin loppuunkaluttu aihe elokuvalle? Ei se taida olla, sillä tämän leffan lisäksi hetken miettimisen jälkeen mieleen ei tule kuin kaksi orjuutta käsittelevää valtavirran elokuvaa: Tuulen viemää ja Django Unchained. Näistä ensimmäinen on pelkää pintaa ja toinen satiiri. Orjuudesta on varmasti tehty muitakin realistisia leffoja, mutta ei näin rankkaa, realistista ja kammottavaa.

12 Years a Slave menee ihon alle, tulee uniin ja jää kummittelemaan takaraivoon päiväkausiksi. Se saa katsojan voimaan pahoin, ja hyvä niin.

Mikä karmivinta, Steve McQueenin elokuva perustuu tositapahtumiin. Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor) on tummaihoinen vapaa mies, joka asuu vaimonsa ja lapsiensa kanssa vuoden 1841 New Yorkissa. Viulistina elantonsa ansaitseva Northup huijataan työreissulle Washingtoniin. Kostean illan jälkeen hän herää kahleissa, ja joutuu orjaksi seuraavaksi kahdeksitoista vuodeksi.

12 Years a Slave

12 Years a Slave on adaptaatio Northupin vuonna 1853 julkaisemastaan omaelämäkerrasta. McQueenin käsittelyssä raadollinen tarina on tositarina orjuuden kauheuksista, mutta myös kommentaari nykyihmisen vankeudesta omassa kehossaan. Teema, jota hän käsitteli eri näkökulmasta jo kahdella aiemmalla elokuvallaan. Hunger seurasi nälkälakossa olevia vankeja Pohjois-Irlannissa 1980-luvun alussa, ja Shame näytti meille seksiaddiktimiehen, joka ei pystynyt hillitsemään himojaan mitenkään. Hunger ja Shame olivat molemmat mestariteoksia. Niin on 12 Years a Slavekin, mutta eri tavalla. Kunnianhimoisesta toteutustavastaan huolimatta se on tehty suurelle yleisölle. Kaksi edellistä teosta olivat lähellä taide-elokuvaa. 12 Years a Slave on myös vaikea leffa, mutta lähinnä vain aiheensa puolesta.

Brittinäyttelijä Chiwetel Ejiofor on oikea valinta Solomonin rooliin. Hän on niitä näyttelijöitä, jotka pystyisivät välittämään surun ja tuskan, toivon ja epätoivon sanomatta sanaakaan. Hänen silmänsä ja kasvonsa kertovat kaiken. Solomon joutuu Paul Giamattin esittämän nilkin orjakauppiaan käsiin ja myydään pian plantaasinomistaja Fordille (Benedict Cumberbatch). Ford kohtelee orjiaan hyvin, mutta Solomon päätyy käsirysyyn Paul Danon esittämän Tibeatsin kanssa. Tämä melkein hirttää Solomonin kohtauksessa, joka on leffan vaikuttavampia.

Solomon taiteilee loputtoman tuntuisen ajan varpaillaan välttääkseen kuoleman. Steve McQueen esittää kohtauksen niin, että katsoja ei pelkästään samaistu Solomoniin. Hän on Solomon. Kylmät väreet kulkevat vieläkin pitkin selkäpiitä, viikkoja elokuvan katsomisen jälkeen kohtausta ajatellessa. Köysi kuristaa kaulaa edelleen. Solomon selviää, mutta oikea helvetti on vasta edessäpäin.

12 Years a Slave

Lopulta orja myydään Michael Fassbenderin esittämälle Edwin Eppsille, täysin mielipuoliselle juopolle sadistille, joka löytää raamatusta oikeutuksen orjien kidutukselle ja raiskaamiselle. Eppsin silmätikkuna on Patsey, Lupita Nyong´on esittämä orjanainen. Epps raiskaa Patseyn useaan kertaan. Motiivina hän teeskentelee olevan rakkauden, ja Sarah Paulsonin esittämän vaimonsa saamisen mustasukkaiseksi. Ne ovat tietenkin pelkkiä tekosyitä – rakkauden kanssa akteilla ei ole mitään tekemistä. Elokuvan kammottavimmassa kohtauksessa Epps pakottaa Solomonin ruoskimaan Patseyn. Tapahtumaa ei kaunistella, vaan kohtaus on pelkkää ihonriekaleita ja valuvaa verta. Se saa katsojan raivostumaan ja häpeämään olla ihminen. Väkivallattomuuden nimiin vannovankin katsojan tekee mieli satuttaa Fassbenderin taidolla esittämää mielipuolta.

Solomonin taktiikkana selvitä hengissä on piilottaa herroiltaan se fakta, että hän on fiksu mies, joka osaa tietysti lukea ja kirjoittaa. Välillä tapa raivostuttaa, ja Solomon vaikuttaa alistuvan kohtaloonsa. Hänen haluaisi edes yrittävän karata ja todistaa vaimonsa ja vanhojen ystäviensä avulla olevansa vapaa mies eikä orja. 12 Years a Slave toistaa kuitenkin tarkasti Solomonin kirjassaan kertoman tarinan.

Ihmisen sietokyvyn rajoilla elävien orjien elämän realistinen kuvaus ei ole kaunista katsottavaa. Juuri siksi tämän elokuvan voisikin näyttää vaikka jokaisen yläasteen 9. luokan historiantunnilla. Ohjaus, kuvaus, käsikirjoitus ja näyttelijät ovat kaikki erinomaisia. 12 Years a Slave on jokaisen saamansa Oscar-ehdokkuuden arvoinen elokuva.

PlusMiinusNolla

+ Tärkeä aihe ja tärkeä elokuva, yhdeltä aikamme tärkeimmistä ohjaajista

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat