Aki Lehden suosikkielokuvat 2010-luvulta
2010-luvun kymmenen parhaan elokuvan nimeäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, sillä pikaisen pohdinnan jälkeen listallani oli yli sata elokuvaa. Ne tulivat mieleen sen kummemmin miettimättä, eli homma olisi helppo jos elokuvia voisi listata vaikkapa 500 parasta. Yhdeksi ratkaisuksi jäi nimetä jokaisen vuoden paras elokuva, mutta siitäkään ei tullut yhtään mitään. Päätin lopulta listata vain elokuvia, jotka eivät ole yhdysvaltalaisia. Pääosin litanian leffoissa puhutaan siis jotain muuta kieltä kuin englantia, mutta niitäkin on eksynyt mukaan. Nyt listalla on näköjään jopa neljä tämän vuoden elokuvaa ja äääh, luovutan..
1. I Saw the Devil (2010)
Eteläkorealaisista kostoelokuvista se kaikista kipein ja ehkä jopa Oldboy-leffaakin parempi. Ohjaaja Kim Jee-woon kosto on suloista ja tuntuu katsojasta niin niin hyvältä, vaikka samalla saakin pidätellä oksennusta.
2. Incendies – Nawalin salaisuus (2010)
Denis Villeneuven viimeinen ranskankielinen elokuva, joka on Arrival– ja Blade Runner 2049 -leffoistaan parhaiten tunnetun mestarin rankin teos. Oli syystäkin ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 2011. Sisältää todella puistattavan juonenkäänteen, joka ei kuitenkaan ole mukana vain shokkiarvon takia.
3. Parasite (2019)
Viime keväänä Cannesin pääpalkinnon voittanut Bong Joon-hon (Snowpiercer, The Host, Okja) Parasite on elokuva jossa toimii aivan kaikki. Absurdista ja älykkäästä, mutta todella viihdyttävästä genresekoituksesta ei kannata lukea mitään etukäteen. Suomessa laajempaan levitykseen tammikuussa saapuva Parasite naurattaa, järkyttää, ällöttää sekä koskettaa ja sen haluaa katsoa saman tien uudestaan.
4. Burning (2018)
Poetry- ja Secret Sunshine -elokuvillaan aiemmin lumonneen Lee Chang-dongin hypnoottinen, uskomattoman komea tulkinta Haruki Murakamin novellista on aluksi perinteinen poika tapaa tytön -tarina, mutta yhä kryptisemmäksi muuttuvan elokuvan vaikuttava loppu jää vaivaamaan viikkokausiksi. Burningin muistaa taatusti loppuelämänsä, sillä elokuvaaja Hong Kyung-pyon taltioimissa hetkissä ja kuvissa on jotain maagista.
5. Certified Copy – Iltapäivä Toscanassa (2010)
Iranilaismestari Abbas Kiarostamin pitkän uran ensimmäinen kotimaansa ulkopuolella tekemä näytelmäelokuva Iltapäivä Toscanassa kertoo kirjailijan ja antiikkikauppiaan yhden päivän suhteesta. Romanttisena hömppänä markkinoitu elokuva on kuitenkin mietteliäs tutkielma taiteesta ja jäljennöksistä, käsitellen kopioiden merkitystä useasta näkökulmasta, onnistuen samalla viihdyttämään.
6. Queen of Hearts (2019)
Keski-ikäisen äitipuolen ja teinipojan seksisuhteesta kertova Dronningen saa katsojan hurraamaan äärimmäisen kierotuneelle naiselle, josta näyttelijä Trine Dyrholm tekee upean moniulotteisen hahmon. Kukin saa itse päättää onko hän psykopaatti vai vain keski-iän kriisistä kärsivä ihminen, joka menee liian pitkälle. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2019 elokuvapalkinto oli ansaittu.
7. Isänsä poika (2014)
Hirokazu Kore-eda voitti vuonna 2018 Shoplifters-elokuvallaan Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon, mutta hänen filmografiassaan vain The Third Murder on hyvä elokuva, muut ovat mestariteoksia. Isänsä poika on uskomattoman koskettava kuvaus luopumisesta, onnesta, vanhemmuudesta ja mustasukkaisuudesta.
8. Kärsimys ja kunnia (2019)
Näyttelijä Antonio Banderas ja Pedro Almodóvar ovat tehneet yhteistyötä melkein 40 vuotta. Ystävysten uusin elokuva Kärsimys ja kunnia on Almodóvar-asteikolla rauhallinen mestariteos, ylistys elämälle, rakkaudelle ja rakkaudelle elokuvaan.
9. Kasvot, kylät (2017)
Maaliskuussa 90-vuotiaana kuollut Agnès Varda jää usein mainitsematta puhuttaessa ranskalaisen elokuvan uudesta aallosta, vaikka hän oli sen pioneeri. Edelläkävijän La Pointe Courte -debyytti sai ensi-iltansa jo vuonna 1955. Viimeisinä vuosinaan Vardaa pidettiin vähän liikaakin hellyttävänä mummona. Oli hän sitäkin, mutta myös huippuälykäs konkari, joka työskenteli kuolemaansa asti. 33-vuotiaan valokuvataiteilija JR:n ja Vardan yhteinen Kasvot, kylät -dokumentti on elokuva, joka saa uskomaan ihmiseen.
10. For Sama (2019)
Syyriasta ja Alepposta on tehty useita hienoja, järkyttäviä ja koskettavia dokumentteja, mutta For Sama on niistä ehdottomasti paras ja vuoden 2019 tärkeimpiä elokuvia. Kuvaaja ja ohjaaja Waad al-Kaetab jää Sama-pikkuvauvansa kanssa Aleppoon jakaakseen sodan kauheudet koko maailman katsottavaksi. Aiheutti hysteerisen vollotuskohtauksen, mutta kaikista kauheuksista huolimatta elokuva ei menetä uskoaan parempaan huomiseen.
