Tatu Junnin suosikkielokuvat 2010-luvulta

Olisin voinut nostaa omalle listalleni monta Helinän jo edellä esittämää valintaa, joten kymmenen suosikin listaaminen osoittautui vielä odotettuakin haastavammaksi puuhaksi. Nyt listallani on kymmenen sellaista elokuvaa, jotka voisin katsoa koska tahansa uudelleen ja/tai joiden näkeminen teki aikoinaan erityisen suuren vaikutuksen. Ja kuten asiaan kuuluu, vasta kun sain listan jo valmiiksi, nousi mieleen ainakin 15 elokuvaa, jotka olisivat kuuluneet mukaan itseoikeutetummin kuin ehkä mikään nyt mukaan otetuista…

1. Arrival (2016)

Denis Villeneuve nousi 2010-luvulla suosikkiohjaajieni listalle suoraan Darren Aronofskyn ja David Fincherin seuraan. Arrival on yksi parhaista koskaan näkemistäni scifi-elokuvista senkin takia, ettei se seuraa tuttuja kaavoja tai ratkaise konflikteja perinteisin keinoin. Lisäksi Arrival on todella komea ja koskettava elokuva, joka toimii aina Jóhann Jóhannssonin luomaa äänimaailmaa myöten.

2. Logan (2017)

2010-luku tullaan muistamaan supersankarielokuvien vuosikymmenenä. Useimpien genren leffojen parissa viihdyin hyvin, mutta henkilökohtaisella tasolla eniten kosketti Hugh Jackmanin Logan. Toki sen tarinassa oli omat lapsellisuutensa, enkä vieläkään pysty pääsemään yli siitä, ettei tarinan pahis ollut Liev Schreiberin Sapelihammas, vaan joku yhdentekevä kloonipiru. Silti Logan on 2010-luvun supersankarielokuvista se, joka on itselleni tärkein. Hyvin toki toimivat myös mm. Deadpool, Spider-Man: Into The Spider-Verse, X-Men: Days of Future Past, Captain America: The Winter Soldier ja ensimmäinen Guardians of the Galaxy.

3. The Raid: Redemption (2011) & Dredd (2012)

Väkivaltaleffat jäävät harvemmin mieleen, mutta ensimmäinen The Raid ja juoneltaan perin samanlainen Dredd poikkeavat massasta. Syynä on tietenkin se, etteivät ne tuhlaa aikaa tarpeettomuuksiin, vaan keskittyvät adrenaliinin erittämiseen ja tiiviiseen tunnelmaan. Molempien elokuvien kohdalla aivot saavat levätä ja alkueläin sisällä taputtaa pieniä karvaisia käsiään.

4. What We Do in the Shadows (2014)

Taika Waititin ja Jemaine Clementin ohjaama kulttikomedia What We Do in the Shadows nauratti alusta loppuun jo ensimmäisellä kerralla. Elokuvan pohjalta tehty HBO Nordic -sarjakin on toiminut perin hyvin, mutta tuntuu elokuvan jälkeen väkisinkin hieman haalealta. ”I think of it like this. If you’re going to eat a sandwich, you would just enjoy it more if you knew no one had fucked it.”

5. Prisoners (2013)

Denis Villeneuven vähemmän tunnettu draamatrilleri, joka toimi erinomaisen ahdistavasti jo kolme vuotta ennen kuin itsestäni tuli isä. Jake Gyllenhaal ja Hugh Jackman kuorivat itsestään esiin uusia tasoja oikealla tavalla ahdistavassa tarinassa, joka pakottaa katsojan tarkastelemaan omaa moraaliaan ja jää mieleen useammaksi päiväksi.

6. The Grand Budapest Hotel (2014)

Kaikista Wes Andersonin elokuvista en ole ollut aina innoissani, mutta The Grand Budapest Hotel on erinomainen esitys. Aivan hillittömän hyvällä rytmityksellä, visuaalisella ilmeellä ja näyttelijöillä (mm. Adien Brody, Edward Norton, Bill Murray, Ralph Fiennes, Willem Dafoe, Tilda Swinton…) varustettu draamakomedia (tai mikä lie) on tullut nähtyä jo useamman kerran.

7. Whiplash (2014)

J.K. Simmons vakuutti ensin OZ-sarjassa, sitten Spider-Man-elokuvissa. Whiplashilla hän osoitti lopullisesti olevansa aika pirun kova näyttelijä, jonka intensiteetti on omaa luokkaansa. Miles Teller jää toki Simmonsin jalkoihin, mutta panee parastaan. Mieleen on jäänyt myös Whiplashin moneen suuntaan tempova soundtrack.

8. The Social Network (2010)

Facebook alkaa olla jo menneen talven lumia, mutta David Fincherin ohjaama The Social Network toimii edelleen erinomaisen hyvin. Jesse Eisenberg on saanut paljon lokaa niskaansa esittämästään Lex Luthorista Batman v Supermanissa, mutta kaveri tekee elämänsä roolisuorituksen Mark Zuckerberginä.

9. Miesten vuoro (2010) & Miehiä ja poikia (2019)

Sananlasku siitä, ettei suomalainen mies puhu tai pussaa, on tietenkin täyttä paskaa ja kahle monen jalassa. Sen tekevät hyvin selväksi myös Joonas Berghällin dokumentit. Miesten vuoro aloitti tunteista vaikenemisen kulttuurin nakertamisen vuosikymmenen alussa ja yhdeksän vuotta myöhemmin työ jatkui Miehiä ja poikia -elokuvalla, joka löytyy Yle Areenasta kevääseen 2020 asti. Koskettavaa katsottavaa, jonka jälkeen oman elämän valopilkut loistavat ainakin hetken vähän kirkkaammin.

10. Jojo Rabbit (2019)

Taika Waititin uusin elokuva ehtii Suomen teattereihin vasta tammikuussa, siis 2020-luvun puolella. Virallisesti Jojo Rabbit on kuitenkin maailmalla jo julkaistu, joten huumoria ja draamaa yhdistävällä kasvukertomuksella on oikeus olla mukana tällä listalla. Toisin kuin voisi kuvitella, ei elokuva 10-vuotiaasta natsipojasta ja mielikuvitus-Hitleristä ole mitään Sacha Baron Cohen -tyylistä uunoilua. Jojo Rabbitia katsoessa saa toki nauraa reippaasti, mutta loppua kohden tarina myös vakavoituu ja saattaapa silmäkulmaankin joku roskakin eksyä. Waititin tähän mennessä paras elokuva.

Kunniamaininta: Nähtävästi yhtään suomalaista fiktioelokuvaa ei listauksellemme ole mahtunut, joten haluan mainita vielä lopuksi ainakin Ikitien (2017). Myös suomalaisten genreleffojen (Rendel, Iron Sky jne.) esiinmarssia on ollut ilo seurata, vaikka itse elokuvat eivät viiden tähden teoksia olleetkaan.