300: Imperiumin nousu on mahtavan pöljä toimintapläjäys

Ensi-ilta: 07.3.2014
Alkuperäisnimi: 300: Rise of an Empire
Ohjaaja: Noam Murro
Käsikirjoittaja: Zack Snyder & Kurt Johnstad
Pääosissa: Sullivan Stapleton, Eva Green, Lena Headey, Hans Matheson, Rodrigo Santoro, Callan Mulvey, David Wenham, Jack O’Connell, Andrew Tiernan, Igal Naor & Andrew Pleavin
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Bodatut puolialastomat kreikkalaiset hakkaavat loputtomissa hidastetuissa kohtauksissa persialaisten päitä irti.
Arvostelija: Aki Lehti

300-elokuvan jatko-osa tiedostaa olevansa täyttä b-luokan roskaa ja sellaisena se on vallan viihdyttävä väkivaltapaketti.

Ja taas mennään! Ensimmäisestä 300–elokuvasta on jo seitsemän vuotta aikaa. Se on liian pitkä aika olla ilman puolialastomia, huippukuntoon treenattuja sotilaita. Riippumatta katsojan sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, niin moisia vartaloita katselee mielellään. Joko kuolaten tai kateellisena – tai kuolaten ja kateellisena.

Seitsemän vuotta on myös pitkä aika odottaa 300:n tyyppiselle elokuvalle jatko-osaa. Ensimmäisestä diganneet eivät ehkä enää kuulu kohderyhmään, mutta uusia katsojia luulisi löytyvän helposti. Zack Snyderin alkuperäisen elokuvan juonesta ei tarvitse tietää mitään nauttiakseen 300: Imperiumin noususta. Juoni kun on toissijainen juttu kaikkien toimintakohtausten keskellä.

Jos tarkkoja olleen, ei 300: Imperiumin nousu ole oikeastaan jatko-osa tai esiosa, vaan sivuosa. 300 keskittyi vain, no, niiden kolmensadan spartalaisen taisteluun persialaisen jumalkuningas Xerxesin (Rodrigo Santoro) joukkoja vastaan. Nyt tapahtumia tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä. Yhden taistelun sijaan kreikkalainen kenraali ja sankari Themistokles (Sullivan Stapleton) yrittää yhdistää kaikki kreikkalaiset taisteluun persialaisia vastaan. Henkilökohtainen kauna ja jännite syntyy siitä, että Themistokles oli se, joka tappoi Xerxesin isän, aiemman kuninkaan.

Xerxes laittaa isänsä lojaalin komentajan, Artemisian (Eva Green) johtamaan persialaisten laivaston hyökkäystä. Vanha kuningas oli Artemisialle isähahmo. Nainen on melkoisen ilkeä eukko ja paskiainen, todellinen pahuuden tiivistymä, joka haluaa vain tappaa ja tuhota. 300: Imperiumin nousu keskittyy lähinnä taisteluihin merellä. Ensimmäisen osan veribaletti tapahtuu samaan aikaan toisaalla.

Se juonesta ja itse asiaan. Ensimmäisen osan ohjaaja Zack Snyder saa tällä kertaa vain käsikirjoitus- ja tuottajakrediitit; ohjauksesta vastaa Noam Murro. Tämä on vasta hänen toinen täyspitkä elokuvansa, mutta ei huolta. Lopputulos on taitavaa Snyder-pastissia. Elokuvan ainoat ideat ovat taistelukohtaukset ja väkivalta, ja niitä kyllä piisaa. Hahmot ovat kasa karikatyyreja, hyvikset ja pahikset ja sillä selvä. Mitään syvällistä tästä on turha etsiä.

300: Imperiumin nousun rakenne on yksinkertainen: taistelukohtaus, uhoamista, taistelukohtaus, kannustuspuhe joukoille, taistelukohtaus, maisemakuva, pahis juonittelee, taistelukohtaus ja sama alusta. 3D-efektit näyttävät hyvältä, totta kai. Leffahan on näyttelijöitä lukuun ottamatta tehty melkein kokonaan tietokoneella.

Verta ja väkivaltaa on paljon, paljon enemmän kuin edeltäjässä. Miekat ja nuolet lävistävät ihmisiä ja jokainen osuma saa aikaan verisuihkulähteen. Päitä leikataan irti, ja jalkoja ja käsiä katkotaan miekalla. Vähän väliä mässäilyä näytetään hidastettuna. Vähän liioitellen veikkaan, että kolmasosa  kohtauksista on hidastettuja. Loputtomat veriroiskeet jaksavat naurattaa, niin överiksi ne on vedetty. Niiden toteuttaminen tietokoneella vähän häiritsee, mutta ehkä aidomman näköiset verisuihkut olisivat olleet jo liikaa.

Taustat näyttävät keinotekoisilta, mutta se on tarkoituskin.

Kaiken mätön keskeltä löytyy myös yksi elokuvahistorian älyttömimmistä panokohtauksista. Themistokles lähtee yksinään neuvottelemaan Artemisian laivalle. Veriviholliset päättävät melkeinpä saman tien harrastaa rajua seksiä. Kohtaus on täysin järjetön ja hullunhauska. Sen syy on tietysti saada keskelle hikisten miesvartaloiden kavalkadia ja kaikkea homoerotiikkaa Eva Greenin paljaat tissit esille. Mahtava meno!

Näyttelijätyö on myös sivuseikka. Todetaan vain, että Gerard Butler oli ensimmäisessä osassa uskottavampi sankari kuin Stapleton. Eva Green vetää leffan parhaan rooliin seksikkäänä sekopääpahiksena. Se, että nyt taistellaan merellä, voi kuulostaa tylsemmältä kuin ensimmäisen 300:n asetelma, mutta sitä se ei ole. Taistelut ovat nyt jopa näyttävämpiä.

Väkivallalla mässäilyä ja gorea tarjoillaan koko rahan edestä, ja kamerakikkailuja ja erikoistehosteita riittää. 300: Imperiumin nousu on yhtä viihdyttävä roskaelokuva kuin aiempikin, ehkä jopa parempi.

Aivot narikkaan ja nauttimaan!