Reilut 30 vuotta Transformerseja – Michael Bayn elokuvat ovat vain murto-osa Hasbron robottien värikästä historiaa [artikkeli]
Uusi Transformers-elokuva on taas julkaistu. Vuonna 2007 aloitettu trilogia ei riittänytkään tekijöille, vaan tarustoa jatketaan vielä uusilla juonenkäänteillä ja ennen kaikkea massiivisilla räjähdyksillä. Pääosaa näyttelevät jälleen Optimus Prime ja Megatron. Ja nähdään siinä sivussa vähän Mark Wahlbergiakin.
Digitekniikkaa vimmatusti hyödyntävä robottirymistely on hyvä tilaisuus muistella menneitä eli sitä kultaista 1980-lukua, johon ainakin osa Dome.fi:nkin lukijoista palaa lapsuusmuistoissaan. Transformers täyttää nimittäin tänä vuonna pyöreät 30 vuotta, joskin sen japanilaiset esi-isät ovat muutaman vuoden vanhempia.
Transformationin ensimmäinen dynastia tunnetaan ”ensimmäisenä sukupolvena” eli termeillä Generation One tai G1. Tituleeraus tuli aikanaan lelujen omilta faneilta, mutta on sittemmin virallistunut tarkoittamaan vuosien 1984–1991 välistä ajanjaksoa. Sen aikana ja sen jälkeenkin on ilmestynyt paljon leluja, paljon sarjakuvia, tv-sarjaa monta tuntia ja neljä isoa elokuvaa.
Kaikki sai alkunsa Japanista.
Amerikkalainen Hasbro löysi Transformersin esi-isät Tokion lelumessuilta vuonna 1983. Japanilainen leluvalmistaja Takara esitteli messuilla silloisia hittituotteitaan Micromania ja sen spin-offia Diaclonea. Hasbron tuotekehittäjä Henry Orenstein ihastui leluihin ja vakuutti firmansa pomot hankkimaan oikeudet tuotteisiin. Hasbro perusti kokonaan uuden lelusarjan, joka perustui Micromanin kykyyn muuttaa muotoaan. Nimi Transformers oli yksinkertaisuudessaan hyvin osuva, samoin kuin sloganit ”More Than Meets the Eye” ja ”Robots in Disguise”.
Diaclonen erikoisuutena oli, että tavalliset ajoneuvot saattoivat yhdistyä suureksi robotiksi. Kuvittele, kuinka ohittamallasi työmaalla olevat traktorit ja kaivinkoneet yhtäkkiä kiinnittyisivät toisiinsa ja muodostaisivat valtavan robotin – miten siistiä!
Micromanien perusidea oli pitkälti sama, mutta leluja oli kehitetty pidemmälle, ja niiden mukana tuli myös ”mikroihmisiä”, joiden mainostettiin olevan oikean kokoisia lilliputteja vieraalta lilliputtiplaneetalta. Molemmissa leluissa oli aikansa mittapuulla huomattavan paljon liikkuvia nivelosia ja kiinnikkeitä, joilla varsinkin Microman-leluja saattoi yhdistellä.
Transformersin perusidea oli helpommin samastuttava: ne olivat älykkäitä robotteja, jotka voivat muuttua kulkuvälineiksi, kuten autoiksi tai lentokoneiksi, tai aseiksi tai jopa eläimiksi.
Transformers-lelujen kulkuneuvot vastasivat todellisia välineitä. Esimerkiksi Optimus Primen rekkaversio on amerikkalainen Daimlerin Freightliner-rekka. Käsi ylös, kuka ei haaveillut 80-luvulla hohdokkaasta rekkakuskin ammatista? Hound puolestaan kääntyy Mitsubishin jeepiksi ja Decepticonien puolella esimerkiksi Skywarp, Starscream ja Thundercracker kääntyvät F-15 Eagle -hävittäjiksi.
Transformersin ensimmäisessä lelusarjassa oli yhteensä 28 robottia: 18 Autobottia ja 10 Decepticonia. Ensimmäiset lelut perustuivat pitkälti edeltäjäänsä Micromaniin, jonka linjastoa hyödynnettiin tehtaalla.
Ilman mehevää taustatarinaa leluja on vaikea myydä. Niinpä Hasbro kääntyi sarjakuvajätin Marvel Comicsin puoleen sopivan tarinan kehittämiseksi. Marvel oli todettu hyväksi yhteistyökumppaniksi jo aiemmin – olihan se auttanut Hasbroa G.I. Joe -sarjakuvallaan, joka sekin lähti liikkeelle muoviukoista. On hauska sattuma, Microman kehitettiin juuri G.I. Joe -muotista, ja sen oli alun perin tarkoitus olla ”itämaiden vastine” amerikkalaisten sankarinukelle.
Marvelilla Transformers-haasteen ottivat vastaan taustatarinan kehitellyt Jim Shooter ja hahmoista vastannut Bod Budiansky. Alun perin hahmojen parissa työskenteli myös mm. Batmanista, Iron Manista ja Spider-Manista tunnettu Dennis O’Neil, mutta hänen hahmonsa eivät Hasbrolle kelvanneet. Marvelin hahmot ja tarinat heräsivät syksyllä 1984 henkiin sekä sarjakuvina että piirrettynä tv-sarjana. Hahmoja syntyi pitkä lista, joista löytyy kattavasti tietoa Wikipediasta ja tuotteen omasta TF-wikistä.
Transformersin taustatarina on varmasti monelle tuttu, mutta kerrataan se silti.
Kauan sitten, kaukana avaruudessa Cybertron-planeetalla eli robotteja, jotka kykenivät ajattelemaan ja tuntemaan. Autobotit halusivat elää rauhassa, mutta ilkeät Decepticonit aikoivat vallata koko universumin. Syttyi pitkä ja kuluttava sota, jonka seurauksena robottien kotiplaneetalta loppui energia.
Autobotit yrittivät karata Cybertronilta, mutta Decepticonit seurasivat heitä. Kun pahisrobotit tekivät rynnäkön Autobottien alukseen, se rysähti maahan ja osui St. Hilary -tulivuoreen. Alus robotteineen sammui neljäksi miljoonaksi vuodeksi.
Vuonna 1984 tulivuori aktivoitui. Se herätti aluksen, joka puolestaan herätti robotit. Samalla transformersit re-konfiguroitiin niin, että he saattoivat muuntautua maassa kehitettyjen kulkuneuvojen näköisiksi ja piiloutua meikäläisten joukkoon. Taistelu jatkui maan kamaralla: Decepticonien tavoitteena oli valjastaa maan kaikki energia omiin valloitusaikeisiinsa. Autobotit puolestaan päättivät suojella ihmiskuntaa.
Hasbro oli liikkeellä piirrossarjansa kanssa suotuisaan aikaan. Juuri vuonna 1984 Yhdysvalloissa höllennettiin lakia, jolla säädeltiin markkinointimateriaalia lapsille suunnatuissa tv-ohjelmissa. Näin Hasbro pääsi kehittämään muoviukkojen rinnalle myös myyntiä ja myyttiä pönkittävää tv-tarinaa, josta kehittyi varsinainen klassikko.
Ensimmäisenä päivänvalon näki More Than Meets the Eye -pilottijakso, joka alkaa edellä kerrotulla esihistorialla. Pilotti myös esittelee keskeisimmät hahmot, kuten Optimus Primen, Megatronin, Skywarpin, Bumblebeen, Brawnin, Bluestreakin ja monia muita.
Transformersin tv-sarjaa tehtiin kolme kautta ja se lopetettiin neljännellä kaudella. Mukaan mahtui myös yksi piirretty elokuva.
Piirrettyjen lisäksi Marvel teki Transformersista varsin menestyksekästä sarjakuvaa, jota julkaistiin 80 numeroa vuosina 1984–1991. Sarjakuvalehdet ilmestyivät myös Suomessa Semicin toimesta.
Sarjakuvaa kirjoitti enimmäkseen Bob Budiansky ja numerosta #56 lähtien Simon Furman, joka on jatkanut sarjan kirjoittamista tähän päivään, joskin sarjakuvassa on moni asia sittemmin muuttunut – muun muassa kustantaja.
Transformers-sarjakuvaa heräteltiin henkiin jälleen 2000-luvulla. Dreamwave ehti julkaista muutaman numeron vuosikymmenen puolivälissä. Firma meni konkurssiin, mutta oikeudet haalinut IDW jatkoi Transformersin uuden sukupolven tarinoita menestyksekkäämmin. Simon Furman jatkoi tarinoiden kirjoittajana, ja vuonna 2011 hänen ilmoitettiin palanneen jälleen Marvelin Transformersien pariin.
Ensimmäisen sukupolven lelujen, tv-sarjan, piirroselokuvan, pelien ja sarjakuvien jälkeen Transformersin tarina on edelleen jatkunut. Muodonmuuttajahärvelit ovat poikineet lukuisia uusia hahmoja ja tarinoita.
Transformersien ensimmäistä sukupolvea on moneen otteeseen pidetty ”ainoana oikeana”, mutta sehän ei estänyt uusia sukupolvia tulemasta. Niin sanottu toinen sukupolvi herätettiin sarjakuvissa 1990-luvun alussa pian ensimmäisen päättymisen jälkeen ja tarinoita seurasi pian oma lelulinja. Tätä sukupolvea ei kestänyt kuin pari vuotta. Sitä seurasi Beast Warsin tv-sarja, johon ei enää tehtailtu leluja.
Lopulta myös Hollywood iski kyntensä robotteihin 2000-luvulla, kun elokuvatekniikka oli vihdoinkin valmis Transformersien vaativille erikoistehosteille. Ensimmäinen Transformers-elokuva heijastettiin kankaille vuonna 2007.
Vuoden 2007 elokuva noudattelee väljästi Transformersien historiaa aikojen alusta, mutta päähenkilönä toimivat robottien sijaan ihmiset (Shia LaBeouf, Megan Fox ja Josh Duhamel). Robotit rysähtävät kesken oman sotansa maapallolle ja heräävät vasta nykypäivänä jatkamaan taisteluaan. Elokuvan keskiössä on pieni Allspark- eli Ikikipinä-kuutio, joka takaa haltijarobotilleen rajattoman vallan ja voiman.
Elokuva ei dramaturgiansa puolesta häikäissyt, mutta eipä sen ollut tarkoituskaan. Transformersin visuaaliset tehosteet saivat läjäpäin palkintoja ja jopa Oscar-ehdokkuuden. Se oli vuoden 2007 viidenneksi tuottavin elokuva ja tahkosi taaloja mukavat 709 miljoonaa. Kun yhdestä rymistelyrainasta oli selvitty, tehtiin niitä luonnollisesti lisää, eikä elokuvasarjan yksikään osa ole ainakaan vielä flopannut taloudellisessa mielessä. Robottitarina venytettiin ensin trilogiaksi ja nyt on siis neljäskin osa, Transformers: Tuhon aikakausi, tullut teattereihin.
Kaikki Transformers-elokuvat ovat Michael Bayn ohjaamia. Mies tunnetaan pinnallisista ja visuaalista mässäilyä sisältävistä elokuvistaan, eikä Transformers-sarja ole poikkeus. Siinä missä alkuperäisillä muovihäkkyröillä ja kömpelösti piirretyillä kasarirekoilla oli tarkkaan suunnitellut luonteenpiirteet ja tunteet, jäävät elokuvien robottihahmot etäisiksi ja paljon muovisemmiksi kuin esikuvansa.
Toki leluosastokin sai uutta nostetta miljardiluokan elokuvista. Hasbro tehtaili ensimmäisen Transformersin pohjalta oman lelusarjan tiiviissä yhteistyössä elokuvantekijöiden kanssa. Ja se oli muuten Hasbro ja toimitusjohtajansa Brian Goldner, joka taivutteli Bayn ohjaamaan vielä neljännenkin TF-elokuvan.
Eikä siinä vielä kaikki. Optimus Prime ja Megatron eivät ilmeisesti vieläkään malta jättää toisiaan rauhaan, sillä Hasbro on ilmoittanut, että muutaman vuoden päästä nähdään Transformers 5 ja 6. Leluista tämä kaikki alkoi, ja lelujen ehdoilla mennään edelleen.
Michael Bayn uusia elokuvarymistelyjä ei kuitenkaan ole tarvetta jäädä odottelemaan. Vanhoja kunnon Transformers-piirrettyjä löytyy YouTubesta ja leluja lelukaupoista. Suosittelemme!
Linkkejä:
Ensimmäinen Transformers-jakso
Teksti: Henri Lassander
