Uusimmat

Arvostelu: 007 Spectre ei yllä edellisen Bond-leffan tasolle

27.10.2015 16:56 Aki Lehti

007 SpectreEnsi-ilta: 30.10.2015
Alkuperäisnimi: Spectre
Ohjaus: Sam Mendes
Käsikirjoitus: Neal Purvis, Robert Wade & John Logan
Pääosissa: Daniel Craig, Ralph Fiennes, Naomie Harris, Ben Whishaw, Rory Kinnear, Christoph Waltz, Dave Bautista, Monica Bellucci, Andrew Scott & Léa Seydoux
Pituus: 149 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Bond, James Bond
Arvostelija: Aki Lehti

Kolme vuotta sitten ensi-iltansa saanut 007 Skyfall oli Daniel Craigin tähdittämistä James Bond -elokuvista ehdottomasti paras ja sarjan menestynein leffa kautta aikain. Siksi ei olekaan ihme, että uuden agenttiseikkailun taustalla on täsmälleen sama tekijätiimi, joka ei kuitenkaan tällä kertaa onnistu yhtä hyvin kuin edellisen elokuvan kanssa.

007 Skyfall on tähän mennessä tuottanut käsittämättömät 1,1 miljardia dollaria, joten ei ole mikään ihme, että 007 Spectren budjetti on suurin James Bond -elokuvien historiassa. Studio luottaa sen menestykseen niin paljon, että sarjan järjestyksessään 24. leffaan on kerrottu tuhlatun vaatimattomat 250 miljoonaa taalaa.

Spectren pressinäytös alkoi edellisestä osasta tutulla pyynnöllä olla spoilaamatta elokuvan juonta arvioissa tai sosiaalisessa mediassa. Tällä mennään, mutta kuten arvata saattaa, niin yllätysjuonenkäänteitä riittää tälläkin kertaa, jopa liikaakin. Itse elokuva alkaa tekstinpätkällä ”kuolleet ovat elossa”.

2,5 tuntia pitkässä 007 Spectressä on ainakin puoli tuntia liikaa, mutta sen ensimmäinen kolmannes on Bondia parhaimmillaan. Ennen alkutekstejä nähtävä, Meksikon kaupungissa Kuolleiden päivänä tapahtuva kohtaus taitaa olla elokuvasarjan hienoimpia.

Minuutteja en laskenut, mutta tämä pitkä yhden kameran otto ilman leikkauksia on upeimpia valkokankaalla pitkään aikaan. Kamera kulkee kadun ihmisvilinästä sisälle hotelliin, jatkaa matkaansa hissiin ja huoneeseen, jonka ikkunasta Bond hyppää loikkimaan talojen katoilta toiselle. Sekunnin tarkuudella kuvatussa kohtauksessa on mukana satoja ihmisiä, ja kerrankin täytyy toivoa, ettei sen sen salaisuuksia paljasteta tulevalla blu-raylla tai dvd:llä.

007 Spectre on parhaimmillaan toimintakohtauksissa ja maisemakuvissa. Ohjaaja Sam Mendes on saanut aikaan hienoa jälkeä muun muassa Interstellar– ja Her -elokuvista tutun kuvaaja Hoyte Van Hoytemanin avustuksella. Meksiko, Lontoo, Rooma, Itävalta ja Marokko tarjoavat komeat taustat toiminnalle. Tappelukohtaus ilman lentäjää holtittomasti pyörivässä helikopterissa, toinen päähänlyöntikisa liikkuvassa junassa ja kaahaaminen urheiluautoilla pitkin Rooman katuja eivät ehkä tarjoa mitään, mitä ei olisi nähty ennenkin, mutta ovatpa kuitenkin tyylillä tehtyä toimintaa.

Elokuvan ongelmat ovatkin muualla kuin sen teknisessä toteutuksessa.

007 Spectre pelaa pitkälti viittauksilla kolmeen edelliseen elokuvaan ja niiden juonenkäänteisiin. Suosittelen katsomaan aiemmat Daniel Craigin tähdittämät Bondit ennen tätä, jos ne jostain syystä ovat vielä näkemättä. Ilman niitä Spectren juonesta tuskin saa kunnolla kiinni.

Elokuvan suurin vika löytyy käsikirjoituksesta. Se tuntuu yrittävän jatkuvasti liikaa. Neal Purvis, Robert Wade ja John Logan onnistuivat tekemään 007 Skyfallista toimivan paketin, mutta nyt vaikuttaa siltä, etteivät he ole osaneet tehdä kompromisseja, vaan mukaan on ängetty kaikki mieleen tulleet ideat.

007 Spectre ottaa itsensä aivan liian vakavasti ja komediaa olisi voinut olla mukana paljon enemmän. Humalaisen Bondin keskustelu hiiren kanssa taisi olla ainoa kerta kun leffa sai hymyilemään. Bond-elokuvat eivät naurata ääneen ilman itseironiaa. Sitä ei 007 Spectrestä löydy oikeastaan lainkaan.

Daniel Craig on Bondina oivallinen, etenkin silloin kun hänen on tarkoitus tuoda esiin agentin kylmäverinen puoli. Vaikka kolme edellistä elokuvaa paljastivat Bondista uusia inhimillisiä puolia, niin parhaimmillaan Craig on sosiopaattisena tappajana. Tälläkin kertaa Bond esitetään oikeana ihmisenä, jonka lapsuudesta paljastetaan traumoja, syitä siihen, miksi hän on ammattiinsa päätynyt.

Naistennaurattajana Craig ei edelleenkään ole uskottava. Monica Bellucci käväisee leffassa kääntymässä oikeastaan vain sen verran, että hänen esittämänsä Lucia Sciarra päätyy jostain käsittämättömästä syystä Bondin kanssa sänkyyn. Léa Seydoux Bond-tyttö Madeleine Swannina ilmoittaa tappavansa agentin, jos tämä koskee häneen. Vain hetkeä myöhemmin hän on pelkkää hymyä ja sulaa vahaa Bondin käsissä, mutta syy jää epäselväksi. Jos tämä on leffantekijöiden yritys nauraa Bond-kliseille, niin sellaisena se ei ainakaan katsojalle välity.

Monien mielestä Bond-elokuva on vain juuri niin hyvä kuin sen pahis. Tällä kertaa se ei ainakaan pidä paikkaansa, sillä kaksinkertainen Oscar-voittaja Christoph Waltz vetää roolinsa taitavasti. Hänen motiivinsa eivät tule kunnolla selviksi, mutta sillä ei ole niin väliä. Waltz nimittäin onnistuu tekemään kliseisestä pahiksestaan uskottavan. Kiduttaessaan agenttiamme hän on hyytävän häiriintynyt sekopää, jonka olisi mieluusti nähnyt paremmassa Bond-leffassa.

(Omituista ettei kidutuskohtauksen takia elokuvan ikäraja ole korkeampi.)

Monesta viastaan huolimatta 007 Spectre on oivaa viihdettä, ja kelpaa varmasti ainakin uudempien Bondien faneille. Se on Quantum of Solacea parempi elokuva joka tasolla, mutta 007 Skyfallin tasolle se ei yllä, ei lähellekään. Tämän vuoden agenttielokuvista paras on edelleen Mission Impossible – Rogue Nation.

PlusMiinusNolla

+ Komeaa toimintaa, upeita maisemia
+ Alun monta minuuttia pitkä yhden kameran kohtaus on aivan hiton hienosti toteutettu
– Ainakin puoli tuntia liian pitkä
– Käsikirjoitus on tungettu liian täyteen juonenkäänteitä
0 Ralph Fiennesin M:ssä ei ole mitään vikaa, mutta silti Judi Denchiä tulee vähän ikävä

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat