Arvostelu: 127 tuntia, Danny Boyle ja James Franco ovat kehunsa ansainneet

Ensi-ilta: 4.2.2011
Alkuperäisnimi: 127 Hours
Ohjaaja: Danny Boyle
Käsikirjoittaja: Danny Boyle & Simon Beaufoy (perustuu Aron Ralstonin kirjaan)
Pääosissa: James Franco
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu:www.foxsearchlight.com/127hours

Suomessa on jouduttu odottamaan Danny Boylen paljon puhuttua ja kehuttua 127 tuntia -elokuvaa jo neljä kuukautta, kaiketi Oscar-gaalan vuoksi. Odotus kuitenkin kannatti.

Ihmiset tekevät erilaisia asioita Oscar-patsaan saatuaan. James Cameron vetäytyi Titanicin jälkeen sukellusharrastuksensa ja Avatarin pariin yli vuosikymmeneksi, Halle Berry nöyryytti Monster’s Ballin jälkeen itseään Catwomanilla ja Hilary Swank hävisi Million Dollar Babyn jälkeen suuren yleisön silmistä lähes kokonaan.

Ohjaaja Danny Boyle päätti kahdeksan Oscaria rohmunneen Slummien miljonäärin (2008) jälkeen tarttua lukuisien rahakkaiden työtarjouksien sijaan 127 tuntia -elokuvan käsikirjoitukseen. Boylen mieltä jo vuosia kutkuttaneessa tarinassa Aron Ralston -niminen nuorukainen joutuu leikkaamaan viiden päivän virumisen jälkeen Utahin kanjonierämaassa oman kätensä irti pelastaakseen henkensä. Sen jälkeen hän vaeltaa nestehukasta kärsineenä ja käsi kiristyssiteessä vielä lähes 20 kilometriä, kunnes löytää apua.

Elokuva on tapahtumiltaan niin uskomaton, että sitä parjaisi helposti epäuskottavaksi ja tarinaa huonosti kirjoitetuksi, ellei tietäisi sen todistetusti perustuvan tositapahtumiin.

Danny Boylen tuotannon kunnolla tunteville miehen päätös tarttua Ralstonin kirjan filmatisointiin ei ollut yllättävä, sillä ohjaaja on aina tehnyt asiat oman mielensä mukaan. Boyle on myös ilmoittanut rakastavansa isoja elokuvia, mutta olevansa itse parempi pienien tekemisessä.

Koska 54-vuotias britti ei ole arkaillut tarttua epäilyttäviinkään aiheisiin, on hän aina ollut hieman epätasainen, mutta samalla mielenkiintoinen ohjaaja. Vielä Slummien miljonäärin Oscar-menestyksen jälkeenkin hän on julkisesti ilmaissut olevansa kiinnostunut ohjaamaan zombie-hittinsä 28 päivää myöhemmin toisen jatko-osan itse.

Tällä kertaa Boyle on materiaalin äärellä, joka on kuin luotu hänelle. Lopputulos on siis arvattavissa: hiton hyvä elokuvahan 127 tuntia on. Se ei ehkä muuta katsojan elämää, mutta sen näkeminen tekee silti hyvää.

Danny Boylen panoksesta huolimatta 127 tuntia -elokuvan selkein tähti on sen ainoassa pääroolissa nähtävä James Franco. Elämänsä ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden roolisuorituksellaan ansainnut 32-vuotias näyttelijä oli vuoden 2010 suitsutetuimpia nimiä Hollywoodissa, eikä huuma varmasti tule ainakaan lähiaikoina laantumaan. Kaukana ovat ajat Sam Raimin ohjaamien Spider-Man-elokuvien surkuhupaisana Harry Osbornena.

127 tuntia on perusidealtaan ja toteutukseltaan hyvin yksinkertainen ja tarkasti rajattu elokuva. Nimettyjä henkilöhahmoja on Ralstonin lisäksi mukana alle kymmenen. Vähäisistä elementeistä huolimatta lopputulos on rikas, kiitos Boylen, Francon ja tarinan aikajärjestyksen rikkomisen tuomien mahdollisuuksien.

Boyle ei pysähdy keinotekoisesti tunnelmoimaan erämaan luontoa vaikkapa Terrence Malickin tapaan, vaikka siihen olisi nyt hyvä ja perusteltu mahdollisuus. Hän on ollut kiinnostuneempi Ralstonista. Mitä tapahtuu elämäänsä liiankin kovalla vauhdilla eläneelle ihmiselle, kun seinä tulee vastaan? Ohjaaja on itse tiivistänyt 127 tuntia -elokuvan olevan ”toimintaa kaverista, joka ei voi liikkua”. Se on osuvasti sanottu. Elokuvan flow on melkoinen, vaikka fyysistä liikettä ei alun jälkeen juuri kuvatakaan.

Pohjavireeltään synkkä, mutta samalla elämäniloinen ja -janoinen 127 tuntia on paikoin hieman puuduttava, mutta sen suurempaa vikaa elokuvasta ei ole löydettävissä. Lisäpisteitä se ansaitsee Slummien miljonäärin mainiosta soundtrackista vastanneen A.R. Rahmanin säveltämästä eri tyylilajeja ennakkoluulottomasti sekoittavasta musiikista.

Myös äänimaailma on loistavasti toteutettu. Kun Ralston leikkaa kätensä hermot poikki, siirtyy kipu korvien kautta myös katsojan mieleen.

Arvostelija: Tatu Junni