Arvostelu: 50 vuotta vanhasta materiaalista kasattu Apollo 11 on vuoden komein elokuva
Kuulennosta kertova Apollo 11 -dokumentti näyttää siltä kuin se olisi kuvattu eilen.
Ensi-ilta: 15.08.2019
Alkuperäisnimi: Apollo 11
Ohjaus: Todd Douglas Miller
Käsikirjoitus: Todd Douglas Miller
Pääosissa: Neil Armstrong, Buzz Aldrin, Michael Collins
Pituus: 93 minuuttia
Ikäraja: Sallittu
Apollo 11 -dokumentti sai maailmanensi-iltansa tämän vuoden Sundancen elokuvafestivaaleilla, jossa se voitti syystäkin parhaan leikkauksen palkinnon. Elokuvan tarina on enemmän kuin tuttu, sillä se näyttää kuinka ihminen meni Kuuhun. Aiheen voisi kuvitella olevan niin loppuunkaluttu, ettei siitä tarvitsisi näin kuulennon 50-vuotisjuhlavuotenakaan tehdä enää ainuttakaan dokumenttia. Yhteistyössä NASA:n kanssa tehty elokuva sisältää kuitenkin ennennäkemätöntä 70 millimetrin filmille kuvattua materiaalia, josta on koostettu yksi parhaista avaruusaiheisista dokumenteista kautta aikain. Ensisijaisesti IMAX-teatterissa katsottavaksi tarkoitettu Apollo 11 näyttää siltä kuin se olisi kuvattu eilen.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Todd Douglas Millerin suururakka alkoi alkuperäisten filmien löytyessä NASA:n arkistoista. Dokumenttia tehtiin lopulta noin kolmen vuoden ajan. Yksi suurimmista haasteista oli se, ettei filmeissä ollut ääniraitoja, mutta Miller päätti silti ryhtyä melko mielipuoliselta kuulostavaan urakkaan. NASA:n komentokeskuksen kaikki keskustelut oli äänitetty erillisille nauhoille, joita oli yhteensä noin 18 000 tunnin verran.
Millerin loistava ratkaisu on se, ettei elokuvassa ole lainkaan kertojaääntä, vaan komentokeskuksen eri työntekijöiden ja astronauttien väliset keskustelut kuljettavat kertomusta eteenpäin. Mukana ei myöskään ole ainuttakaan haastattelua tai puhuvaa päätä, vaan koko teos koostuu 50 vuotta sitten kuvatusta ja äänitetystä materiaalista.
Ensimmäinen versio elokuvasta oli ohjaajan mukaan liioittelematta muutaman päivän mittainen. Parin vuoden työn tuloksena reilun puolentoista tunnin mittaiseksi leikattuna dokumentti on juuri sopivan pituinen. Reippaasti pidempikään versio tuskin olisi ollut tylsä, mutta tässä mitassa jännite pysyy yllä alusta loppuun, jopa niin hyvin, että useassa kohtauksessa huomasin pumpun hakkaavan jännittäessäni astronauttien puolesta, vaikka lopputulema on selvä.
Koko leffa ei tietenkään koostu 70-milliselle filmille kuvatusta materiaalista, mutta sitä on mukana silti todella paljon. Leuka loksahtaa aivan taatusti auki heti alussa kun massiviset koneet kuljettavat rakettia laukaisualustalle. Mittasuhteet ovat valtavia ja kuva niin hyvälaatuista ja tarkkaa, että hetken verran tuntuu siltä kuin katsoisi jättibudjetilla tehtyä modernia näytelmäelokuvaa, joka on toteutettu vanhan koulukunnan erikoistehostein.
Miller on kasannut elokuvansa todella pitkistä kuvista. Mukana ei ole lainkaan pateettisen pauhaavalla musiikilla varustettuja kohtauksia tai nopeita leikkauksia, vaan ohjaaja antaa tapahtumille aikaa. Esimerkiksi laskeutuminen Kuuhun on mukana yhtenä leikkaamattomana otoksena, jonka pelkkä ajatteleminen saa ihon kananlihalle.
Apollo 11 vertautuu väkisinkin toiseen samasta aiheesta kertovaan mestariteokseen, eli Al Reinertin vuoden 1989 For All Mankind -dokumenttiin, joka muistetaan myös Brian Enon upeasta soundtrackista. Elokuvia on ehkä turha laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta Apollo 11 on näistä kahdesta ehdottomasti näyttävämpi.
Paketin viimeistelee Matt Mortonin upea retromusiikki, jossa muun muassa Moog-syntetisaattori on tärkeässä roolissa, tuoden mukaan 1960-luvun lopun tunnelmia. Soundtrack ei kuitenkaan ole pelkkää pastissia aikalaismusiikista. Suuressa roolissa olevat sävellykset onnistuvat lisäämään jännitystä ja vaaran tuntua, tekemättä itsestään kuitenkaan liian suurta numeroa.
Apollo 11 kannattaa tietysti katsoa mahdollisimman suurelta kankaalta. Se näytettiin ennakkoon jo kesäkuun lopussa Itäkeskuksen IMAX-salissa, mutta nyt laajempaan levitykseen tullessaan elokuva pyörii valitettavasti vain normisaleissa. Dokumentti on ollut maailmalla menestys, joten on melko käsittämätöntä ja suorastaan hölmöä, ettei ainuttakaan IMAX-näytöstä ole ainakaan tällä hetkellä luvassa.
Apollo 11 on mestarillinen dokumentti ja aivan taatusti tämän vuoden komein elokuva, jonka rinnalla fiktiivisillä tehostespektaakkeleilla ei ole mitään jakoa. Harvemmin dokumentti saa kyynelehtimään jo pelkästään sen takia miten upealta se näyttää.
Leffan teatterissa katsottuasi suosittelen tsekkaamaan Millerin aiemman teoksen, viimeisestä miehitetystä kuulennosta kertovan The Last Steps -lyhytelokuvan, joka löytyy hyvälaatuisena YouTubesta.
APOLLO 11
”Apollo 11 on pakollista katsottavaa kaikille leffafaneille jo pelkän teknisen toteutuksensa vuoksi.”
