Arvostelu: Älä pelkää pimeää on elokuva jota Guillermo del Toron ei olisi kannattanut tehdä

21.09.2011 13:10 | Tatu Junni

Ensi-ilta: 23.9.2011
Alkuperäisnimi: Don’t Be Afraid of the Dark
Ohjaaja: Troy Nixey
Käsikirjoittaja: Guillermo del Toro
Pääosissa: Katie Holmes, Guy Pearce & Bailee Madison
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.dontbeafraidofthedark.com

Dome 2

Älä pelkää pimeää alkaa lupaavasti, mutta taantuu tehokkaan prologin jälkeen kaavamaiseksi kauhusaduksi, joka on ennalta-arvattavuudessaan kuin lasinen labyrintti.

Älä pelkää pimeää –elokuvaa on ahkerasti markkinoitu käsikirjoittajana ja tuottajana toimineen Guillermo del Toron nimellä, mutta se ei tällä kertaa ole mikään laadun tae. Trikoihinsa sotkeutunut elokuva painii ihan eri sarjassa kuin Hellboy, Pan’s Labyrinth ja The Devil’s Backbone, vaikka käsikirjoitusta kypsyteltiin 13 vuoden ajan. Tarina etenee periaatteella ”seuraavaksi voisi tapahtua näin, koska kauhuelokuvissa on tapana tehdä niin”. Tämän takia 99 minuutin mittainen Älä pelkää pimeää tuntuu paljon pidemmältä kuin se oikeasti onkaan.

Guillermo del Toro on ohjannut 2000-luvulla viisi omaa elokuvaa, toiminut tuottajana 20:lle ja käsikirjoittajana kahdeksalle. Näiden lisäksi mies on ollut tekemässä mm. Hellboy-videopeliä, Peter Jacksonille siirtynyttä Hobittia ja Vitsaus-romaaneja. Työtahti on selvästi alkanut vaikuttaa työn laatuun. Se on sääli, sillä omalaatuinen del Toro on luojan lahja fantasiakansalle – tai olisi, jos hän ei haalisi itselleen koko ajan uusia työtehtäviä.

Vuonna 1973 ilmestyneeseen tv-elokuvaan pohjautuva Älä pelkää pimeää kertoo isänsä (Guy Pearce) ja tämän uuden naisystävän (Katie Holmes) luokse saapuvasta Sallysta (Bailee Madison). Uusioperhe asustaa remontoitavassa huvilassa, jonka kellarissa on tapahtunut aikoinaan kauheita. Sisäänpäinkääntynyt tyttö on hädin tuskin ehtinyt laukkuansa purkaa, kun hän jo alkaa kuulla kuiskintaa varjoista. Oudot äänet kutsuvat Sallya leikkimään kanssaan, mutta paljastavat pian todellisen luonteensa. Minimörköjen kiusaama tyttö hakee apua aikuisilta, jotka eivät tietenkään usko puheita keijukaisista ennen kuin on liian myöhäistä.

Ohjaaja Troy Nixey on tunnettu sarjakuvataiteilijana, mutta miehen taidot ovat siirtyneet paperilta valkokankaalle laiskasti. Älä pelkää pimeää on visuaalisesti melko perinteinen kauhukertomus, jossa talovanhuksen uhkaavuutta on tietoisesti korostettu ja varjoja riittää. Tympeä tasapaksuus leimaa myös näyttelijätyötä. Guy Pearcen ja Katie Holmesin kemiat eivät kohtaa valkokankaalla ollenkaan. Bailee Madison sentään suoriutuu roolistaan kiitettävästi. Lapsinäyttelijä, joka ei ärsytä, on aina positiivinen ilmestys.

Elokuvan kaikista suurin heikkous on se ettei Älä pelkää pimeää ole pelottava. Toki korviasärkevälle taajuudelle vedetyt äänitehosteet saavat sydämen jyskyttämään, mutta varsinaisen kauhun ystävien silmissä elokuva on yhdentekevä. Pelkoa tai painostavuutta Älä pelkää pimeää synnyttää todennäköisesti vain niissä, jotka eivät genreen vielä ole laajemmin perehtyneet. Elokuvan ikäraja on K13, ja yläkouluikäisille tämä kauhusatu todennäköisesti sopiikin parhaiten.

PlusMiinusNolla

+ Perustoimiva kauhusatu, joka ei yllätä, mutta ei myöskään ärsytä
– Ei omaperäisyyttä, ei kauhua, ei mielenkiintoa

Arvostelija: Tatu Junni

Muropaketin uusimmat