Arvostelu: Batman v Superman: Dawn of Justice on edeltäjäänsä parempi supersankarimäiskintä

23.03.2016 00:01 | Aki Lehti

Batman-vs-Superman-julisteEnsi-ilta: 23.3.2016
Alkuperäisnimi: Batman v Superman: Dawn of Justice
Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Chris Terrio, David S. Goyer
Pääosissa: Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams, Jesse Eisenberg, Diane Lane, Laurence Fishburne, Jeremy Irons, Holly Hunter, Gal Gadot
Pituus: 152 min
Ikäraja: K12
Idea: Kumpi voittaa?
Arvostelija: Aki Lehti

2

Zack Snyderin jatko-osa pieksee Man of Steel -leffan mennen tullen, mutta se on silti raivostuttavan huono elokuva. Kaksi ja puoli tuntia mäiskintää ja mukasyvällistä pohdintaa on liikaa kovimmallekin Superman- ja Batman-fanille. 

Olen lukenut Marvelin ja DC:n sarjakuvia yli 30 vuotta, ensimmäiset Teris- ja Hämis-lehteni ostin vuonna 1984. Molemmilla on niin hyvät kuin huonot puolensa, enkä koe tarvetta nostaa yhtä firmaa toisen yläpuolelle. Tässä arviossa ei siis ole kyse siitä, kumpi on parempi, vaan tarkoitus on tarkastella elokuvaa nimeltään Batman v Superman: Dawn of Justice. Vertaaminen muihin supersankarigenren leffoihin on melkeinpä pakollista, mutta DC / Marvel -sotaan osallistuminen ei kiinnosta.

Teräsmies-sarjakuvista löytyy viime vuosiltakin hienoja stooreja, esimerkiksi Grant Morrisonin tai Mark Millarin kirjoittamat tarinat. Myös Scott Snyderin Batman-sarjakuvat ovat olleet oikein hyviä. Leffapuolella Dark Knight -trilogia loisti, mutta edellisestä hyvästä Superman-elokuvasta on aikaa. Paras Teris-leffa taitaa olla edelleen Christopher Reeven tähdittämä Richard Donnerin vuoden 1978 Superman.

Vajaan kolmen vuoden takainen Man of Steel Teräs-Jeesuksiseen oli lupaavien trailereiden jälkeen karmea pettymys. Käsikirjoittaja David S. Goyerin ja ohjaaja Zack Snyderin trikoo-omnipotentti oli yltiövakavuudessaan sietämättömän huono tekele, pelkkää itsestäänselvyyksien alleviivaamista poseeraamisen ja loputtoman CGI-mössön keskellä tapahtuvan mäiskeen keskellä. Eniten närää aiheutti sankarin piittaamattomuus lukemattomista sivullisista kuolonuhreista, Metropoliksen mennessä murskaksi mätön ohessa.

Nyt Goyer ja mukaan palkattu toinen käsikirjoittaja Chris Terrio ovat keksineet, että tämän ympärille voidaan rakentaa seuraava elokuva. Batman v Supermanin kantava idea on pohtia, onko Teräsmies sankari vai uhka. Mikä on hänen vastuunsa ja voidaanko kuolonuhrit antaa hänelle anteeksi suuren urotyön takia? Oman käden oikeutta 20 vuotta jakanut Batman haluaa laittaa touhulle stopin, Teriksen tuhottua taistelussa Bruce Waynen toimistotalon, jonka romahduksessa hänen työntekijänsä saivat surmansa.

Superman v Batman on edeltäjäänsä parempi elokuva, mutta se ei paljoa vaadi. Man of Steel jankkasi koko kestonsa ajan jalojen arvojen tärkeyttä. Nyt kaksi ja puoli tuntia kulutetaan vastuun ja ihmisyyden pohdintaan.

Leffan alku lupaa hyvää toistaessaan edellisen elokuvan lopputaistelun tapahtumat Ben Affleckin esittämän Bruce Waynen näkökulmasta. Myös lapsuuden tapahtumat, vanhempien murha ja hänen päätymisensä Batmaniksi näytetään jälleen kerran, mutta sen verran mielikuvituksellisin kuvin Waynen unissa, että kertaus on ihan paikoillaan.

Edellisosan tapahtumista on kulunut 18 kuukautta. Henry Cavillin Teris / Clark Kent on päätynyt asumaan saman katon alle Amy Adamsin esittämän Lois Lanen kanssa. Holly Hunterin näyttelemä senaattori Finch vaatii Teräsmiestä oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Bruce Wayne on kyllästynyt jahtaamaan pikkurikollisia ja Teräsmiehestä on tullut hänelle jonkin sortin pakkomielle. Jesse Eisenbergin esittämä miljonääri Lex Luthor touhuaa omia tuhmuuksiaan, joihin sisältyy muun muassa ison kryptoniittiköntin tuominen Yhdysvaltain maaperälle.

Juoni sinkoilee vähän sinne ja tänne, mutta sen enempää spoilaamatta kerrottakoon, että Luthor haluaa usuttaa Batmanin Teräsmiehen kimppuun ja tappavan tämän. Motivaationa on lähinnä se, että hän on päästään sekaisin. Mukana on myös kuollut Kenraali Zod, hänen avaruusaluksensa jäännökset, jättimäinen Kryptonilta kotoisin oleva monsteri, väkisin mukaan ängetty Gal Gadotin esittämä Wonder Woman, räjähdyksiä, mäiskettä, kaukaisuuteen tuijottelua, lisää mäiskettä ja Hans Zimmerin jatkuvasti pauhaavaa musiikkia.

Melkeinpä jokainen kohtaus on toteutettu niin, että siinä tapahtuva asia on maailman suurin ja tärkein juttu. Nostatukset käyvät puuduttavaksi hyvin äkkiä, jo paljon ennen lopputaistelua, joka kestää tälläkin kertaa ainakin puoli tuntia. Huijauslopetuksia on vaikka kuinka monta. CGI-toiminta vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Kyllästyessäni aloin laskea räjähdysten aiheuttamia lukuisia paineaaltoja.

En pysynyt perässä, sekosin laskuissani.

Kun Batman ja Superman taistelevat toisiaan ja Doomsday-jättihirviötä vastaan, muistaa elokuva tällä kertaa painottaa sitä, että sivulliset eivät loukkaannu riehumisessa. Batman jopa sanoo ääneen, että tämä on teollisuusaluetta, jossa moisesta ei tarvitse huolehtia, vaan sankarit voivat vain keskittyä päähänlyöntikisaansa.

Käsikirjoitus on jälleen yksi sekasotku. Wonder Womania ei sen kummemmin esitellä, hän vain päätyy mukaan tappelemaan. Leffa yrittää pohjustaa syksyllä 2017 ensi-iltansa saavaa Justice Leagueta, mutta vilahdukset Aquamanista ja Flashista saavat sarjakuvia lukemattomat katsojat vain hämilleen, ihmettelemään keitä nämä hahmot oikein ovat. Alustus on ängetty väkisin mukaan.

Näyttelijöistä Cavill on se sama Superman kuin aiemminkin, puunaamaksi oikein hyvä puunaama. Ben Affleckin suoritus Batmanina ei ole vaatinut muuta kuin hurjan punttauskuurin valmentajan avustuksella. Hahmossa ei ole syvyyttä juuri lainkaan, vaikka miestä menneisyys kuinka ahdistaakin. Affleckin Batmanissa on Frank Miller -vaikutteita, mutta mitättömän pienenä mausteena.

Jeremy Irons voisi esittää Alfredin roolin vaikka unissaan. Gal Gadot näyttää hyvältä Wonder Womanilta, ja muuta rooli ei vaadikaan kuin sopivan ulkonäön. Jesse Eisenbergin tahallaan ylinäyttelemä, kikattava kaheli Lex Luthor on lähinnä ärsyttävä. Amy Adams on hieno näyttelijä, mutta eipä hänkään Lois Lanesta saa paljon irti tällä käsikirjoituksella.

Huumoria ei ole mukana lainkaan, ellei sellaiseksi lasketa Bruce Waynen treenauskohtauksen tahatonta hilpeyttä. Myös yltiövakavuus saattaa hihityttää, niin tosissaan tämäkin Snyderin ohjaus on itsensä kanssa. Se luulee olevansa oikea, fiksu elokuva, mutta on vain yhden idean ihme. Joo, joo, ihmisiä ne ovat supersankaritkin ihmisten ongelmineen, tuli jo selväksi.

Ei paljasteta kumpi voittaa, Superman vai Batman. Ei sillä ole juuri merkitystäkään, koska elokuvan opetus on se, että lopulta rakkaus voittaa.

Se on totta, mutta tiedän sen ilman lahjattomien elokuvantekijöiden kaksi ja puoli tuntia pitkää CGI-paasauspökälettäkin.

PlusMiinusNolla:

+ Parempi kuin Man of Steel
+ Hetkittäin hiton hienon näköinen
+ Kesällä ilmestyvä Suicide Squad ei voi olla tätä huonompi
– Intohimoinen sarjisnörtti sai pettyä kahden lempihahmonsa käsittelyyn
– Ohjaaja Zack Snyderilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten elokuva rytmitetään
– Voi nolouksien nolous Doomsday, kryptonilainen avaruus-Hulk!
– Hans Zimmerin pimputuksen ja pauhun muuttuminen Junkie XL:än musaksi Wonder Womanin ryhtyessä taistoon
0 Animaattoreilla mahtaa olla melkoiset liksat. Mihin muuhun 250 miljoonan taalan budjetti olisi tuhlattu? Suurin osa elokuvasta on pelkkää tietokone-efektiä.