Arvostelu: Bill Murray on tosi väsynyt Rock the Kasbahissa

11.11.2015 10:54 Aki Lehti

RTKEnsi-ilta: 13.11.2015
Alkuperäisnimi: Rock the Kasbah
Ohjaus: Barry Levinson
Käsikirjoitus: Mitch Glazer
Pääosissa: Bill Murray, Zooey Deschanel & Kate Hudson
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Tällä kertaa Bill Murray esittää itseään Afganistanissa
Arvostelija: Aki Lehti

2/5

 

Bill Murray on upea mies, joka vain paranee vanhetessaan. Viime vuodet hän on esittänyt onnistuneesti periaatteessa yhtä ja samaa roolia elokuvasta toiseen, mutta Rock the Kasbahissa hänen luuserihahmonsa ei onnistu naurattamaan kuin muutaman kerran. Tahallisen väsyneestä hahmosta ei saada komediaa irti tahattoman väsyneellä käsikirjoituksella.

Onneksi katsoin Rock the Kasbahin trailerin vasta leffan jälkeen. Se lupaa perinteisen viihdyttävää Bill Murray -komediaa, naurujen repimistä parhaat päivänsä jo nähneestä muusikkomanageri ja promoottori Richie Lanzista. Tarjolla on kuitenkin hämmentävän tylsä komedia, jonka parissa melkein nukahti.

Lanzin menestyksestä on jo aikaa ja paskanpuhuja on päätynyt hoitamaan keikkoja kaljaräkälöihin sihteerilleen ja suojatilleen Ronnielle (Zooey Deschanel). Heille tarjotaan mahdollisuutta lähteä viihdyttämään amerikkalaisjoukkoja Afganistaniin, johon persaukinen Lanz saakin laululintunsa ylipuhuttua. Reissulla hän löytää aavikolta kauniin nuoren Saliman (Leem Lubany) ja tämän jumalaisen äänen. Ketku konkari saa päähänsä houkutella tämän osallistumaan Afghan Star -tv-ohjelmaan, jonkin sortin paikalliseen versioon Idolsista.

Ei niin yllättäen suunnitelma tuntuu mahdottomalta toteuttaa. Komediaa yritetään repiä kulttuurieroista, kielimuurista ja aseita kantavista äkkipikaisista paikallisista. Toimiakseen Rock the Kasbah olisi pitänyt vetää paljon överimmäksi. Vaikka sen hahmot ovatkin tahattoman yksiulotteisia karikatyyrejä ja juoni aivan älytön, niin tositapahtumiin perustuva elokuva kaipaisi vielä enemmän kahjoutta.

Zooey Deschanel häipyy leffasta aivan liian nopeasti ja hänen tilalleen tulee Kate Hudson, joka ei edelleenkään ole kovinkaan kummoinen näyttelijä. Hän palaa periaatteessa parhaaseen rooliinsa. Maailman vanhinta ammattia harjoittava Merci on kuin vanhempi versio Hudsonin Almost Famous -elokuvan groupiesta.

Bruce Willis ja Danny McBride käyvät kääntymässä muutamassa kohtauksessa esittämässä itseään.

Vaikea uskoa, että Rock the Kasbahin ohjaajana on sama herra, joka on vastuussa muun muassa Rain Manista, Good Morning Vietnamista ja Wag the Dogista. Täytyy tunnustaa, että Barry Levinsonin muutaman viime vuoden elokuvista useimmat ovat jääneet katsomatta. Niihin täytyy ehkäpä tutustua, vain jotta selviää milloin mies on alkanut tehdä näin väsyneitä filmejä. Tosin jo vuoden 2004 Envy – Kakasta asiaa oli juuri sitä itseään.

Mitch Glazerin tekstin pohjalta olisi ehkä saanut tehtyä paremmankin elokuvan, mutta vaikuttaa siltä kuin Levinson olisi noudattanut sitä orjallisesti. Näyttelijöiden voisi antaa tehdä muutakin kuin vain sanoa vuorosanansa ääneen.

Sodan runtelemien kaupunkien ei tietenkään ole tarkoituskaan olla kauniita paikkoja, mutta jollain ilveellä ohjaaja onnistuu saamaan myös autiomaan näyttämään rumalta. Kohtauksesta toiseen pomppivaan elokuvaan on ängetty liikaa materiaalia aseiden salakuljetuksesta vihaisen isipapan lepyttelyyn ja kaikkeen siltä väliltä. Vähempikin häsellys olisi riittänyt.

Ehkä musta komedia olisi ollut Rock the Kasbahille oikea ratkaisu. Bill Murrayn hassunhauskoista tilanteista toiseen joutuva hahmo alkaa kyllästyttää noin puolen tunnin jälkeen, ja tietysti hänelle on kunnon Hollywood-tyyliin pitänyt kirjoittaa loppupuolelle vielä kasvutarina. Lässynlää, kyyninen ja melankolinen murjottava limanuljaska saa vielä yhden mahdollisuuden ja hänestä tulee parempi ihminen. Onneksi tähän ei tule kiinnitettyä juurikaan huomiota, sillä Saliman tarina on paljon kiinnostavampi.

Englanniksi kasvot paljaana televisiossa laulava nainen on Afganistanissa jotain uutta, rajoja rikkovaa ja hänen perheelleen häpeällistä. Valitettavasti loppukohtaus on totaalinen antikliimaksi, ja jos tarkoitus oli komedian lisäksi herättää ajatuksia naisen asemasta, niin siinäkään elokuva ei onnistu. Muutaman päivän kuluttua tuskin edes muistaa mitä Rock the Kasbahissa oikein tapahtui.

Niin kulunut kuin Clashin Rock the Kasbah -biisi onkin, niin olisi sen ehkä voinut silti laittaa leffaan, joka lainaa laululta nimensä. Sen sijaan korvia kidutetaan muilla ikivihreillä. Eiköhän ainakin jokainen aikuinen ihminen ole kuullut Bob Dylanin Knockin’ on Heaven’s Doorin tai Blind Faithin Can’t Find My Way Homen riittävän monta kertaa elämänsä aikana?

Rock the Kasbahin tekijät ovat tainneet luovuttaa kesken kuvausten ja tyytyneet joka osa-alueella keskinkertaisuuteen.

PlusMiinusNolla

+ Bill Murray -fanit tietävät mitä on tarjolla
– Bill Murrayn vihaajat tietävät mitä on tarjolla