Arvostelu: Captain Marvel on pettymys, mutta ei sentään huono elokuva
Marvel Studiosin ensimmäinen naisvetoinen supersankariseikkailu Captain Marvel on keskiverto syntytarina, jonka keskushahmosta on vaikea saada otetta. Lahjakas Brie Larson tuntuu olevan täysin väärässä roolissa.
Ensi-ilta: 6.3.2019
Alkuperäisnimi: Captain Marvel
Ohjaus: Anna Boden & Ryan Fleck
Käsikirjoitus: Anna Boden, Ryan Fleck & Geneva Robertson-Dworet
Pääosissa: Brie Larson, Samuel L. Jackson, Ben Mendelsohn, Annette Bening & Jude Law
Pituus: 124 minuuttia
Ikäraja: 12
10 vuoden ja valtaisan elokuvaläjän jälkeen Marvel Studiosin ensimmäistä naisen tähdittämää ja naisen ohjaamaa supersankariseikkailua odotettiin suurella mielenkiinnolla. MCU:n debyytti naisvetoisen elokuvan saralla olisi kuitenkin ansainnut enemmän kuin mitä Captain Marvel onnistuu tarjoamaan.
Hahmon syntytarinana Captain Marvel eroaa aavistuksen muista vastaavista. Brie Larsonin esittämällä Kree-soturilla, Versillä, on supervoimia jo heti elokuvan aluksi. Hänen voimiensa lähde selitetään takaumien kautta elokuvan aikana ja tarina vie kohti sitä hetkeä, kun hahmosta kasvaa varsinainen Kapteeni Ihme. Koko elokuva petaa tietenkin tietä huhtikuussa julkaistavalle Avengers: Endgamelle, aivan kuten Avengers: Infinity Warin lopuksi vihjattiinkin.
Captain Marvel esiintyi Marvelin sarjakuvien sivuilla ensimmäistä kertaa vuonna 1967 Stan Leen ja Gene Colanin tarinoimana. Elokuva onkin ymmärrettävästi kunnianosoitus viime vuonna menehtyneelle Leelle alkuanimaatiota myöten. Captain Marvel -elokuva ei kuitenkaan pohjaudu ensimmäisiin sarjakuviin, vaan lähtökohdaksi on otettu Kelly Sue DeConnickin vuonna 2012 käsikirjoittama sarjakuva, missä hahmon manttelia kantaa Carol Danvers.
Joidenkin sarjakuvafanien keskuudessa DeConnickin sarjakuvaa syytettiin feministisestä agendasta. Tämä sama agenda on vahvasti läsnä myös indie-elokuvistaan tuttujen Anna Bodenin ja Ryan Fleckin ohjaamassa, ja yhdessä Geneva Robertson-Dworetin kanssa käsikirjoittamassa elokuvassa. Feministisyys näkyy muun muassa siinä, ettei Larsonin hahmo missään vaiheessa jää odottamaan ajatuksilleen tai teoilleen vahvistusta mieshahmoilta, ja hänen suuhunsa sijoitettu dialogi on tarkoitettu oman arvonsa tuntevalle ihmiselle, ei elokuvissa perinteisesti alistuvalle, pehmeälle ja johdettavissa olevalle naiselle.
Kree-soturina Vers on ylpeä ja tehokas, minkä vuoksi häntä voi pitää hieman ylimielisenäkin. Hän lähtee kotiplaneetaltaan Ylimmän Tajunnan (Annette Bening) kehotuksesta Yon-Roggin (Jude Law) johtamalle sotaretkelle Skrullien tukikohtaan pelastamaan yhtä omaa sotilastaan. Pelastusretki epäonnistuu ja Vers päätyy sattumien kautta Maa-planeetalle, missä hän tapaa S.H.I.E.L.D.-agentit Furyn (Samuel L. Jackson) ja Coulsonin (Clark Gregg).
Ajankohta on 1990-luvulla, missä soi Nirvana, No Doubt ja Hole, elokuvia katsotaan vuokraamoiden kaseteilta, modeemit ovat hitaita, nettisivut rumia ja puhelimet johdollisia. Ajankuva on toteutettu pilke silmäkulmassa ja synnyttämään nostalgiaa ajan lapsissa. Huumoria Captain Marvelissa on kuitenkin tyypillistä MCU-elokuvaa vähemmän.
Asialliset palikat mielenkiintoiseen supersankariseikkailuun ovat käsillä. Elokuva ei kuitenkaan onnistu muodostamaan niistä täysin toimivaa kokonaisuutta, minkä vuoksi Captain Marvel onkin pienimuotoinen pettymys. Elokuvalla pyritään miellyttämään sekä viihde-elokuvaa hakevia supersankarifaneja että tiedostavampaa tarinaa etsiviä katsojia, mutta tällä kertaa näiden yhdistäminen ei oikein onnistu.
Captain Marvelin suurin ongelma on sen nimihahmo. Tähän saakka Marvel on onnistunut roolittamaan sarjakuviensa sivuilta tutut hahmonsa lähes täydellisesti. Captain Marvelissa tämä tuntuu ensimmäistä kertaa nykyisen kaltaisen MCU:n historiassa menneen pieleen. Oscar-voittaja Brie Larson on erinomainen näyttelijä, mutta Carol Danversin roolissa hän tuntuu olevan aivan väärässä paikassa.
Carolin ja Versin hahmojen yhdistäminen on ollut haastava työ, eikä tässä ole oikein onnistuttu. Tiukkailmeisen sotilaan hahmoa pehmennetään ajoittaisella vitsailulla, mutta nämä kohtaukset eivät tunnu sopivan keskenään yhteen lainkaan. Tätä voi verrata vaikkapa jumalhahmo Thoriin, jossa huumori ja ylpeys omasta asemasta sekoittuvat keskenään saumattomasti. Larsonin Carol/Vers jää katsojan otteen ulottumattomiin eikä Marvelin voimakkaimmaksikin mainittuun hahmoon pääse syntymään samanlaista tunnesidettä kuin muihin Avengerseihin.
Maan ja muun universumin välillä sukkuloiva Captain Marvel näyttää MCU:n standardein tietenkin hyvältä avaruusscifiltä. Tekniikoista näkyvimmäksi nousee Jacksonin ja Greggin kohdalla käytetty nuorentaminen, joka on onnistuttu tekemään yllättävän uskottavaksi. Enemmän valkokangasaikaa saava Jackson näyttää hyvin vahvasti nuoremmalta itseltään, ja nyt Nick Furyllä on vielä molemmat silmänsäkin.
Suurimman hehkutuksen ansaitsee kuitenkin elokuvan parhaaksi roolihahmoksi nouseva Goose-kissa, joka ei ole digitaalisesti toteutettu kuin pieniltä osin ja jota esittää neljä eri kissaa (Reggie, Archie, Gonzo ja Rizzo). Tiedätte sitten kun näette.
CAPTAIN MARVEL
”MCU:n ensimmäinen naisvetoinen supersankariseikkailu olisi ansainnut parempaa. Mielenkiintoinen ja monitahoinen hahmo on sullottu harmillisen keskinkertaiseen toteutukseen.”
