Arvostelu: Cate Blanchettin Carol on koskettava elokuva lesbonaisten rakkaudesta
Ensi-ilta: 19.2.2016
Alkuperäisnimi: Carol
Ohjaus: Todd Haynes
Käsikirjoitus: Phyllis Nagy
Pääosissa: Cate Blanchett, Rooney Mara, Kyle Chandler, Jake Lacy, Sarah Paulson
Pituus: 118 min
Ikäraja: K12
Idea: Kahden naisen intohimoinen suhde on 1950-luvulla tabu
Arvostelija: Aki Lehti
Muun muassa parhaasta naispääosan ja -sivuosan Oscareista kisaava Carol on ansaitusti ehdolla yhteensä kuuden palkinnon saajaksi. Cate Blanchett ja Rooney Mara esittelevät parasta osaamistaan Todd Haynesin kielletystä rakkaudesta kertovassa upeassa periodidraamassa.
Carol perustuu Tom Ripley -kirjoistaan parhaiten tunnetun Patricia Highsmithin vuonna 1952 julkaistuun uraauurtavan rohkeaan The Price of Salt -romaaniin. Siinä rakkaustarina kerrottiin nuoremman naisen, Therese Belivetin silmin. Elokuva puolestaan näyttää tapahtumat myös suhteen toisen osapuolen, Carol Airdin näkökulmasta. Käsikirjoittaja Phyllis Nagyn ja ohjaaja Todd Haynesin elokuvaa varten tekemä muutos voi kuulostaa pieneltä, mutta on yksi syy, jonka ansiosta leffa toimii loistavasti.
Kielletty rakkaus on loppuunkaluttu aihe, mutta kuinka monta kertomisen arvoista tarinaa maailmassa onkaan? Rakkaus ja kuolema, siinä ne tärkeimmät, joista kaikki tarinat ovat vain eri variaatioita. Carolia on verrattu Brokeback Mountainiin. Aihe on sama, kerrottuna vain naisten näkökulmasta, mutta Carol on vielä homolehmipoikiakin parempi elokuva.
Therese (Rooney Mara) työskentelee 1950-luvulla New Yorkissa tavaratalon leluosastolla. Hänellä on paljon ystäviä, jonkin sortin miesystävä ja haaveena tulla ammattimaiseksi valokuvaajaksi. Eräänä päivänä kaupan tiskille saapuu asioimaan Carol (Kate Blanchett), joka etsii joululahjaa tyttärelleen. Naisten ensikohtaaminen on hyvin muodollinen, mutta täynnä pientä flirttiä. Therese ei taida itsekään tietää mitä tekee tai tahtoo, mutta päätyy soittamaan vanhemman naisen perään, tämän ”unohdettua” nahkahansikkaansa tavaratalon tiskille. Perinteisessä romanssissa tämä olisi ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kohtaus. Omasta seksuaalisuudestaan epävarma Therese tuntee jotain tuntematonta voimakkaasti. Carol on ollut vuosikausia sinut suuntaumisensa kanssa ja hänen käytöksensä huokuu himoa, yhdistettynä äidilliseen suojeluvaistoon.
Onko rakkautta ensi näkemältä olemassakaan? Se on yksi elokuvan tärkeimpiä kysymyksiä, joka ei liity siihen oletko lesbo 1950-luvu New Yorkissa tai hetero vuoden 2016 Suomessa.
Carol kutsuu juuri ja juuri pienellä palkallaan toimeentulevan Theresen kylään kalliiseen New Jerseyn kotiinsa, jossa myyjä päätyy todistamaan Carolin ja miehensä Hargen (Kyle Chandler) riitaa nuoresta tyttärestään. Kulissiavioliitto on hajoamaisillaan ja Harge aikoo käyttää vaimonsa homoutta aseena häntä vastaan, saadakseen itselleen yksinhuoltajuuden. Carol onnistuu houkuttelemaan Theresen road tripille halki Yhdysvaltain, matkalle jolla naistenvälinen suhde voisi olla edes jollain tavalla mahdollinen.
Todd Haynesin elokuva sai syystäkin Oscar-ehdokkuudet myös parhaasta kuvauksesta, pukusuunnittelusta ja alkuperäissävellyksestä. Ohjaaja Haynes löytää upeimmat yksityiskohdat niin Carolin kauniista kodista kuin Theresen New Yorkin vuokra-asunnon maalia rapisevista seinistä. Päähenkilöt katselevat sateesta märkien ikkunoiden läpi, ikkunoiden jotka eristävät heidät ympäröivästä todellisuudesta omaan yksityiseen maailmaansa. Rakkaus kukoistaa, mutta muun maailman silmissä he ovat hylkiöitä.
Vastarakastuneiden onnen ja lihallisten halujen ohella Carol on myös hieno kuvaus yksinäisyydestä. Toisilleen antautuvat naiset ovat yhdessä vahvoja, yksin ollessaan maailma joka ei homoutta hyväksy tuntuu musertavalta.
Cate Blanchettin Carol tekee kaiken suurieleisesti, pitäen roolia yllä, josta voi tulla vaikutelma ylinäyttelemisestä. Blanchett on sortunut siihen usein uransa aikana, mutta tällä kertaa näin ei ole. Carol on tahallaan ylidramaattinen, pitäen yllä suojamuuria, jonka takana kuitenkin on herkkä ja haavoittuvainen nainen. Carol onkin Blanchettin paras rooli sitten Woody Allenin Blue Jasminen, josta hän voitti Oscarin.
Rooney Mara on välillä tuntunut vähän yliarvostetulta näyttelijältä, joka kuitenkin onnistui The Girl with the Dragon Tattoossa loistavasti. Nyt hän todistaa olevansa oikeasti taitava työssään. Hän tekee Theresen hahmosta aidon ihmisen, joka on on sujut elämänsä kanssa, ei unelmoi mahdottomista tai kaipaa muutosta ennen kuin tutustuu Caroliin. Huonompi näyttelijä voisi saada Theresen vaikuttamaan epävarmalta hiirulaiselta, jota hän ei todellakaan ole.
Kuten sanottua, Blanchett on Oscar-ehdokkaana parhaaksi naispääosanesittäjäksi ja Mara sivuosasta. Itse koin Theresen olevan päähenkilö, johtuen varmaan siitä, että duunaritaustaiseen naiseen on helpompi samaistua kuin rikkaaseen Caroliin.
Carol on kaikkea sitä ja paljon enemmän mitä yliarvostettu Eddie Redmaynen kamala naamanvääntelydraama Tanskalainen tyttö yritti olla. Tässäkin puvustus ja lavastus on hiottu viimeisen päälle, mutta ne eivät ole pääosassa. Carol päästää katsojan lesbonaisen maailmaan ja pään sisään, eikä ole pelkkää pintaa.
Carolin voi yrittää katsoa vain ihaillen sen kauneutta ja tekijöiden ammattitaitoa. Katsoja saa olla melko kylmäsydäminen ihminen, jos naisten rakkaussuhde ei aiheuta minkäänlaisia tunteita ja vie mukanaan. Koko elokuva on kuin unta ja sen näyttämät paikat pienen usvan takana, välillä vailla ääriviivoja. Sen maailma näyttää samanlaiselta kuin ympäröivä todellisuus vastarakastuneelle. Esineet, asiat ja ihmiset ovat tuttuja ja turvallisia, mutta jotkin niistä menettävät merkityksensä. Toiset, pienetkin yksityiskohdat taas erottuvat räikeinä, pikkujutut joihin ei ennen kiinnittänyt mitään huomiota.
Rakkaus on ihmeellinen asia, aivokemian häiriö. Kielletty rakkaus on vielä jotain paljon enemmän. Pystyisitkö itse olemaan näyttämättä sen huumaa ulkopuoliselle? Jokainen juuri rakastunut on taatusti huomannut julkisella paikalla kävellessään hymyilevänsä häpeämättä kuin idiootti. Carolilla ja Theresellä ei ole moista vaihtoehtoa.
PlusMiinusNolla:
+ Kaikki näyttelijät
+ Carter Burwellin upea musiiikki
+ Ohjaaja Haynesin silmä pienille yksityiskohdille
+ Koskettava olematta lainkaan korni
