Uusimmat

Arvostelu: Child’s Play -kauhuelokuvan uusintaversio on ihanan idioottimaista ääriväkivaltaviihdettä, joka naurattaa ääneen

18.07.2019 19:46 Aki Lehti

Uusi Child’s Play -kauhukomedia on melkoinen yllätys. Se on vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen, ellei jopa parempi.


Ensi-ilta: 19.07.2019
Alkuperäisnimi: Child’s Play
Ohjaus: Lars Klevberg
Käsikirjoitus: Tyler Burton Smith
Pääosissa: Aubrey Plaza, Mark Hamill, Tim Matheson, Gabriel Bateman
Pituus: 91 minuuttia
Ikäraja: K18


Vuoden 1988 Child’s Play oli lähtökohdiltaan ehkä pöljin suosituista slasher-leffoista. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä ohjaaja Tom Holland työtiimeineen tiesi tekevänsä viihderoskaa. Brad Dourifin äänellä puhunut tappajanukke halusi kaikki hengiltä, koska sen oli riivannut teloitetun sarjamurhaajan sielu.

Myös Child’s Playn uusintaversio on itsetietoinen, tahallisen pöljä b-luokan kauhukomedia, joka vie järjettömyydet vielä alkuperäistä tai sen lukemattomia jatko-osia pidemmälle. Samalla se on kuitenkin tietyllä tavalla edeltäjiään fiksumpi leffa, joka johtuu vain nykyhetkeen päivitetystä juonesta.

Tässä versiossa ei ole mukana voodoo-kirouksia tai murhaajan sieluja. Chucky-nimen saava Buddi-nukke on osa Kaslan jättifirman tuotesarjaa. Wi-fi-verkkoon kytkettynä normaalisti toimiva Buddi oppii omistajansa mieltymykset ja pystyy säätelemään firman muita älylaitteita ja leluja.

Child’s Play on vähän kuin sairaalla huumorilla ja ääriväkivallalla varustettu Black Mirror -sarjan jakso, joka ei kuitenkaan paasaa nykyteknologian mahdollisista vaaroista. Leffa ei ole millään tasolla ahdistava tai edes pelottava, vaan reippaan överiksi vedetty kunnon gorea täynnä oleva teos, joka onnistuu naurattamaan ääneen useaan kertaan.

Murhanhimoinen Chucky on vietnamilaisen tehdastyöntekijän aikaansaannos. Alipalkattu sälli saa kenkää ja päättää riistää oman henkensä. Sitä ennen hän kuitenkin poistaa yhdestä Buddi-nukesta kaikki turva-asetukset, luoden polvenkorkuisen hirviön.

Osittain viallinen nukke päätyy asiakaspalautuksena tavaratalossa työskentelevän Karenin (Aubrey Plaza) käsiin, joka päättää antaa sen syntymäpäivälahjaksi yksinäiselle Andy-pojalleen (Gabriel Bateman). Kaksikko on juuri muuttanut, eikä Andylla ole kavereita, mutta Chuckyn saavuttua taloon kaikki muuttuu. Poika on vähän turhan vanha leikkimään nukella, mutta sen ansiosta Andy ystävystyy naapurissa asuvien kakaroiden kanssa. Chucky on hitti junnujen keskuudessa, sillä toisin kuin muut Buddi-nuket se puhuu rumia ja tekee törkeyksiä Andyn käskystä.

Myös tältä osin Tyler Burton Smithin käsikirjoittama remake eroaa alkuperäisestä, sillä Chucky ryhtyy väkivaltaiseksi ja alkaa murhata ihmisiä suojellakseen Andya. Nuken algoritmi oppii esimerkiksi ettei Andy pidä perheen kissasta tai tule toimeen toimeen äitinsä uuden miesystävän kanssa.

Norjalaisen Lars Klevbergin ohjaama Child’s Play näyttää jopa ihmeen tyylikkäältä verrattain pienen budjetin kauhuhömpäksi. Mukana on kekseliäitä juttuja, jotka näyttävät elokuvaaja Brendan Uegaman taltioimana omituiselta sekoitukselta campia ja yltiötyyliteltyä taidekauhua.

Mark Hamillin äänellä puhuva, pitkälti vanhan koulukunnan tehosteilla toteutettu Chucky on häiritsevä, rehellisen ruma luomus. Hamillin ansiosta tappajanukke on alkuperäiseen verrattuna hetkittäin jopa sympaattinen, joka vain lisää leffan vinksahtanutta fiilistä. Chucky oppii murhaamisen alkeet katsomalla kakaroiden kanssa Texas Chainsaw Massacren kakkososaa. Nuken päästessä kunnolla vauhtiin väkivaltakohtaukset lipsahtavat hetkittäin jopa Troma-osaston puolelle ällöttävyydessään ja K18-ikäraja on todellakin ansaittu.

Child’s Play on todella positiivinen yllätys, ihanan idioottimainen kauhukomedia varustettuna kunnon gorella, joka onnistuu olemaan juuri sopivan kuvottava ja naurattamaan ääneen.

CHILD’S PLAY

”Child’s Play on toimiva uusintaversio, joka on vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen, ellei jopa parempi.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat